United Nations' Sustainable Development Goals 2030

Julkaistu 16.05.2017

Kunnianhimoiset kehitystavoitteet edellyttävät kiertotaloutta

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet edellyttävät siirtymistä kiertotalouteen sekä teollisuus- että kehitysmaissa. Mutta miten kunnianhimoinen Agenda 2030 viedään käytäntöön?
Kirjoittaja
Mangomedia Oy

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen, joka ottaa huomioon maapallon kantokyvyn. Ohjelma sisältää 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta, jotka on saavutettava vuoteen 2030 mennessä.

”Se edellyttää siirtymistä kohti kiertotaloutta sekä teollisuus- että kehitysmaissa”, Sitran vanhempi neuvonantaja Timo Mäkelä sanoo.

Mäkelä on tehnyt pitkän uran ympäristöasioissa muun muassa Euroopan komission johtotehtävissä. Hän toimi EU:n pääneuvottelijana, kun Agenda 2030:sta neuvoteltiin YK:ssa.

”Konkreettisista tavoitteista sopiminen oli iso saavutus, sillä se vaati yksimielisyyttä kaikilta valtioilta.”

Kiertotalous luo lisää työpaikkoja

Agenda 2030:ssa valtiot sitoutuvat muun muassa luonnonvarojen tehokkaampaan käyttöön, resurssien kierrätykseen ja kestäviin tuotanto- ja kulutustapoihin. Mäkelän mukaan näillä asioilla on selvä yhteys myös köyhyyden vähentämiseen.

”Esimerkiksi materiaalien tehokas kierrätys luo uusia työpaikkoja. Se tuottaa myös talouskasvua, jota erityisesti köyhät maat tarvitsevat.”

Mäkelän mielestä valtiot voivat ohjata verotuksella tuotantoa ja kulutusta kestävämpään suuntaan. Veroja voidaan keventää ympäristöä säästäviltä asioilta ja vastaavasti korottaa saastuttaville tuotteille ja palveluille.

”Myös julkisten hankintojen oikea suuntaaminen on tehokas keino edistää kiertotaloutta.”

Suomessa valtion ja kuntien ostamien tuotteiden ja palvelujen arvo on lähes viidesosa bruttokansantuotteesta.

Mäkelän mukaan yritykset voivat edistää kiertotaloutta suunnittelemalla entistä kestävämpiä tuotteita, joita voidaan korjata ja kierrättää. Hän toivoo myös, että omistamisen sijaan asioita jaetaan entistä enemmän. Esimerkiksi kulkuneuvojen yhteiskäyttö on järkevää.

”Nyt henkilöautot seisovat käyttämättöminä keskimäärin yli 90 prosenttia vuorokaudesta.”

Kiertotaloudessa kulutus perustuukin omistamisen sijasta enemmän palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen.

Valtioiden sitouduttava käytännön toimiin

Ympäristöjärjestö Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius toivoo nyt valtioilta yhteisiä julistuksia Agenda 2030:n käytännön toteutuksesta. Niitä voidaan tehdä esimerkiksi EU:ssa tai maailman talousmahtien G20-ryhmässä.

”Lisäksi kiertotalouden edistäminen edellyttää kansainvälisiä sopimuksia. Mallia voi ottaa Pariisin ilmastosopimuksesta, jossa maat sitoutuvat pitämään ilmaston lämpenemisen alle kahdessa asteessa”, Stranius sanoo.

Stranius on myös Suomen kiertotalouden ohjausryhmän jäsen. Hänen mielestään muun muassa Suomessa ja EU:ssa kiertotalouteen siirtymisestä on laadittu hyviä tiekarttoja ja strategioita. Nyt tarvitaan uutta lainsäädäntöä, joka velvoittaa ja kannustaa yrityksiä ja julkista sektoria käytännön toimiin.

”Verojen ja maksujen ohella ohjauskeinoja voivat olla esimerkiksi innovaatio- ja yritystuet.”

Sääntelyn ohella Stranius haluaa lisätä kokeiluja, joissa kiertotaloutta viedään käytäntöön.

”Ne voivat olla hyvinkin pienimuotoisia ja paikallisia, vaikkapa biokaasun hyödyntämistä muutamalla maatilalla. Oleellista on testata ennakkoluulottomasti uusia asioita ja myös oppia epäonnistumisista.”

Kehitysmaat tarvitsevat tekniikkaa ja osaamista

Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi huomauttaa, että kehitysmaat tarvitsevat teollisuusmaista osaamista ja tekniikkaa matkalla kohti kiertotaloutta. Hän johtaa Suomen valtion omistamaa kehitysrahoitusyhtiötä, joka rahoittaa kestävää kehitystä tukevia kaupallisia hankkeita kehitysmaissa.

Niitä ovat muun muassa metsäalan hankkeet, joissa viljelymetsistä saadusta puusta sahataan tuotteita paikallisille rakentajille.

”Afrikassa ei ole yleensä lähellä sellu- tai puulevytehtaita. Sahauksesta ylijäävä raaka-aine voidaan kuitenkin hyödyntää energiana, esimerkiksi puutavaran kuivauksessa tai sähköntuotannossa”, Kangasniemi sanoo.

Myös Kangasniemi korostaa, että kierrätyksen tehostaminen tuo kehitysmaihin lisää työpaikkoja ja uutta liiketoimintaa.

Hyvä esimerkki on Finnfundin rahoittama African Foundries, joka valmistaa Nigeriassa romuraudasta rakennusterästä.

Metallin sulattamiseen tarvittava sähkö saadaan kaasuvoimalasta, jonka polttoaineena käytetään öljynporauksen sivutuotteena syntyvää maakaasua.

”Sen sijaan että kaasu tuhlattaisiin soihduttamalla tai päästettäisiin ilmakehään sellaisenaan, se saadaan hyötykäyttöön.”

Kiertotalouteen Kangasniemi laskee myös käytettyjen, mutta täysin toimintakykyisten laitteistojen ja tuotantolinjojen viennin länsimaista kehitysmaihin. Finnfund on ollut osakkaana kenialaisessa Universal Corporation -lääketehtaassa, jossa käytetään muun muassa Suomesta ja Saksasta tuotuja laitteita.

”Länsimaista viedään myös esimerkiksi käytettyjä puunjalostustehtaiden, meijerien ja painolaitosten koneita, jotka saavat kehitysmaissa uuden elämän.”

 

Kirjoittaja: Matti Remes

Mistä on kyse?