Julkaistu 07.05.2014

Kaivosalan tutkimushankkeet kartoitettiin tietokantaan

Sitra halusi selvittää millaisia tutkimus- ja kehityshankkeita on käynnistetty 2010-luvulla. Tavoitteena oli ymmärtää alan tutkimuskentän kokonaiskuvaa paremmin sekä tunnistaa verkostolle keskeisiä teemoja, joihin liittyviä työkaluja kannattaisi yhdessä kehittää.
Kirjoittajat
Asiantuntija, Kiertotalous, Sitra
Heikki Sorasahi on asiantuntija Sitran Kiertotalous-avainalueella. Heikin hyppysissä ovat muun muassa liikkumisen ja logistiikan kysymykset kiertotalouden kansallisessa tiekartassa sekä Kiertotalouden kiinnostavimmat -yrityslistaus.
Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra
Tuula Sjöstedt vastaa Sitrassa hiilineutraaliin kiertotalouteen, energiaan ja ilmastoon liittyvästä viestinnästä.

Artikkeli on päivitetty 30.6.2014 tietokantaan saatujen kommenttien perusteella.

Kestävän kaivostoiminnan verkosto (myöh. verkosto) käynnistettiin Sitran tukemana keväällä 2014, tavoitteenaan edistää rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä sekä vastuullisuustyökalujen kehittämistä alalle. Kaivosyritysten ja niiden sidosryhmien kanssa käymissämme keskusteluissa selvisi, että alalla on käynnissä paljon tutkimushankkeita ja suoranaista ”projektiähkyä”. Verkoston työn tueksi Sitra halusi selvittää, millaisia tutkimus- ja kehityshankkeita on käynnistetty 2010-luvulla. Tavoitteena oli ymmärtää alan tutkimuskentän kokonaiskuvaa paremmin sekä tunnistaa verkostolle keskeisiä teemoja, joihin liittyviä työkaluja kannattaisi yhdessä kehittää.

Hyödynnä tutkimushankkeiden tietokantaa

Kartoituksen tuloksena syntynyt hanketietokanta (versio 0.9) avattiin 7.5.2014 kommenteille ja kehitysehdotuksille 22.6.2014 asti. Tänään kommentoinnin perusteella päivitetty tietokannan versio 1.0 on julkaistu kaikkien hyödynnettäväksi. Seuraavan kerran tietokanta päivitetään vuoden kuluttua. Suosittelemme tietojen jatkokäyttäjiä selvittämään yksittäisten tutkimushankkeiden tarkemmat tiedot tarvittaessa suoraan hankkeiden vastuutahoilta.

Miten kartoitus tehtiin?

Kartoitus pohjautuu eri tutkimus- ja koulutuslaitosten sekä tutkimushankkeiden ja -ohjelmien verkkosivuilla saatavilla oleviin tietoihin. Kävimme myös alkuvuoden aikana keskusteluja yli 30 tutkimuksiin linkittyvän henkilön kanssa. Perustietojen lisäksi keräsimme tietoa hankkeissa mukana olevista osapuolista, rahoituksesta sekä odotettavissa olevista tuloksista. Näiden pohjalta analysoimme ei-tieteellisesti eri hankkeiden mahdollista merkitystä verkoston työlle.

Tavoitteena ei ollut tehdä täysin aukotonta kartoitusta, vaan selvittää erityisesti metallimalmi- ja teollisuusmineraali-kaivostoiminnan osalta keskeiset tutkimukset ja erityisesti ne, jotka linkittyvät kestävään kehitykseen. Siksi osa kestävään kehitykseen suoraan linkittymätöntä teknistä tutkimusta lienee jäänyt kartoituksen ulkopuolelle.

Keskeiset tulokset

Kartoitukseen seuloutui mukaan kaikkiaan 118 tutkimushanketta ja lisäksi kymmenkunta väitöstutkimusta tai diplomityötä sekä 9 kaivosalaan liittyvää verkostoa. Hankkeista yli puolet (68 %) on parhaillaan käynnissä.

