Kysymyksiä ja vastauksia selvityksestä: Mitä kestävyystavoitteet tarkoittavat metsien käytölle?

Miksi Sitra on teettänyt selvityksen metsien käytöstä?

Sitran tehtävänä on edistää Suomen hyvinvointia ja vauhdittaa talouden kasvua luonnon kantokyvyn rajoissa. Metsät ovat avainasemassa sekä taloudellisesti että kestävyystavoitteiden saavuttamisessa, ja samalla muuttuva ilmasto aiheuttaa muutoksia metsiin. Teetimme työn, koska halusimme selvittää, mitä Suomen luonto- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen parhaan nykytiedon mukaan metsissä tarkoittaisi – mitä toimia tarvittaisiin, millaisia vaikutuksia niillä olisi, ja miten ne voitaisiin saada aikaan.

Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä kestävä metsätalous on olennainen osa tulevaisuuden menestyvää Suomea. Meidän on löydettävä keinoja metsäalalle yhtä aikaa taloudellisesti menestyä ja parantaa kestävyyttä.

Mikä on tämän työn uutuusarvo?

Tämän työn uutuusarvo syntyy siitä, että

1. on tarkasteltu ensimmäistä kertaa, mitä Suomen asettamat luonto-, vesistö- ja ilmastotavoitteet sekä sopeutuminen yhdessä tarkoittaisivat metsien käytön kannalta
2. on tarkasteltu näiden tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien toimien taloudellisia vaikutuksia
3. on tarkennettu ymmärrystä luontotavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista toimista kasvupaikkakohtaiselle rakennepiirteiden tasolle. Selvityksessä on hahmoteltu rakennepiirteiden suositustasoja, joiden turvin nyt uhanalaista lajistoa voisi erilaisissa talousmetsissä selviytyä.

Mistä metsäluonnolle tärkeiden rakennepiirteiden eli kuolleen puun ja järeiden vanhojen puiden tavoitetasoissa on kyse?

Metsätalouden myötä metsissämme ovat vähentyneet tietyt rakennepiirteet, joista monet nyt uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia. Näitä ovat erityisesti lahopuu, vanhat järeät puut ja lehtipuusto. Tavoitetasoissa on kyse ekologiseen arvioon perustuvista rakennepiirteiden määristä, jotka voisivat mahdollistaa sen, että huomattava osa nyt uhanalaista lajistoa säilyisi.

Mitä rajoitteita rakennepiirteiden tavoitetasojen käyttöön liittyy?

Empiiristen tutkimusten puuttuessa suositustasot perustuvat suurelta osin ekologian teoriaan. Teoria kuitenkin tuottaa ison vaihteluvälin, emmekä tunne todellista minimiä uhanalaisen lajiston säilymiselle, ja toisaalta eri lajit edellyttävät erilaisia määriä. Myöskään pelkkä rakennepiirteen määrä ei ole merkityksellistä vaan myös laatu ja vaihtelu, mutta näiden tiedetään korreloivan määrän kanssa.

Miksi selvityksessä katsotaan asioita vain Suomen näkökulmasta? Huomioidaanko hiilivuoto, jos hakkuita Suomessa vähennettäisiin?

Tässä työssä keskityttiin arvioimaan, miten Suomi voi parantaa oman luontonsa ja vesistöjensä tilaa ja tehdä osansa globaalien ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteiden eteen sitoumustensa mukaisesti. Työssä siis tarkasteltiin, mitä Suomi voi tehdä saavuttaakseen omat tavoitteensa.

Onko puutuotteiden positiivinen ilmastovaikutus, esimerkiksi puurakentaminen, huomioitu?

Ei tällä kertaa, sillä puutuotteiden ilmastohyödyn kasvattamisen potentiaali on verrattain pieni suhteessa hiilineutraaliustavoitteen edellyttämiin muutoksiin päästöissä ja nieluissa.

Vaikutukset

Eikö metsien kasvu heikkene, jos niitä ei hakkaa? Eikö hiilinielun ylläpitämiseksi pidä hakata metsiä?

