”Eri kielille käännetty kyselylomake ei riitä” – Näin vähemmistöjen äänet saadaan kuuluviin tulevaisuuskeskustelussa  

Tulevaisuusvalta tarkoittaa valtaa vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana. Monilla vähemmistöryhmien edustajilla tätä valtaa on vähän.   

 Esimerkiksi monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat voineet tottua ajatukseen, että heidän tulevaisuutensa on lääkäreiden ja poliitikkojen käsissä, sanoo terapeutti ja Sateenkariperheet ry:n vapaaehtoinen Yuri Höykinpuro Sukupuolen tulevaisuus -hankkeesta.   

”Vaikkapa oikeus hormoni- tai hedelmöityshoitoihin voidaan kumota yhdessä yössä. Se, että oma tulevaisuus on muiden käsissä, on stressaavaa ja pelottavaa.”   

Toisaalta esimerkiksi pakolais- tai maahamuuttajataustaiset henkilöt saattavat ajatella, ettei heillä ole oikeutta osallistua keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta, lisää Suomen Somalia-verkoston hallituksen puheenjohtaja Habiba Ali. Verkosto tekee kehitysyhteistyötä ja tukee maahanmuuttajataustaisten nuorten osallistumismahdollisuuksia Suomessa. 

“

”Tulevaisuus ei ole pakko olla pelottava, vaan siinä yhdessä pystytään pitää toiveesta kiinni.”

Moninaisia kuvia kestävästä tulevaisuudesta -tulevaisuustyöpajaan osallistunut nuori 

Tällaiset kokemukset voivat keskeisesti estää vähemmistöjen edustajia osallistumasta ”kaikille avoimiin” tulevaisuustyöpajoihin tai kyselyihin – jos siis ylipäätään edes saa tai pystyy lukemaan kutsua sellaiseen.  

”Mikään yksi mainos, kutsu tai ilmoitus ei pysty välittämään kokemusta siitä, että omalla osallistumisella on väliä, jos tällaista kokemusta ei ole koskaan ollut”, Ali sanoo. 

Vähemmistöjen tulevaisuusvaltaa laajennettiin Sitran Tulevaisuusvalta-kokeiluissa 

Miten vähemmistöjen ääniä sitten saadaan kuuluviin tulevaisuuskeskustelussa? Tätä on selvitetty Sitran Tulevaisuusvalta-ohjelman kokeiluissa. 

Sukupuolen tulevaisuus -hankkeen ja Suomen Somalia-verkoston kokeiluissa vahvistettiin vähemmistöjen edustajien tulevaisuusvaltaa. Kuntien kehityskumppanina toimivan palvelumuotoiluyritys Kolmas Persoona Oy:n kokeilussa kartoitettiin kulttuurisensitiivisiä osallistamisen tapoja. Lisäksi kehitettiin keinoja, joilla moniäänisempi tulevaisuuskeskustelu voitaisiin vakiinnuttaa osaksi kuntien kehitys- ja strategiatyötä. 

Yhteistyö järjestöjen tai yhdistysten kanssa tukee tulevaisuustyötä  

 Tärkein oppi useammassakin eri kokeilussa on ollut se, että erilaisia ihmisryhmiä tavoitetaan parhaiten erilaisten järjestöjen, yhdistysten ja kerhojen kautta. Yhteistyöllä on montakin etua.  

 Ensinnäkin järjestöjen tai yhdistysten edustajat tuntevat omat kohderyhmänsä. He voivat auttaa tavoittamaan ja innostamaan osallistujia mukaan. Juuri järjestöjen edustajien ja osallistujien välinen luottamus on arvokasta. Sen avulla voidaan saada mukaan ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet tai kiinnostuneet osallistumaan, Höykinpuro sanoo. 

Lisäksi järjestöjen työntekijät voivat auttaa työpajojen suunnittelussa. Heidän kanssaan voi etukäteen keskustella, mitä pitäisi huomioida, että ihmiset pystyvät osallistumaan, Ali sanoo. 

”Kun esimerkiksi pidimme työpajaa maahanmuuttajataustaisille naisille, oli tärkeää, että työpajan ajaksi oli lastenhoitomahdollisuus. Ohjaajat myös tietävät, miten erilaiset luku-, kirjoitus- ja kielitaidot pitäisi huomioida.”  

Järjestöillä on myös tiloja ja säännöllistä toimintaa, joissa kohderyhmiä tavoitetaan valmiiksi. Monesti on toimivinta tuoda tulevaisuuskeskustelua näihin rakenteisiin sen sijaan, että järjestäisi omia työpajojaan toisaalla. Tämä opittiin Kolmannen Persoonan kokeilussa jo ensimetreillä, kun työpajoja suunniteltiin järjestökumppanien kanssa. 