Kartoituksen perusteella suurin kaivosalan tutkimusorganisaatio Suomessa on GTK, joka on mukana kolmanneksessa (31 %) hankkeista. Muita keskeisiä tahoja ovat Oulun yliopisto (22 %), VTT (15 %) ja SYKE (14 %). Tutkimuslaitosten osuudet kartoitetuista hankkeista on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Tutkimuslaitosten prosentuaaliset osallistumisosuudet kartoitetuissa hankkeissa.

Suomessa 2000-luvulla alkanut kaivosbuumi on 2010-luvulla rauhoittunut, mutta pitkällä tähtäimellä alan uskotaan edelleen kasvavan yhdeksi Suomen kansantalouden tukipilareista. Buumin myötä myös kaivosalan tutkimuskenttä elää murrosvaihetta. TEM:n toimintaohjelma Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi on uudistamassa kaivannaisalan tutkimusstrategiaa tämän vuoden aikana. Tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä eri tutkimuslaitosten välisen kilpailun sijaan. Yliopistojen rahoituspohjan uudistaminen lienee myös tuonut uusia haasteita tutkimuskentän yhteistyölle. Esimerkkeinä alan tutkimuskentän muutoksesta mainittakoon, että Oulun yliopistoon on perusteilla uusi kaivos- ja vuorialan tiedekunta, Itä-Suomen yliopistoon on tämän vuoden alusta perustettu uusi kaivospolitiikan professuuri, Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon on perustettu kaivosvesien käsittelyn professuuri ja Lapin yliopistoon on valmisteilla luonnonvaratutkimuksen osaamiskeskittymä.

Tutkimushankkeet kytkeytyvät myös EU-tasolla tapahtuvaan kehitykseen. EU:n alueella teollisuus on tällä hetkellä jopa 97-prosenttisesti riippuvainen Kiinasta tuotavista harvinaisista maametalleista. Tämä asettaa suuria haasteita eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle. Raaka-aineriippuvuuden vähentämiseksi EU-tasolla on suunnitteilla muun muassa raaka-aineisiin keskittyvä KIC (Knowledge and Innovation Community). Tätä soveltavan tutkimuksen osaamis- ja innovaatioyhteisöä VTT, GTK ja Aalto-yliopisto pyrkivät saamaan Suomeen.

Tutkimusten rahoituksesta

Suurimpia kaivoksiin liittyvien tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoittajia ovat Suomessa olleet Tekes, joka on mukana 65 prosentissa hankkeista, ja EU, jonka rahaa on kiinni noin viidenneksessä hankkeista. Ministeriöt ovat puolestaan olleet rahoittamassa seitsemää prosenttia kartoitetuista hankkeista, säätiöt kolmea. Tyypillisesti hankkeet kytkeytyvät johonkin käynnissä olevaan tutkimusohjelmaan, kuten Tekesin Green Mining (ohjelman avoin hanketietoaineisto). Kansallisen rahoituksen lisäksi EU:lta on saatavilla rahoitusta mm. LIFE-ohjelman ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä pohjoismaisen Nordmin-hankkeen kautta. Muita rahoituslähteitä ovat muun muassa säätiöt, kuten K.H. Renlundin säätiö, ministeriöt ja Suomen Akatemia. Viimeksi mainittu toteuttaa vuoden 2014 aikana tutkimusohjelman Mineraalivarat ja korvaavat materiaalit päähaun.

Tutkimusteemoista

Hankkeiden kirjo pelkästään Suomessa on valtava puhumattakaan kansainvälisestä kentästä. Esimerkiksi VTT tunnisti 16.10.2013 julkaisemassaan koosteessa 1.448 kestävään kaivostoimintaan liittyvää julkaisua maailmalla vuodesta 2010 lähtien. Tämän kartoituksen hankkeista valtaosa liittyy useampaan aiheeseen. Jotta aineistoa olisi helpompi käsitellä, päädyimme jaottelemaan hankkeet tutkimusteemoihin, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia tai absoluuttisia.

Kartoituksen hankkeista useimmat liittyvät seuraaviin tutkimusteemoihin (kuva 2): tuotantoprosessi, jäte- ja sivuvirtojen hallinta, ympäristöselvitykset, moniulotteinen tutkimus, mittaus- ja seurantateknologiat, paikallissuhteet ja muut elinkeinot sekä liiketoimintakonseptit. Lisäksi tunnistettiin seuraavia pienempiä tutkimusteemoja: malminetsinnän teknologiat, terässovellukset, vaikutusarviointi, työterveys ja -turvallisuus, jäte- ja sivuvirtojen hyötykäyttö, kaivoksen sulkeminen, energia, huolto- ja kunnossapito viestintä sekä makrotalous.

