Miten parhaat tekoälyratkaisut saadaan leviämään läpi julkisen hallinnon?

Teknologia mahdollistaa nyt sen, että moni julkinen palvelu voidaan tuottaa aiempaa fiksummin – ihmiset ja yritykset voivat saada toimivampia palveluita ja henkilöstön työaikaa voidaan vapauttaa rutiinityöstä esimerkiksi asiakkaiden kohtaamiseen.

Hyvä esimerkki on Konneveden kunnan käynnistämä ja Sitran rahoittama hanke, jossa kahdeksan kuntaa automatisoi hallintotyötä tekoälyn avulla. Pilotissa henkilöstön työaikaa säästyi yksityistieavusten käsittelyssä peräti 85 prosenttia ja avustusten käsittely nopeutui noin viikosta alle päivään. Mikäli Konneveden malli toteutettaisiin valtakunnallisesti, säästöpotentiaali olisi arviolta satoja miljoonia euroja.

Eri puolilla Suomea on jo kehitetty toimivia uudistuksia. Toisin kuin Konneveden esimerkissä, ratkaisut eivät useimmiten leviä yli organisaatiorajojen. Mikä estää parhaiden ratkaisujen laajamittaista käyttöönottoa julkisessa hallinnossa? Asiantuntijoiden mukaan Suomella on paljon opittavaa esimerkiksi Tanskasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Haastattelimme kansainvälisiä esimerkkejä kartoittanutta LUT-yliopiston teollisuusprofessoria Mika Ruokosta sekä Sitran Julkisen sektorin tuottavuus -ohjelman johtajaa Jonna Heliskoskea.

Antti Koistinen (AK): Miksi tekoälykokeilut jäävät julkisessa hallinnossa usein pilottivaiheeseen eivätkä leviä?

Mika Ruokonen (MR): Asia ei koske pelkästään Suomea vaan ilmiö on maailmanlaajuinen. Teollisuusmaiden järjestö OECD ja Maailmanpankki ovat todenneet, että skaalauksen pullonkauloja ovat muun muassa osaajapula, kustannukset, datan laatu, vanhat tietojärjestelmät sekä sääntely. Isossa kuvassa kysymys on kyvykkyyksistä. Teknologia kyllä skaalautuu, mutta jos muut tarvittavat kyvykkyydet puuttuvat, skaalaaminen ei onnistu.

Jonna Heliskoski (JH): On myös tyypillistä, että tarjolla olevia ratkaisuja ei ole tuotteistettu. Eli ostamme käsipareja ja räätälöityjä malleja, jotka eivät skaalaudu. Toisaalta rahoitus tarvitsee uudistamista. Me tyypillisesti rahoitamme pilotteja ja kokeiluja, emme toimeenpanoa ja skaalausta. Näiden lisäksi uudistusten toimeenpanon ja käyttöönoton johtaminen vaatii petrausta. Jotta hyötyjä syntyy, meidän pitäisi pystyä systemaattisesti luopumaan vanhasta.

AK: Mika, olet käynyt läpi kansainvälisiä esimerkkejä Tanskasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Mitä Suomi voisi oppia näistä maista?

MR: Tärkein huomio on systemaattisuus. Näissä maissa on katsottu kansallisella tasolla, miten toimintaa voisi uudistaa esimerkiksi tekoälyratkaisujen avulla poikkihallinnollisesti. Lisäksi näissä maissa hankkeita on keskitetty, eli joku vastaa kokonaisuudesta. Skaalaamiselle on siis olemassa selkeät kansalliset rakenteet, jotka Suomesta vielä puuttuvat.

JH: Tuottavuusmurrosta ei voi jättää yksittäisen viraston, ministeriön tai kaupungin vastuulle. Siihen tarvitaan laajemmat hartiat. Verrokit ovat myös luoneet yhteisiä rakenteita uudistusten toimeenpanoon. Eli mietitään, miten julkisella sektorilla viedään usean organisaation arkeen uudistuksia, jotka tuottavat parempia palveluita ja enemmän arvoa ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle.

