sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Vuoden 2012 energiamääräykset muuttavat rakentamisen energiatehokkuuden ohjausta historiallisella tavalla. Tähän asti rakennusosakohtaiset vaatimukset ovat käytännössä sanelleet, miten pitää rakentaa – luovaa suunnittelua rajoittaen. Jatkossa vaatimus kohdistuu kokonaisenergiankulutukseen.
Kokonaisenergiankulutus esitetään suorituspohjaisella E-luvulla, joka lasketaan rakennukseen ostettavien energioiden ja energiamuotojen kertoimien tulona ja ilmaistaan yksiköllä kWh/m2 vuodessa. Uusi tapa jättää keinot vaaditun energiatehokkuuden saavuttamiseksi vapaaksi. Tämä mahdollistaa energiatehokkuuden parantamisen kustannustehokkaasti, kun tarkoituksenmukaiset ratkaisut voidaan valita hankekohtaisesti. Jatkossa siten kaikki energiatehokkuusratkaisut kilpailevat keskenään samoilla ehdoilla, mikä edistää rakentamisen kehittymistä.
Uusi laskentatapa mahdollistaa myös asteittaisen siirtymisen lähes nollaenergiarakentamiseen vuoteen 2021 mennessä. Uudessa laskentamenetelmässä on kansainvälistäkin uutuusarvoa ja sen kehittäminen oli teknisesti poikkeuksellisen vaativaa. Siihen käytettiin merkittävä kehityspanos ympäristöministeriön ja Sitran rahoituksella.
Energiamuotojen ja lämmitystapojen huomioon ottaminen on tärkeä myös kuluttajan kannalta. Enää ei voida rakentaa taloja, joissa rakennuttajien säästämät investointikustannukset on siirretty käyttäjien maksettavaksi suurien energialaskujen muodossa. Muutos tuleekin johtamaan arvokkaan sähköenergian käytön vähenemiseen erityisesti rakennusten lämmityksessä, mutta myös muissa kulutuskohteissa. Suurimmasta energiamuodon kertoimesta johtuen sähkönkäytön tehostamisella on myös suurin vaikutus E-lukuun.