Hiilinielu tarkoittaa hiilivaraston muutosta, ja hiilinielun kasvattaminen tarkoittaa hiilivaraston kasvun voimistamista. Puuston osalta tätä voidaan tehdä kasvua lisäämällä tai poistumia vähentämällä. Hakkuiden alentaminen vähentää poistumia ja siksi voimistaa hiilinielua.

Se myös vanhentaa metsiä hitaasti, ja puuston kasvu hidastuu, kun puusto vanhenee. Maaperän hiilivarasto taas jatkaa kasvuaan senkin jälkeen, kun puuston hiilivarasto ei enää kasva, ja kokonaisuutena metsän hiilivarasto jatkaa kasvuaan satoja vuosia. Kun määritetään ilmaston kannalta parasta hakkuutasoa, vaikuttavia asioita ovat muun muassa metsien kasvuedellytykset ja tuhoriskit, millaisiin tuotteisiin hakattu puu käytetään ja millä aikavälillä ilmastovaikutusta tarkastellaan. Tutkimusten mukaan nykyisen hakkuutason laskeminen kasvattaa ilmastohyötyä vähintään tämän vuosisadan ajan, erityisesti jos puuta käytetään nykyisenkaltaisiin tuotteisiin.

Miten tämä vaikuttaa vihreään siirtymään? Johtaako puun käytön väheneminen fossiilisten materiaalien tai fossiilisten polttoaineiden käytön kasvuun?

Ei ole kovin todennäköistä, että työssä hahmotellut metsien käytön kestävyyttä parantavat toimet johtaisivat fossiilisten polttoaineiden käytön kasvuun. Puuraaka-aineen saatavuus vähenee maltillisesti (15 %). Energiakäytössä puun korvaajana on todennäköisemmin sähkö, ja materiaalipuolella neitseellisten raaka-aineiden tarvetta voidaan hillitä kiertotalouden periaattein.

Onko vaikutukset huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen huomioitu?

Selvityksessä kuvatun toimenpidekokonaisuuden vaikutus puun saatavuuteen on maltillinen, eikä vaaranna esimerkiksi energiaturvallisuutta. Toimenpiteillä on myös positiivisia vaikutuksia huoltovarmuuteen: toimilla lisätään metsien vastustuskykyä tuhoille, turvataan puhtaan veden saantia ja parannetaan kalastus-, sienestys- ja marjastusmahdollisuuksia sekä riistan tuotantoa.

Kuinka paljon toimet maksaisivat?

Tehdyn suuntaa-antavan mallinnuksen mukaan hakkuut supistuisivat erityisesti ilmastotoimien takia noin 15 % nykytasosta – mutta tarve on pienempi, jos muilla sektoreilla, kuten maataloudessa, liikenteessä ja teollisuudessa, päästöjä vähennetään nopeammin. Ilman tuotevalikoiman muutoksia metsäsektorin ja siihen liitännäisten alojen arvonlisä supistuisi noin 10 %, tai 1,4 miljardia euroa. Toimilla on myös positiivisia talousvaikutuksia parantuneen metsien vastustuskyvyn ja muiden ekosysteemipalvelujen vahvistumisen kautta, mutta näiden arvoa ei hankkeessa pystytty laskemaan.

Selvityksessä on esitetty maksuhalukkuustutkimukseen pohjaava hyötyarvio 3,3–7,3 miljardia euroa vuodessa. Mistä maksuhalukkuustutkimuksessa on kyse? Tarkoittaako tulos sitä, että kansa maksaa tämän?

Selvityksen pohjana olleessa tutkimuksessa on esitetty kansalaisille sarja valintakokeita, joissa kestävyystoimista aiheutuvat kustannukset ja työpaikkojen menetys katetaan kansalaisilta kerättävällä lisäverolla, ja näin saatu selville enimmäismaksuhalukkuus eri hyödyistä. Todellisuudessa kustannuksia ei toki katettaisi kansalaisiin kohdistuvalla tasaverolla, vaan osa kustannuksesta kohdistuisi metsätalouden arvoketjuun ja puutuotteiden asiakkaille, osa valtiolle.

Miten metsien käytön muuttaminen selvityksessä esitetyllä tavalla vaikuttaisi tavalliseen suomalaiseen?

