Mitä Iso-Britannia edellä, sitä muut perässä?

Iso-Britannian hallitus on ohjannut näkyvällä kädellä vaikuttavuusinvestoimisen markkinoiden syntyä saarivaltiossa. Ensimmäinen työryhmä yhteiskunnallisten investointien vauhdittamiseksi perustettiin Tony Blairin hallituksen toimesta vuonna 2000, mikä oli lähtölaukaus pehmeitä ja kovia arvoja yhdistävän markkinan kehitykselle. Sen jälkeen useat vanhat ja vuosien mittaan perustetut uudet organisaatiot ovat vieneet viestiä eteenpäin.

Vaikuttavuusinvestoimisessa tavoitteena on kanavoida yksityisiä varoja erilaisiin hyvinvointia lisääviin hankkeisiin, joilla haetaan sekä yhteiskunnallista että taloudellista hyötyä. Rahoitusmallia hyödynnetään paitsi hyvinvoinnin edistämiseen myös ympäristö- ja kehitysapuprojekteihin.

Vaikka Iso-Britannia on alan johtava maa, sielläkin markkinat ovat toistaiseksi pienet ja kehittyvät. Sijoittajien kiinnostuksen heräämistä hidastaa muun muassa näyttöjen eli ”track recordin” puute: rahoitussopimuksia on syntynyt, mutta ne ovat niin uusia, ettei tuloksista ja kokemuksista ole vielä raportoitavaa. Tästä johtuu osittain myös se, ettei yksityinen rahoitussektori ole kunnolla löytänyt paikkaansa kokonaisuudessa.  

Leijonanosa vaikuttavuusinvestoimisen pääomista on peräisin julkisista rahoituslähteistä. Rahoittajiin lukeutuu myös joukko yksityisiä rahastoja sekä hyväntekeväisyys- ja muita säätiöitä. Yksityisen rahan kiinnostusta on pyritty herättelemään muun muassa verohelpotuksin. 

”Vaikuttavuusinvestoimisen markkinat eivät olisi päässeet Britanniassa alkuun ilman valtion tukitoimia, mutta toki on erittäin toivottavaa, että ne jatkavat jossakin vaiheessa toimintaansa mahdollisimman itsenäisesti”, kertoo hallituksen vaikuttavuusinvestoimisen asiantuntija Claire Michelet.

Yhteiskunnallisten yritysten valmiuksissa parannettavaa

Vuoden 2010 hallitusvaihdoksen jälkeen David Cameronin konservatiivihallitus siirsi valtion toimien painopistettä rahoituksen tarjonnasta sen kysynnän tukemiseen, kun huomattiin, että rahaa on riittävästi tarjolla, mutta rahoituskelpoisia tai -halukkaita yhteiskunnallisia yrityksiä sitäkin vähemmän.  

Potentiaalisia vaikuttavuustoimijoita eli palveluntarjoajia Britanniassa on runsain määrin. Kolmas sektori koostuu yli 160 000 hyväntekeväisyysjärjestöstä ja 70 000 yhteiskunnallisesta yrityksestä. Yhteiskunnalliseksi yritykseksi (social enterprise) luokitellaan yritys, jonka yhteiskunnallinen missio on sisällytetty yhtiöjärjestykseen ja joka ei jaa mahdollisia voittovaroja osinkoina ulos. Tämän sektorin yhteenlaskettu osuus bkt:sta on yli neljä prosenttia ja työvoimasta noin viisi prosenttia. Valtaosa toimijoista on kuitenkin pieniä, eikä niillä välttämättä ole kokemusta ulkopuolisen rahoituksen hyödyntämisestä.

”Haasteena on suurten institutionaalisten sijoittajien ja pienten, rahoitusta tarvitsevien organisaatioiden tuominen yhteen ja yhteisen kielen löytäminen”, luonnehtii Big Society Capitalin johtaja Simon Rowell.  

Vaikuttavuusinvestointeihin hyödynnetään useita eri rahoitusinstrumentteja vakuudettomista ja vakuudellisista lainoista pääomasijoituksiin. Yhteistä kaikille sopimuksille on, että niihin sisältyy tuottotavoitteiden lisäksi yhteisesti määritettyjä ja mitattavia yhteiskunnallisia tavoitteita.