Kuva 2. Tutkimusteemojen osuudet kartoitetuista hankkeista.

Tutkimusteemojen lisäksi tutkimushankkeille osoitettiin avainsanoja tiedon koostamisen helpottamiseksi. Hankkeista yli puolet (58 %) ovat luonteeltaan teknologisia. Noin viidennes (23 %) hankkeista liittyy jollain tavalla veteen, 13 % vaikutusarviointiin, 10 % liiketoimintakonseptien kehittämiseen, 10 % vesien puhdistamiseen, 9 % rikastamiseen, 8 % sosiaaliseen toimilupaan ja 7 % online-mittausteknologioihin. Kansainvälistä yhteistyötä tehdään noin viidenneksessä (22 %) hankkeista. Edellä mainitut ja muut yleisimmät avainsanat käyvät ilmi kuvasta 3.

Kuva 3. Tutkimushankkeissa esiintyneitä yleisimpiä avainsanoja.

Johtopäätöksiä ja pohdintoja

Suomen kaivosbuumin vanavedessä on myös tutkimuksen osalta tapahtunut paljon 2010-luvulla: kartoituksessa tunnistettiin kaikkiaan 118 tutkimushanketta. Keskeinen haaste tulevaisuudessa lieneekin koordinaation ja yhteistyön varmistaminen, jotta hankkeiden tuloksista saataisiin kaikki oleellinen höyty alan hyödynnettäväksi tietojen tehokkaan leviämisen myötä. Silloin vältyttäisiin myös keskinäiseltä kilpailulta ja projektiähkyltä. Kaivosala on Suomessa kuitenkin suhteellisen pieni ja alan keskeiset henkilöt ylikuormittuvat helposti, jos hankkeita on pilvin pimein.

Kestävän kaivostoiminnan verkoston työn kannalta keskeisimmiksi tutkimusteemoiksi tunnistettiin:

  • paikallissuhteet ja muut elinkeinot
  • viestintä
  • vesien hallinta
  • vaikutusarvioinnin kehittäminen ja ympäristökysymykset.

Perinteisten teknologisten tutkimushankkeiden (58 % kartoitetuista) lisäksi sosiaaliset kysymykset ja mielipidemittaukset ovat saaneet entistä laajempaa jalansijaa: sosiaalinen toimilupa ja siihen liittyvät kysymykset ovat tutkimuskohteena entistä useammin. Tämä lienee suurelta osin seurausta alan kokemista merkittävistä haasteista muutamissa yksittäistapauksissa. Käymiemme keskustelujen ja tämän kartoituksen perusteella vaikuttaakin siltä, että ympäröivän yhteiskunnan ja luonnon jatkuva huomioiminen on kaivosteollisuudessa tunnistettu keskeiseksi, mutta säännöllisten toimintatapojen kehittäminen lienee vielä alkutaipaleella.

Veteen liittyvän tutkimuksen havaittiin olevan suurin yksittäinen tutkimusteema: eniten on tutkittu vesien puhdistusta sekä vesien online-mittausteknologioita. Uusien professuurien ja osaamiskeskittymien myötä veteen liittyvä tutkimus pysynee jatkossakin aktiivisena.

Vastuullisia toimintatapoja edistäviä johtamisjärjestelmiä tai indikaattoriviitekehyksiä ei Suomessa vaikuttaisi olevan kehitetty kaivosalalle. Chileläinen Mining Footprint -hanke on mielenkiintoinen aloite tämän suuntaisen indikaattorityökalun kehittämisestä.

Kaupallisiin ratkaisuihin tähtääviä hankkeita havaittiin kartoituksessa kohtuullisen vähän. Yleisenä ongelmana Suomessa onkin usein, että tutkimushankkeiden keksinnöt päätyvät vain harvoin innovaatioiden asteelle.

Tutustu hanketietokantaan (versio 1.0) täällä.

Ota yhteyttä
Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

+358 (294) 618 429

tuula.sjostedt@sitra.fi

Mistä on kyse?