Toimien kustannuksia voidaan kohdistaa eri osapuolille, mutta ainakin osin niitä tulisi myös tavalliselle suomalaiselle sekä veronmaksajan roolissa että metsäteollisuuden tuotteiden ja energian kuluttajana. Osa suomalaisista on myös metsänomistajia, ks. alla. Toisaalta toimet turvaisivat Suomen metsien ja vesistöjen luontoasekä niiden tuottamia arvokkaita ekosysteemipalveluja, myös tulevaisuuden puuntuotantoa.

Miten metsien käytön muuttaminen selvityksessä esitetyllä tavalla vaikuttaisi metsänomistajiin?

Metsien käsittelyssä tarvitaan erilaisia muutoksia luonto- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta muutokset saadaan aikaan, voitaisiin ottaa käyttöön uusia ohjauskeinoja, jotka voivat tuoda metsänomistajille uusia velvoitteita ja uusia tukimahdollisuuksia, jotka kannustavat muutoksiin. Ellei puun hinta nouse, metsänomistajien kantorahatulot voivat pienentyä. Metsänomistajat kuitenkin hyötyvät siitä, että monimuotoiset metsät ovat vastustuskykyisempiä äärisäitä ja tuhohyönteisiä vastaan. 

Miten metsäala voisi uudistua ja löytää uutta kasvua?

Puuta käyttävän teollisuuden kasvun avaimet ovat tunnetusti jalostusarvon kasvattamisessa, koska puunkäytön ei voida olettaa kasvavan. Tässä keskiössä ovat nykyisten tuotteiden jatkuva kehittäminen ja uusien korkean jalostusarvon tuotteiden tuominen portfolioon. Myös hiilidioksidin talteenoton myötä metsäteollisuudelle voi syntyä mahdollisuuksia lisätä arvonlisäänsä.

Ohjauskeinot

Miksi Suomi ei voisi pitäytyä vapaaehtoisissa toimissa? Miten selvityksessä tarkastellut ohjauskeinot toimisivat yhdessä vapaaehtoisten toimien (sertifioinnit, luonnonarvomarkkinat) kanssa?

Työssä kuvattujen muutosten toimeenpano edellyttää riittäviä kannustimia. Osin vaihtoehtona selvityksessä kuvatuille valtion ohjauskeinoille voi olla alan itsesääntely, kuten sertifikaattivaatimusten päivittäminen, ja esimerkiksi luonnonarvomarkkinoiden kautta ohjattu yksityinen rahoitus luonnon tilaa parantaviin toimiin. Valtion ohjauskeinoja voidaan käyttää myös rinnakkain sertifiointien ja luonnonarvomarkkinoiden kanssa, kuten tähänkin asti. Työssä kuvatut lainsäädännön muutokset eivät tekisi nykyisiä sertifikaatteja tarpeettomiksi, eivätkä estäisi sertifikaattivaatimusten päivittämistä tulevaisuudessa. Myöskään valtion tukien ja korvauksien lisääminen ei poistaisi tarvetta yksityisin varoin rahoitettuihin ennallistamis- tai suojelutoimiin.  

Miksi ei ole arvioitu hakkuuveroa tai hakkuiden suoraa rajoittamista?

Työssä kartoitettiin mahdollisia ohjauskeinoja laajasti, mutta tutkijaryhmä valitsi tarkempaan arviointiin ohjauskeinojoukon perustuen ohjauskeinojen kattavuuteen, vaikuttavuuteen, synergioihin, monipuolisuuteen ja toteutettavuuteen. Hakkuuveron ja hakkuiden suoran rajoittamisen käyttöönottoon ja vaikutuksiin liittyy myös merkittäviä tutkimustarpeita.

Selvityksessä tarkastellulla ohjauskeinokokonaisuudella voitaisiin toimeenpanna selvityksen toimenpidekokonaisuus.

Voiko selvityksessä esitettyjä lakeja valvoa?