”Osallistujien kannalta on helpointa, että matalan kynnyksen keskusteluja järjestetään kerhoissa tai tapaamisissa, joihin he osallistuvat muutenkin”, Sutherland sanoo. 

Tällöin osallistujan ei tarvitse järjestää aikaa tai nähdä vaivaa matkustaakseen mahdollisesti hänelle vieraaseen paikkaan. Näin kynnys osallistumiseen laskee henkisestikin, kun tilanne on ennalta tuttu ja turvallinen. 

Menetelmätkin kantavat arvoja ja kulttuurisia odotuksia  

Myös työpajojen toteutuksen suunnitteluun on hyvä pyytää apua vähemmistön edustajilta tai järjestön työntekijältä.  

 Kolmannen Persoonan kokeilussa yhtenä lähtökohtana oli se, että osallistamisen tavat ovat kulttuurisia. Kokeilun yhtenä tavoitteena oli tarkastella ja löytää tulevaisuustyöhön kulttuurisensitiivisiä menetelmiä. Sutherlandin mukaan kyselylomake on yksi esimerkki menetelmästä, joka kantaa sisällään kulttuurisia odotuksia. Ensinnäkin kyselyyn vastaaminen edellyttää luku-, kirjoitus- ja kielitaitoa. Toiseksi oma kulttuuritausta vaikuttaa siihen, miten kyselyihin suhtautuu. 

”Suomessahan rakastetaan kyselyitä, koska niiden taustalla on ajatus, että vastaamalla voi vaikuttaa. Kaikissa kulttuureissa mielipidettään ei kuitenkaan voi jakaa avoimesti. Monilla on myös kokemus, ettei kyselyyn vastaaminen vaikuta mihinkään.” 

Kyselyjen sijaan esimerkiksi keskustelukortit, taiteelliset menetelmät ja liikkeeseen perustuvat harjoitukset toimivat monille osallistujaryhmille. Luovat keinot voivat hyvin vapauttaa ajattelua ja mielikuvitusta. Näitä on tarkasteltu Sitran muissakin kokeiluissa. 

Kuitenkin myös harjoitukset ja niissä käytettävät materiaalit on hyvä käydä läpi vähemmistön tai järjestön edustajan kanssa. Nekin voivat kantaa kulttuuri- tai arvolatauksia. Jos työpajan ohjaaja edustaa valtaväestöä, hän ei välttämättä ole näistä tietoinen. 

Omat ennakko-odotukset ja arvot täytyy tiedostaa  

 Monesti vähemmistöjen kanssa työskentely vaatii myös omien ennakko-odotusten ja arvojen tarkastelua. Näin on etenkin silloin, jos työpajan vetäjä itse ei edusta vähemmistöä, jonka kanssa työskentelee. 

”Lähtökohtaisesti on tärkeää, että vakiintuneitakin arvoja ja käytäntöjä voidaan kyseenalaistaa ja tarvittaessa purkaa. Se luo kaikille ihmisille enemmän tilaa olla oma itsensä. Yhteiskunnallisesti voidaan myös luoda uusia rakenteita, jotka tukevat entistä paremmin nykyaikaista elämää”, Höykinpuro sanoo.  

Jos omat lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, voi tämänkin monesti tuoda kunnioittavasti esiin, ehdottaa Sutherland. 

”Rehellisyys tukee luottamuksellista ilmapiiriä ja hälventää tiukkoja rooleja työpajan vetäjän ja osallistujien väliltä. Tämä on usein hyödyllistä keskustelun kannalta.” 

Kolmannen Persoonan kokeilussa luotiin myös mallia sille, miten vähemmistöjen osallistaminen voidaan vakiinnuttaa osaksi kuntien strategiatyötä. Muissakin Sitran Tulevaisuusvalta-kokeiluissa on tarkasteltu, miten osallisuustyötä vakiinnutetaan päätöksentekoon ja julkisen sektorin tulevaisuustyöskentelyyn.

Vähemmistöt huomioivaa ja kulttuurisensitiivistä tulevaisuuskeskustelua tarvitaan kuitenkin muuallakin, esimerkiksi yrityksissä ja kansalaisyhteiskunnassa. Mitä moninaisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä enemmän tarvitaan tulevaisuuskeskusteluja, joihin kaikki voivat osallistua. 

Kirjoitus on osa artikkelisarjaa, jossa avataan Tulevaisuusvalta-ohjelmaan valittujen tiimien kokeiluja, oppeja ja ajatuksia tulevaisuusvallan laajentamisesta. Sitra rahoitti kaikkiaan 15:n eri tiimin kokeiluja vuosina 2024–2025.