”Sijoittajat ovat selvästi kiinnostuneimpia sellaisista hankkeista, joilla ratkotaan vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Ei ole yhtä kaikille sopivaa rahoitusinstrumenttia ja sopimuskäytäntöä, vaan jokainen sopimus on omanlaisensa”, Rowell jatkaa.  

Markkinoiden kehityksen kannalta merkittävä virstanpylväs oli vuonna 2012 toimintansa aloittanut Big Society Capital. Se on valtion perustama yhteiskunnalliseen rahoitukseen erikoistunut tukkupankki, jonka yli 600 miljoonan punnan pääoma kerättiin nukkuvilta pankkitileiltä sekä yksityisiltä pankeilta. Big Society Capital on tukenut vahvasti sijoittajien ja vaikuttavuustoimijoiden tueksi tarvittavan välittäjämarkkinan syntyä. Tällaisia välikäsiä ovat muun muassa erikoistuneet rahastoyhtiöt, kuten Nesta ja Bridges Ventures, sekä neuvonantajat, kuten Clearly So ja Social Finance. 

Social Impact Bond auttaa julkista sektoria ostamaan tuloksia

Todellinen edelläkävijä Britannia on ns. Social Investment Bond -rahoituksessa (SIB). Maailmalla on tähän mennessä allekirjoitettu 25 tulosperusteista rahoitussopimusta eli SIB-sopimusta, joista 17 Britanniassa. Niiden tavoitteet liittyvät mitä moninaisempiin asioihin kodittomuuden vähentämisestä kroonisten sairauksien omahoidon mahdollistamiseen. SIB-sopimuksen toisena osapuolena on yleensä julkisen sektorin toimija, ja sijoittajille maksettava tuotto – ja mahdollisesti myös pääoman takaisinmaksu – riippuu siitä, saavutetaanko projektille asetetut tavoitteet ja sitä kautta syntyvät säästöt.

Britannian ensimmäinen ja tunnetuin Social Impact Bond lanseerattiin vuonna 2010. Siinä sopimusosapuolina ovat Social Finance ja Britannian oikeusministeriö ja rahoittajina yhteensä 17 säätiötä. Hankkeen tavoitteena on vähentää Peterborough’n vankilasta vapautuvien vankien vankilaanpaluuastetta erilaisten tehostettujen tukitoimenpiteiden avulla. Social Finance toimii rahoittajien ja palvelunostajan välikätenä eli hallinnoi projektia ja koordinoi palvelutarjontaa.

”Meillä on budjetti ja liiketoimintasuunnitelma, jota ei kuitenkaan ole lyöty tiukasti lukkoon. Ohjausryhmä kokoontuu kuukausittain ja rukkaa suunnitelmia sekä vangeille tarjottavia palveluita kertyvän tilastoaineiston ja kokemusten pohjalta”, Social Financen Erdem Ovacik kertoo.

Vaikka ensimmäinen tuhannen vangin testiryhmä ei aivan yltänyt asetettuun vähennystavoitteeseen, hanke on osoittanut voimansa: vankilaanpaluuaste pieneni testiryhmässä selvästi samalla, kun koko maan tasolla mitattiin kasvua. Kehitetyt uudet toimintamallit on lisäksi koettu niin hyviksi, että viranomaiset ovat jo tehneet muutoksia Britannian kansallisiin suosituksiin, jotka koskevat vapautuville vangeille tarjottavia palveluja.  

”Julkinen sektori on usein turvallisuushakuinen ja välttää riskinottoa. Näin ollen se turvautuu mieluiten perinteisiin toimintamalleihin. Vaikuttavuusinvestoimisen vahvuus on siinä, että sen avulla voidaan kokeilla jotakin täysin uutta ja vanhasta poikkeavaa. SIB-mallissa julkisen sektori maksaa vain tuloksista, joten kokeilut ovat veronmaksajien näkökulmasta riskittömiä. Jos kehitetty malli toimii, se on kopioitavissa muualle”, Ovacik painottaa.  

Joukko vaikuttavuusinvestoimisesta kiinnostuneiden suomalaisten tahojen edustajia osallistui marraskuussa Sitran järjestämälle opintomatkalle Lontooseen. Matkan aikana tutustuimme Iso-Britannian vaikuttavuustoimijoihin ja -markkinoihin sekä pohdimme sitä, mitä Suomi voisi oppia Britannian esimerkistä.