Lakien ja säännösten ja niitä täydentävien ohjeistojen on oltava riittävän selkeitä, jotta niiden noudattamista on mahdollista valvoa. Toisin sanoen viranomaisen tulisi pystyä riittävällä varmuudella osoittamaan lain noudattaminen tai noudattamatta jättäminen. Nykyisillä työkaluilla voitaisiin valvoa osaa työssä kuvatuista säännöksistä. Uudet valvontamenetelmät kuten kaukokartoitus, muut kuvaustekniikat ja kuvien automatisoitu analyysi kehittyvät kuitenkin kovaa vauhtia, ja ainakin osa nyt haastavasta tai kalliista valvonnasta voi pian olla mahdollista kustannustehokkaammin.

Voiko esitettyä sääntelyä varmasti toteuttaa kaikkialla? Eikö tämä ole sääntelyksi liian pienipiirteistä?

Sääntelyä voidaan toteuttaa monella tasolla: laissa määritellään keskeiset periaatteet ja suuntaviivat, ja lakeja voidaan täydentää eriasteisin asetuksin ja alemman asteen säännöksin ja ohjeistoin. Sääntely on yksi vaihtoehto ohjauskeinoksi. Työssä tarkastellut ohjauskeinot eivät ole valmista lakitekstiä, vaan niiden saattaminen laiksi vaatisi vielä lisäpohdintoja ja tarkennuksia tarkoituksenmukaisesta toteutuksesta.

Liittyykö ohjauskeinoihin oikeudellisia haasteita, esim. perustuslain tai hiilituen määrän määrittämisen kanssa?

Tätä arvioitiin osana työtä, mutta oikeudellisia haasteita ei tunnistettu. Perustuslain vaatimusten täyttämiseksi on lainsäädännössä tasapainoteltava erityisesti omaisuudensuojan ja ympäristöperusoikeuksien välillä. Perustuslaki velvoittaa huolehtimaan luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristön suojelemisesta.

Mitä selvityksessä tarkastellut ohjauskeinot maksaisivat valtiolle?

Karkeasti arvioiden vuotuiset nettokulut taloudellisista ohjauskeinoista olisivat valtiolle 50–100 M€, jonka päälle tulisi Metso-suojelun laajennus. Jos se tapahtuisi 20 vuoden aikana, vuositason kustannukset olisivat nykykäytännöllä suuruusluokaltaan noin 500 M€/a. Mahdollisuus käyttää tarjousmenettelyä voisi laskea suojelun kustannuksia merkittävästi. Lisäksi valtion verotulot jonkin verran laskisivat taloudellisen aktiviteetin laskiessa.

Mistä rahat valtion tukiin?

Valtio kerää varoja verotuksella ja erilaisilla maksuilla. Lisäksi on mahdollista, että osa toimista voidaan rahoittaa yksityisesti esimerkiksi luonnonarvomarkkinoiden kautta. Valtiolle kohdistuvien kustannusten määrää voidaan myös rajoittaa valitsemalla ohjauskeinoja (esimerkiksi lakirajoitteita), jotka kohdistavat kustannuksen valtion sijaan enemmän metsätalouden arvoketjuun. Myös verotukselliset ohjauskeinot ovat mahdollisia, jolloin ne voivat lisätä valtion tuloja. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että suurin kustannus yhteiskunnalle koituu, jos toimia ei tehdä.

Mikä kansalaispaneeli oli ja millainen tulos siitä saatiin?

Kansalaispaneelissa satunnaisotantaa hyödyntäen valitut Suomen väestöä edustavat kansalaiset perehtyvät tutkimustietoon ja tuottavat kannanoton paneelille annettuun kysymykseen. Tässä työssä paneelia pyydettiin arvioimaan uusien ohjauskeinojen hyväksyttävyyttä. Kannanotossaan paneeli totesi, että käyttöön tulisi ottaa tehokkaita monimuotoisuutta, vesistöjä ja ilmastoa turvaavia ohjauskeinoja. Kansalaispaneelin kannanotto tuki ohjauskeinojen hyväksyttävyyden arviointia hankkeessa.

Mallinnus

Miksi metsien hiilinielu pienenee väliskenaariossa, jossa on otettu käyttöön monimuotoisuus- ja vesistötoimet mutta ei vielä hiilinielutavoitetta?

