Ilmastonmuutos etenee – onko Suomi varautunut?

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu. Hellepäivät ovat lisääntyneet samoin kuin myrskyt, jotka ovat entistä arvaamattomapia. Vaikka merivirtojen lämmittävä vaikutus tulevaisuudessa hiipuisi, merenpinta nousee ja säät oikuttelevat. Epävarmuutta on paljon, mutta suunta on selvä. Ilmasto muuttuu ja siihen on varauduttava.

Ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöämme pitkälle tulevaisuuteen riippumatta siitä, kuinka hyvin päästöjä onnistutaan hillitsemään. Lämpötilan nousu, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja vedenkierron muutokset vaikuttavat suoraan ihmisten hyvinvointiin, talouteen ja turvallisuuteen Suomessa.

Varautuminen näihin muutoksiin on yhteiskunnan toimintakyvyn ja pitkän aikavälin kestävyyden perusedellytys – silti sopeutuminen jää edelleen usein hillintätoimien varjoon päätöksenteossa.

Sitran tuore laajaan asiantuntijoiden haastatteluaineistoon perustuva Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa -muistio kertoo, että sopeutumista tehdään Suomessa laajasti, mutta edelleen hajanaisesti.

Yhteinen tilannekuva puuttuu, vastuut ovat epäselviä ja toimenpiteet jäävät usein yleiselle tasolle. Monilla sektoreilla, kuten kunnissa, hyvinvointialueilla ja yrityksissä, kaivataan konkreettisia toimenpidepolkuja, mittareita ja seurantaa.

Haastateltavat korostivat myös tekemättömyyden hintaa: ennakoiva sopeutuminen on pidemmän päälle selvästi edullisempaa kuin reaktiivinen kriisinhallinta.

Ilmastonmuutokseen varautuminen on osa kokonaisturvallisuutta

Vedenkierron muutokset nousivat selvitystyössä keskeiseksi sopeutumiskysymykseksi. Lisääntyvät talvisateet, rankkasateet ja toisaalta kesäkauden kuivuus asettavat haasteita sekä maa- että metsätaloudelle.

Ruoantuotanto ja metsien elinvoima ovat suoraan riippuvaisia maaperän vedenpidätyskyvystä ja valuma-alueiden toimivuudesta. Kestävä vesienhallinta – veden varastointi, valunnan tasaaminen ja maaperän rakenteen vahvistaminen – on keskeinen keino vahvistaa huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä muuttuvassa ilmastossa.

Maaperän toimivuus ja vesitalous nousivat ratkaisulistalle myös Sitran tammikuussa järjestämässä ensimmäisessä Kuutiossa, jossa pohdittiin Suomen ruokaturvan varmistamista ilmastonmuutoksen edetessä. Kastelu- ja ojitusinvestoinnit nähtiin yhtenä potentiaalisena ratkaisuna.

Ilmastonmuutos kytkeytyy tiiviisti myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Se vaikuttaa terveyteen, ruokaan, energiaan, infrastruktuuriin ja vakuutettavuuteen.

Muuttunut turvallisuusympäristö ja samanaikaiset kriisit uhkaavat sysätä sopeutumisen taka-alalle, vaikka juuri pitkäjänteinen varautuminen loisi vakautta ja ennakoitavuutta epävarmuuden keskellä.

Suomeen kohdistuvat ilmastoriskit eivät rajoitu valtioiden rajoihin

Globaalit heijastevaikutukset – kuten ruokajärjestelmien häiriöt, kansainvälisen kaupan katkokset ja ilmastosiirtolaisuus – vaikuttavat Suomeen epäsuorasti, mutta merkittävästi.

Kasvavat epävarmuudet, kuten Atlantin merivirtojen (AMOC) mahdollinen hidastuminen ja ilmaston keikahduspisteet, haastavat perinteisen, lineaarisiin ennusteisiin nojaavan suunnittelun. Ilmasto voi muuttua yllättävillä tavoilla. Entä jos Suomen talvet ovatkin tulevaisuudessa paljon nykyistä kylmempiä?
Näihin riskeihin on varauduttava skenaariopohjaisesti ja epävarmuus hyväksyen.

Muistiossa ehdotamme, että Suomi tarvitsee vaalikaudet ylittävän pitkän aikavälin ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimeenpanosuunnitelman. Päätöksenteon tueksi tarvitaan laaja-alainen ilmasto- ja luontoriskien taloudellinen arviointi, yhteismitalliset indikaattorit sekä selkeä vastuunjako eri toimijoiden välillä.

Sopeutuminen ei ole vaihtoehto hillinnälle, vaan sen välttämätön kumppani. Sopeutuminen ei myöskään ole vain ympäristökysymys, vaan keskeinen osa talous- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ennakoiva varautuminen on investointi tulevaisuuden turvallisuuteen, talouteen ja hyvinvointiin.

Lue Sitran muistio: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa – Ehdotuksia ennakoivaan toimeenpanoon taustahaastattelujen pohjalta.