AK: Mikä on Suomessa suurin este uudistusten nopealle ja laajamittaiselle skaalaukselle?

MR: Perussyy on siinä, että kullakin julkisen sektorin organisaatiolla on oma budjetti ja tulosohjaus. Käytännössä ei ole kannustimia lähteä ratkomaan kaverin ongelmia, vaan ymmärrettävästi johtajat haluavat saada parasta aikaan omalle organisaatiolleen. Ja tietysti julkisen sektorin organisaatioilla on selkeät lakiin perustuvat tehtävät ja vastuut, mikä on tärkeää. Mutta uudistusten skaalaus putoaa nykyisellään toimijoiden väliin.

JH: Toisaalta on tärkeää miettiä, mikä on kenenkin tehtävä. Näkisin, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen tehtävänä ei ole viedä heidän loistavaa hoitajaresurssien hallinnan mallia muille hyvinvointialueille. Malli pitää tehdä ja se kannattaa skaalata, mutta levittäminen vaatii muita toimijoita avuksi. Eli tarvitaan johtamista ja rakenteita.

Tarvitsemme myös keinot, joilla tunnistaa ja valita toimintamallit ja uudistukset, jotka haluamme skaalata laajalle. Tarvitaan rahoitusmahdollisuuksia. Täytyy löytää toimijat, jotka varmistavat, että uudistukset otetaan käyttöön. Ja mikä unohtuu liian usein: meillä pitää olla myös rakenteet ja johtamista, joilla me luovumme vanhoista toimintamalleista ja järjestelmistä. Ilman vanhasta luopumista, hyödyt eivät koskaan realisoidu.

AK: Mika, sinulla oli mielessä kuusi ehdotusta Suomelle. Mitkä olisivat kiireisimpiä tai tärkeimpiä?

MR: Kyse on kokonaisuudesta. Tarvitsemme yhteiset teknologia-alustat, hallintamallit ja taloudelliset mallit skaalauksen pohjaksi sekä kansallisen skaalaustiimin tuottavuusmittareineen, uuden hankintamallin ja systeemitason mittaamista. Näitä kaikkia voi lähteä jo tekemään, vaikka pienin askelin.

JH: Sanoisin, että toimeenpano ja skaalauskyky ovat näistä kiireisimpiä. Meillä on aivan loistavia uudistuksia ja toimintamalleja jo julkisella sektorilla. Kun oikeasti saamme niitä laajamittaisesti käyttöön, resursseja vapautuu myös uudistamiseen.

AK: Miltä Suomi näyttää vuonna 2030, jos uudistusten skaalaaminen onnistuu laajasti?

MR: Selvä onnistumisen merkki olisi se, että parhaiden ratkaisujen skaalaus olisi arkipäivää, systemaattista ja tuloksellista. Eli aina kun tulee onnistumisia, niin ensimmäinen kysymys olisi, että miten me skaalaamme tämän laajasti ja nopeasti käyttöön. Toinen oli ehkä se, että ulkomailta tultaisiin tänne ottamaan mallia uudistusten skaalaamiseen. Nyt se menee toisin päin.

JH: Tämänhetkisten tietojen valossa sanoisin, että tekoälymurros voi näytellä merkittävää osaa Suomen talouden tasapainottamisessa ja uuden kasvun synnyttämisessä. Se ei ole hopealuoti eikä ainoa ratkaisu, mutta se voi olla merkittävä.

Vuonna 2030 Suomessa voi olla nykyistä sujuvammat julkiset palvelut, lyhyemmät käsittelyajat, parempi tietopohja päätöksenteolle ja fiksumpi resurssien käyttö. Arvokasta työtä tekevän julkisen sektorin henkilöstön aikaa on vapautunut rutiinitöistä ja panostukset käytetään siellä, missä ihmisen kädenjälki on korvaamatonta.

Sitra suuntaa 50 miljoonan euron erityispanostuksen vauhdittamaan Suomen julkisen sektorin uudistumista. Tuemme julkisen sektorin tuottavuusmurrosta rahoituksella, johdon valmennuksella, ennakointitiedolla ja asiantuntijatuella.