Hiilinielu pienenee väliskenaariossa suhteessa perusskenaarioon, sillä hakkuut pidetään väliskenaariossa samalla tasolla kuin perusskenaariossa huolimatta monimuotoisuus- ja vesistötoimista. Hakkuut siis kohdistuvat eri tavalla ja käytännössä vuotavat laajemmille alueille saman puuntuotannon ylläpitämiseksi, kun esimerkiksi säästöpuiden määrän kasvattaminen, suojavyöhykkeet ja suojelualueet vaativat jättämään metsään aiempaa enemmän puuta. Hiilinielua ei käytännössä voikaan kasvattaa ilman hakkuiden vähentämistä, paitsi pitkällä tähtäimellä metsien kasvua parantavilla toimilla. Käytössä ollut malli ei myöskään pystynyt huomioimaan lisääntyvän monimuotoisuuden positiivista vaikutusta metsien kasvuun ja selviytymiskykyyn eikä ilmastonmuutoksen etenemisen aiheuttamaa tuhoriskin kasvua.

Miksi hiilinielu kasvaa niin voimakkaasti myös perusskenaariossa, vaikka tähän asti nykytoimilla nielu on ollut pienenemässä?

Myös perusskenaariossa puuston kasvu voimistuu, ja hakkuiden pysyessä vakiona, hiilinielu kasvaa. Osin tämä kasvun nousu juontuu mallin oletuksesta, että metsiä aletaan hoitaa metsänhoitosuositusten mukaisesti ja mm. taimikonhoitorästit puretaan mallinnuskauden alussa. Mallin taustalla olevat kasvumallit eivät myöskään pohjaa uusimpiin valtakunnan metsien inventointitietoihin metsien pienentyneestä kasvusta vaan pidempään historiaan. Malli myös olettaa, että ilmasto palaa sellaiseksi kuin se oli keskimäärin 30 viime vuotta – näin ei mitä luultavimmin tule käymään. Luken uudemman laskentamallin mukaan metsät ovat nykytoimilla pysyvästi kääntymässä päästölähteeksi.       

Miksi toimenpideskenaarion hiilinielu ylittää asetetun tavoitteen merkittävästi?

Laskentateknisistä syistä Motti-tarkastelussa hakkuita vähennettiin kaikilla periodeilla samassa suhteessa. Koska nielun vahvistaminen ensimmäisellä periodilla vaati voimakkaita hakkuiden vähennyksiä, nämä vähennykset tulivat suurina myös muille periodeille. Yhdistettynä perusuran suhteellisen voimakkaaseen nieluun ensimmäisen periodin jälkeen, toimenpideskenaario saavutti korkean nielutason. Kuten edellä mainittiin, metsien kasvu perusurassa on melko voimakasta, mikä voimistaa mallin ennustamaa nielua. Jos kasvu jäisikin mitatulle nykytasolle, toimenpideskenaariossa toteutuva nielu asettuu alemmas ja lähelle ilmastotavoitteiden mukaista tasoa. Voidaan siis arvioida, että vaikka tehdyssä laskennassa nielu on tavoitetta voimakkaampi, nielun voimistuminen perusuraan verrattuna on mielekkäällä tasolla.

Miksi kuolleen puun määrä kasvaa niin voimakkaasti myös perusskenaariossa?

Käytetty malli olettaa, että kuollutta puuta ei poisteta metsästä tai tuhoudu hakkuissa, eikä siten täysin kuvasta todellisuutta. Lisäksi kuolleen puun määrän alkutilan kalibrointi mallissa on karkea ja sisältää epävarmuutta. Poikkeamat alkutilassa voivat aiheuttaa laskennassa trendejä varantojen kehitykseen. Toisaalta viime vuosina muuttuneet metsänhoidon käytännöt ja sertifikaattivaatimukset todella johtavat jonkin verran kasvavaan kuolleen puun määrään tulevaisuudessa.

Miksi mallinnuksessa ei saavuteta kuolleen puun tavoitetasoja?

