Siirry suoraan sisältöön

Ikäihmisiä 6. Narinkkatorilla Helsingissä 19.3.2015. Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 13.02.2017

Care Gapin algoritmit arvioivat Reinon vaivoja

Samalla rahalla entistä parempaa ja vaikuttavampaa terveydenhoitoa: alan ammattilaisille tukea päätöksentekoon ja palvelujen käyttäjille uusia keinoja arvioida omaa terveystilannettaan. Kaikkea tätä lupailee kehitteillä oleva, erilaisia tietoaineistoja yhdistävä hoitovajeen arviointityökalu Care Gap.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Jukka Vahti
Johtava asiantuntija, Viestintä, Sitra
Jukka Vahti vastaa uudistumiskyky-teemaan liittyvien Sitran hankkeiden viestinnästä.

Kuulostaa hyvältä, mutta miten Care Gap auttaa yksittäistä ihmistä, jonka ongelma on esimerkiksi liian korkea verensokeri?

”Tuo juuri on hemmetin hyvä esimerkki, sillä aina tuijotetaan vain sitä verensokeria, vaikka usein kyse on riskien ryvästymisistä”, Helsingin kaupungin terveyspalvelujen johtajalääkäri Risto Mäkinen tyrmää toiveen tapausesimerkistä.

Aloitetaanpa siis alusta ja lähestytään asiaa kuvitteellisen esimerkkihenkilön kautta. Olkoon hän vaikka ”Reino”. Toisin kuin kaverinsa, Reino on hakeutunut terveydenhuollon palvelujen piiriin. Reino on ylipainoinen ja masentunut ja lisäksi hänellä on usein esimerkkinä käytetty diabetes. Hänen verenpaineensa on koholla.

Reinon kaltaiset asiakkaat asioivat usein diabeteshoitajien luona. Tällöin hoito voi keskittyä verensokerista huolehtimiseen. Samalla vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomaamatta voivat jäädä ylipainon vähentäminen ja masennuksen hoito.

Riski- ja hoitotarpeenarvioita on tehty jo pitkään, mutta lähinnä väestötasolla, esimerkiksi ikäryhmittäin. Nyt tavoitteena on yksilöllinen ja systematisoitu hoitotarpeenarvio useita eri tietolähteitä yhdistelemällä.

Kohti kokonaiskäsitystä ihmisen terveydestä

Care Gap on nimensä mukaisesti väline hoitovajeen arvioimiseen. Ensin pitää tosin päättää, minkä asioiden suhteen hoitovajetta arvioidaan. Helsingin sote-palveluissa on päätetty kymmenestä kansansairauksien indikaattorista, jotka asiakkailta kirjataan ylös. Nämä ovat paino, tupakointi, verenpaine, kolesteroli, verensokeri, masennus, alkoholi, muistihäiriö, parodontiitti eli hampaiden kiinnityskudossairaus ja karies.

”Arvaukseni on, että nämä selittävät ehkäistävissä olevista sairastumisista ja kuolleisuudesta valtaosan”, Mäkinen sanoo.

Myöhemmin edellä mainittuihin terveysindikaattorien rinnalle on tarkoitus ottaa myös hyvinvointi-indikaattoreita esimerkiksi työttömyydestä tai asunnottomuudesta, mutta näiden indikaattorien määrittely on vielä työn alla.  Parhaillaan Helsingissä pyritään arvioimaan, kuinka hyvää, eli kuinka kattavaa ja laadukasta kirjattu terveysdata on. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä suunnitelma siitä, miten datasta tehdään parempaa. Näiden rinnalla ajetaan sitten Care Gap -analyysi jonkin terveysaseman väestöstä olemassa olevan datan pohjalta, jahka analyysityökalun ensimmäinen versio on tuotantokäytössä.

Helsingissä siis kirjataan vastedes havainnot edellä mainittujen indikaattorien mukaan. Lähitulevaisuudessa Care Gap -analysaattori voi sitten arvioida Reinon hoidon ja kertoa, että verensokeri on kyllä hoidossa mutta itse asiassa vaikuttavinta olisi se, että hänen painoonsa kiinnitettäisiin huomiota, samoin kuin hänen masennukseensa. Tämän jälkeen sote-ammattilaiset voisivat yhdessä Reinon kanssa valita, mistä lähdetään liikkeelle, ja mihin Reino itsekin olisi valmis sitoutumaan. Mäkisen mukaan on epätodennäköistä, että verensokeriarvojakaan saadaan korjattua, ennen kuin muihin ongelmiin on tartuttu.

”Tämä siis sen sijaan, että yritettäisiin väkisin hoitaa hänen verensokeriongelmaansa kalliilla lääkkeillä sen sijaan, että tunnistettaisiin potilaan kokonaiskuva”, Mäkinen sanoo.

Sitra osallistuu työkalun kehitystyöhön sekä rahoittaa hoitovajeanalyysin algoritmi- ja ohjelmakoodikehitystä sekä pilotointia. Pilottikumppaneina ovat Helsingin kaupunki ja Perusturvaliikelaitos Saarikka.

Kertolaskulla vaikuttavuuden ytimeen

Care Gap -analyysi perustuu kertolaskuun, jossa huomioidaan kolme tekijää: arvio hoidon vaikuttavuudesta, tieto arvioitavan henkilön lähtötasosta sekä arvio siitä, kuinka tärkeä mikäkin hoito on juuri kyseisen ihmisen kannalta. Yksinkertaistettuna matematiikka menee niin, että näitä tekijöitä kuvaavat luvut kerrotaan toisillaan ja tuloksena on arvio hoidosta hyötymisen mahdollisuudesta (potential to benefit).

