Kestävyystavoitteiden kokonaisvaikutus metsien käyttöön selvitettiin ensimmäistä kertaa

Kestävä metsätalous on olennainen osa tulevaisuuden menestyvää Suomea. Metsät ovat keskeisessä roolissa ilmasto-, luonto- ja vesistötavoitteissa, joihin Suomi on sitoutunut. Metsät ovat tärkeitä myös taloudelle: vuonna 2024 metsätalous ja metsäteollisuus kattoivat vajaat 3,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja 17 prosenttia tavaraviennistä.

Samalla metsien käytössä tulee varautua ilmastonmuutoksen myötä muun muassa lisääntyvään kuivuuteen ja tuholaismäärien kasvuun.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat muodostivat tulevaisuustalo Sitran teettämässä selvityksessä kokonaiskuvan siitä, mitä tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaisi käytännössä metsissä ja millaisia taloudellisia vaikutuksia valinnoilla olisi.

Kyseessä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun ympäristötavoitteiden kokonaisuutta ja toimien talousvaikutuksia on arvioitu näin laajasti.

“Keskeinen kysymys on, miten kestävyystavoitteissa onnistuminen ja metsäsektorin pitkän tähtäimen taloudellinen menestys voidaan parhaiten yhdistää. Sitra on valmis toimimaan kumppanina vastausten etsimisessä ja ratkaisujen kehittämisessä, jotta voimme varmistaa Suomen hyvinvoinnin ja kyvyn uudistua”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström.

Monimuotoisuus voidaan kääntää elpymisen uralle

Selvityksen mukaan Suomen tavoite luonnon monimuotoisuuden kääntämisestä elpymisen uralle onnistuisi metsissä yhdistämällä luonnon monimuotoisuuteen tähtäävää metsänhoitoa ja suojelua.

Luonnon monimuotoisuutta tukisi merkittävästi se, että talousmetsissä olisi lahopuuta ja vanhoja, järeitä puita pitkällä tähtäimellä 15 prosenttia luonnonmetsien määrästä. Lisäksi tulisi säästää kaikkia kasvupaikan luontaisia puulajeja. Viidesosassa metsistä tarvittaisiin voimakkaampia toimia niin, että lahopuuta ja vanhoja, järeitä puita olisi pitkällä aikavälillä 30 prosenttia luonnontilaisesta määrästä. Voimakkaammat toimet suunnattaisiin reheville kasvupaikoille ja suojelualueiden läheisyyteen. Lisäksi ekologisesti arvokkain kymmenen prosenttia metsistä suojeltaisiin myös Etelä-Suomessa.

Vesistöjen tilan parantaminen onnistuu esimerkiksi vähentämällä ojituksia ja jättämällä pienvesien, kuten purojen, suojavyöhykkeet hakkuiden ulkopuolelle. Hiilivarastoa taas pystytään kasvattamaan muun muassa pidentämällä metsien kiertoaikoja ja panostamalla puuston kasvuun.

”Toimilla on merkittäviä synergioita. Monimuotoisuus- ja vesistötoimet vahvistavat myös metsien hiilivarastoja eli hyödyttävät ilmastoa, ja parantavat metsien resilienssiä”, sanoo erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Kestävyystoimet vaikuttavat puuntuotantoon

Metsien monimuotoisuutta ja vesistöjen kuntoa turvaavat toimet hillitsevät metsien kuivuus- ja hyönteistuhoriskejä ja voivat tätä kautta hyödyttää metsänomistajia. Sen lisäksi toimet hyödyttävät yhteiskuntaa vahvistamalla muita metsien tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten tulvasuojelua ja myönteisiä terveysvaikutuksia.

Selvityksessä arvioitiin myös kestävyystoimien suoria vaikutuksia puuntuotantoon. Karkeiden mallinnusten mukaan luonnon ja vesistöjen tilaa voidaan merkittävästi parantaa ja hiilineutraalisuustavoite saavuttaa toimilla, jotka johtavat noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä (noin 15 %) nykytasoa alempaan hakkuukertymään. Tämä tarkoittaisi 60–65 miljoonan kuutiometrin tasoa. Tulosta tulee tulkita suuntaa-antavana – mahdollinen hakkuutaso riippuu esimerkiksi siitä, kuinka paljon muilla sektoreilla onnistutaan vähentämään päästöjä, ja miten metsien kasvu kehittyy.

Nykyisellä teollisuuden tuotantorakenteella tämä tarkoittaisi tuotannon laskua metsäteollisuudessa noin 10 prosenttia. Energiantuotannossa kiinteiden puupolttoaineiden käyttö laskisi hieman alle viidenneksen.

Taloudelliset vaikutukset jäisivät tätä pienemmäksi, jos puuta onnistuttaisiin jalostamaan Suomessa nykyistä arvokkaammiksi tuotteiksi. Tällöin pienemmästä puumäärästä saadaan suurempi taloudellinen hyöty.

Työssä tunnistettiin myös merkittäviä epävarmuuksia ja tietotarpeita. Nykytieto ei riitä mallintamaan sitä, miten paljon kestävyystavoitteet huomioiva metsänhoito turvaa puuntuotantoa muuttuvan ilmaston aiheuttamilta tuhoriskeiltä. Tarvitaan myös lisää tietoa siitä, kuinka paljon kestävyystoimet vahvistavat metsien muita ekosysteemipalveluja ja mikä niiden taloudellinen arvo on – esimerkiksi kuinka paljon Suomi hyötyy puhtaammista vesistä.

”Kestävyystoimet heijastuvat puun tarjontaan ja teollisuuteen. Koska emme pysty laskemaan kestävyystoimien tuottamaa taloudellista hyötyä, muutokset eivät näyttäydy investointeina vaan kustannukset korostuvat”, painottaa apulaisprofessori Jussi Lintunen Luonnonvarakeskuksesta.

Tutkijat kartoittivat mahdollisia ohjauskeinoja

Tutkijat selvittivät myös erilaisia ohjauskeinoja, joilla muutokset olisi mahdollista panna toimeen. Työssä käytiin läpi laaja valikoima keinoja aina lainsäädäntöön kirjattavista minimivaatimuksista erilaisiin tukiin ja veroihin. Minimivaatimukset kestävälle metsätaloudelle voitaisiin kirjata lainsäädäntöön, ja sen ylittävistä luontotoimista voitaisiin maksaa tukea. Toimiin on mahdollista ohjata myös metsätalouden itsesääntelyllä, kuten sertifikaateilla.

Selvitys toteutettiin useiden kymmenien tutkijoiden yhteistyönä. Selvityksen aikana metsäalan toimijat kutsuttiin työpajoihin arvioimaan ja kehittämään selvityksessä käsiteltyä toimenpidekokonaisuutta sekä ohjauskeinoja. Lisäksi selvityksen rinnalla järjestettiin kansalaispaneeli, joka arvioi ohjauskeinojen hyväksyttävyyttä.

”Toivomme, että selvitys tekee näkyväksi valintoja, joita ympäristö- ja taloustavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää. Huomiota kaipaavat myös ilmi tulleet puutteet tiedoissa kestävyystoimien taloudellisesta hyödystä. Lisätieto kansallisesti merkittävässä kysymyksessä palvelisi päätöksentekoa”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Tatu Torniainen.