Mallinnuksessa ei voitu asettaa tavoitetasoja ja myös toimenpiteitä oli mallinnusta varten yksinkertaistettava. Mallinnetussa toimenpideskenaariossa asetettiin vaatimukseksi, että säästöpuita jätetään 40–50 kpl/ha ja tekopökkelöitä tehdään 10–15 kpl/ha. Tämä ei riittänyt tavoitteiden saavuttamiseen. Varsinaisessa toimenpidekokonaisuudessa on kuitenkin ajateltu, että säästöpuita ja lahopuun lisäystoimia kannattaa kohdistaa kasvupaikoittain niin, että säästöpuita jätetään ja tekopökkelöitä tuotetaan enemmän rehevämmillä kasvupaikoilla, joissa kuollutta puuta olisi luontaisestikin enemmän ja joille asetetut tavoitteet ovat siksi korkeammat.

Mallinnustuloksissa on esitetty väliskenaario, jossa on toteutettu monimuotoisuus- ja vesistötoimia ja hakkuut eivät vähene. Onko monimuotoisuus- ja vesistötoimet mahdollista toteuttaa vähentämättä hakkuita? Johtuuko hakkuiden vähennystarve vain ilmastotavoitteesta?

Mallinnetut monimuotoisuus- ja vesistötoimet on mahdollista toteuttaa hakkuutason laskematta kohdentamalla hakkuut eri tavalla, käytännössä esimerkiksi lisäämällä hakkuualaa ja lyhentämällä kiertoaikoja. Tämä hieman heikentää puuston kasvua ja hiilinielua verrattuna perusskenaarioon, ja vasta hiilinielurajoitteen lisääminen tekee hakkuutason laskemisesta välttämätöntä. Käytännössä hakkuiden leviäminen laajemmalle ja kiertoaikojen lyheneminen aiheuttaisivat myös haitallisia monimuotoisuus- ja vesistövaikutuksia. Tässä hankkeessa keskityttiin arvioimaan kaikki kestävyystavoitteet huomioivan kokonaisuuden vaikutuksia, eikä hankkeen pohjalta voida suoraan vastata kysymykseen, onko monimuotoisuus- ja vesistötavoitteiden saavuttaminen mahdollista nykyisillä hakkuutasoilla.

Miksi talousmallinnus ei ota huomioon tuotantorakenteen muutosta? Miksi ei tehty erilaisia skenaarioita?

Talousmallinnuksessa haluttiin tarkastella vaikutuksia myös metsäsektorin ulkopuolelle. Tähän käytettävissä oleva työkalu oli ns. panostuotos-malli. Mallilla ei pystytä huomioimaan muutoksia tuotannon rakenteessa ja panoskäytössä toimialojen sisällä. Yleisempi mallinnus olisi vaatinut uusien menetelmien kehittämistä ja olisi ollut laajempi tutkimushanke. Metsäsektorin uusista tuotteista on tehty viime vuosina selvityksiä ja niiden potentiaalia kartoitettu. On myös syytä huomata, että uudet tuotteet perustuvat usein olemassa olevan teollisuuden prosesseihin tai sivuvirtoihin. Siten myös muuttuneessa tilanteessa puun käyttö vaikuttaa taloudelliseen aktiviteettiin. Jos uusien tuotteiden esiinmarssi tapahtuu myös jo perusuralla, sen huomioiminen ei muuttaisi vaikutusanalyysien isoa kuvaa.

Mihin mennessä toimet pitäisi toteuttaa ja siten hakkuukertymä alentaa?

Mitä nopeammin toimet otetaan käyttöön, sitä nopeammin niiden vaikutukset metsissä näkyvät. Tämän selvityksen mallinnuksessa on oletettu, että toimet otettaisiin käyttöön heti. Todellisuudessa se tulisi tietysti viemään jonkin verran aikaa.

Onko mahdollisuus siirtää puuta energiakäytöstä teollisuuteen arvioitu realistisesti?

Tässä selvityksessä tehdyissä laskelmissa ainespuukokoisen puun käyttö energiaksi vähenee 1,8 milj. m3. Puunkäyttötaseessa vastaava määrä käytetään jalostavassa teollisuudessa. Luken tuoreessa tutkimuksessa ainespuuta on arvioitu käytettävän energiaksi 1,9–2,6 milj. m3 vuonna 2023, joskin ainespuun poltosta on esitetty myös isompia arvioita.