Päätöksentukea pitkään kehittänyt ja Care Gap -analyysivälineen ”isä”, Perusturvaliikelaitos Saarikan terveyskeskuslääkäri Ilkka Kunnamo kertoo, että laskutoimituksen on mahdollistanut kehitys lääketieteellisen tiedon keräämisessä ja organisoimisessa.  Esimerkiksi eri hoitojen suhteellista vaikuttavuutta on helpompi arvioida kuin aiemmin eli vaikka sitä, kuinka monella prosenttiyksiköllä jokin tietty hoito parantaa ennustetta vaikkapa sydäninfarktin tai aivohalvausten kohdalla.

Muun muassa teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat antaneet uusia eväitä arvioida myös palvelun käyttäjän yksilöllistä lähtötasoa. Jos ihmisen riski saada sydäninfarkti on hyvin pieni, tämän pienen riskin vähentäminen vaikka 25 prosentilla ei tuota kovin suurta absoluuttista hyötyä. Jos riski on vaikka yksi tuhannesta, josta riskiä pudotetaan 25 prosentilla, pitää hoitaa 4 000 ihmistä, ennen kuin tilastollisesti laskien yksi ihminen hyötyy. Mutta jos riski jossakin ryhmässä on yksi kymmenestä, josta pyritään ottamaan 25 prosenttia pois, niin ainoastaan neljäkymmentä ihmistä pitää hoitaa, jotta yksi välttäisi sydäninfarktin.

Kun hoidon arvioitu vaikuttavuus kerrotaan yksilöllisellä ”lähtötasoriskillä”, saadaan tieto siitä, kuinka paljon kyseinen henkilö mahdollisesti hyötyy kyseisestä hoidosta. Tarvitaan kuitenkin vielä kolmaskin luku. Se on arvio siitä, kuinka tärkeä kyseinen hoito on juuri kyseiselle ihmiselle, ja tähän ihmisellä itselläänkin on todennäköisesti sanansa sanottavana.

”Kuoleman välttäminen on varmasti tärkeämpää kuin ilmavaivojen välttäminen”, Ilkka Kunnamo konkretisoi.

Kustannustehokkuutta palvelujen järjestäjälle, tasavertaisuutta käyttäjille

Mutta mitä edellä kuvatun laskutoimituksen tulos kertoo sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoille, eli palvelujen käyttäjille, tuottajille ja järjestäjille?

Sote-palvelujen järjestäjien, eli vastedes maakuntien, näkökulmasta selviä hyötyjä ovat esimerkiksi ihmisten tasavertaisuuden parantuminen ja entistä paremmat keinot saada kaikki tietystä hoidosta hyötyvät henkilöt ajoissa hoidon piiriin. Virtuaalisella terveystarkastuksella löydetään myös väliinputoajat, eli sellaiset, jotka jostain syystä eivät ole itse hakeutuneet tai päässeet palvelujen piiriin. Care gap auttaa kaventamaan terveys- ja hyvinvointieroja, jotka ovat Suomessa varsin suuret. Se auttaa kohdistamaan voimavaroja eniten terveys- ja hyvinvointihyötyä tuottaviin palveluihin.

Parantuva kustannustehokkuus on myös tuottajan etu, jos ja kun vastedes raha seuraa asiakasta ja tuottajat saavat korvauksen julkisin varoin tuotetuista palveluista niin sanotun kapitaatiomallin mukaisesti asiakaskohtaisesti kiinteänä summana. Care Gap antaa myös palvelujen järjestäjälle ja palvelujen käyttäjille välineitä arvioida tuottajien laatua, eli tehdäänkö oikeita asioita oikeille ihmisille oikeaan aikaan.

Palvelujen käyttäjä hyötyy myös siitä, että hän saa uusi välineitä valintoihin sen suhteen, millaisia hoitoja hän haluaa ja millaisiin hoitoihin hän suostuu. Useimmista hoidoista on kuitenkin ainakin jonkin verran vaivaa ja ne voivat myös aiheuttaa kustannuksia palvelujen käyttäjälle. Tällöin hänen on tärkeää tietää, mikä on odotettavissa oleva hyöty eri vaihtoehtojen kohdalla.

Jotta Care Gap toimisi, se tarvitsee käyttöönsä henkilön terveystiedot mahdollisimman kattavasti.  Tämä tulee mahdolliseksi, kun jokainen suomalainen voi pian tallentaa tai ohjata automaattisesti tallentumaan itse kirjaamansa tiedot ja kotimittaustensa tulokset Omakantaan. Kansalainen voi itse päättää, haluaako hän jakaa nämä tiedot myös häntä hoitaville ammattilaisille, ja hän voi aina hyödyntää niitä itse katsomalla oman Care Gap -analyysinsä tulokset. Kansalaisen itsensä tuottamat tiedot yhdistetään analyysissä potilaskertomusten ja Kanta-arkiston ammattilaisten tuottamaan tietoon.

”Tätä ei pystytä tekemään muualla kuin Suomessa”

Parempien palvelujen kehittämisessä suuri rooli voi siis olla datalla, algoritmeilla ja uudenlaisilla analyysivälineillä. Risto Mäkinen nostaa kuitenkin esille vielä yhden tekijän, jota ilman hienoimmatkin innovaatiot jäävät korkeintaan puolitiehen: luottamuksen.

”Care Gapin tyyppistä systeemiä ei arvioni mukaan pystytä tekemään missään muualla kuin Suomessa. Meillä yhdistyvät ainutlaatuinen digitaalinen lääketieteellinen äly ja tietämys siihen, että ihmiset luottavat yhteiskunnan rakenteisiin. Care Gap on kehitettävissä vain Suomen kaltaisessa luottamusyhteiskunnassa. Jos olisimme Piilaaksossa, tässä olisi ainekset kansainväliseen vientituotteeseen”, Mäkinen sanoo.

Mistä on kyse?