”Olemme siirtyneet joukkojen aikaan”



100 esinettä Suomesta -näyttelyssä on valittu yksi esine kuvaamaan jokaista sataa itsenäisen Suomen vuotta. Vuoden 1979 esine on metalliketju ja lukko, joilla aktivistit kiinnittivät itsensä puskutraktoreihin ja toisiinsa suojellessaan Koijärven linnustoa järven kuivaamiselta.

Nyt, nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Sitran Ratkaisu 100 -haastekilpailussa etsitään sosiaalisia innovaatioita – siis liitetään ihmisiä yhteen. Monissa ehdotuksissa ratkaisuna on digitaalinen alusta. Mutta tulevatko ihmiset mukaan, löytävätkö he nämä alustat? Miten me ylipäänsä valitsemme kanavamme, joissa hyödytämme itseämme ja jopa koko yhteiskuntaa?

Koijärven veteraani, kansanedustaja Pekka Haavisto on mukana pohtimassa tätä Porin SuomiAreenalla Sitran Koijärveltä parviälyyn -keskustelussa 12.7. Haavistolla riittää kokemusta: Hän on ollut mukana synnyttämässä yhteiskunnallista vihreää liikettä ajalla ennen internetiä. Samoin hän on kokenut, kuinka suuret joukot ovat lähteneet digitaalisesti hänen taakseen presidentinvaalikampanjassa. Molempia kokemuksia yhdisti sama ikuinen asia kuin kaikkia liikkeitä: aluksi ihmisten pitää kokoontua jollakin tavalla yhteen.

– Runoilija Karri Kokko sanoi juuri Erkki Pirtolan hautajaisissa, että Korkeavuorenkatu oli sen ajan internet, Haavisto vertaa naurahtaen.

Kasvisravintola ja Kirjavintti helsinkiläisellä keskustan kadulla oli yksi iso keskustelufoorumi, jonne saman henkiset kokoontuivat.

– Kai me lankapuhelimiin soiteltiin aamulla ja illalla myöhään, kun ajattelimme jonkun olevan todennäköisimmin kotona, Haavisto muistelee aikaa ennen Facebook-messengeriä.

Mitä ovat digiajan taikakeinot?

Joukot saatiin kokoon ennenkin, mutta nyt sana kiirii nopeammin ja useammalle. Se tarkoittaa laajempaa systeemistä muutosta, uskoo Pauliina Seppälä. Hän on paitsi yksi SuomiAreenan keskustelijoista, muun muassa Mesenaatti.me-joukkorahoituspalvelun ja valtakunnalliseksi kasvaneen kirpparipäivän eli Siivouspäivän perustajia. Seppälä ajattelee, että elämme nyt joukkioiden muodostumisen aikaa.

– Ei niin, että ihminen sinänsä olisi muuttunut, vaan informaatiosysteemi on muuttunut. Sen muutoksen ansiosta nyt esiin nousee joukko.

Seppälä on ollut perustamassa myös Facebookissa toimivaa Refugee Hospitality Clubia, joka pystyi pakolaiskriisin aikana kanavoimaan ihmisten apua ja paikkaamaan niitä nopean toiminnan aukkoja, joihin suuret järjestöt eivät taipuneet. Tarve ja alusta kohtasivat. Naapuriavun antajia ja tarvitsijoita yhdistävä NappiNaapuri taas on Seppälän ja muiden perustama digitaalinen alusta.

Kokemuksestaan huolimatta Seppälälläkään ei ole taikakeinoja siihen, miten liike digiaikana syntyy ja leviää.

– Näistä ei voi koskaan tietää. Me kokeilemme koko ajan kaikenlaista. Yleensä se ei lähde, mutta esimerkiksi Refugee Hospitality Clubin kohdalla se toimi.

Se oli nimenomaan alusta, jossa ei saneltu, millaista apua pitäisi antaa. Nopeasti kävi selväksi, että ihmisillä oli kyllä ideoita ja kykyä toteuttaa. Joku otti johtajuutta, toinen toimi konkreettisesti.

– Lopputulos oli monessa asiassa luovempi ja tehokkaampi kuin mihin yksittäinen ihminen tai mikään työryhmä pystyy. Joskus joukkoäly toteutuu parhaimmillaan.

Oudot algoritmit hallitsevat uutta julkista tilaa

Digiajan liikkeitä yhdistää tietysti se, että niistä ei ole tarkoituskaan tulla yhdistyksiä, liittoja tai puolueita – niin kuin vaikkapa vihreälle liikkeelle kävi. Liikkeet ovat nopeita purskauksia, kampanjoita. Niihin osallistutaan kevyesti tai sitten sitoutuneemmin koko ajan.

– Nykyisin ’aktivismi’ ja kansanliikkeet ovat jokapäiväistä arkea ja viestintää, jossa yhdellä kädellä jaetaan meemejä ja toisella tykätään feministisestä postauksesta, Seppälä kuvaa.

Hänen mukaansa tavallaan meillä nyt on valtava ”public sphere”, jota saksalainen sosiologi Jürgen Habermas vaati julkiseen keskusteluun. Mutta koska tuo tila on niin valtava, niin sitä hallitsevatkin oudot algoritmit.

Siinä onkin yksi taisteluareena, joka on edessä kenellä tahansa, joka haluaa liikuttaa ihmisiä internetissä. Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että Facebook muuttaa algoritmejaan, jotka ohjaavat sitä, mikä postaus kenenkin uutissyötteessä näkyy ja ei näy. Sellaisten muutosten perässä Seppäläkin yrittää pysyä. Toisessa ääripäässä ovat informaatiosodankäynnin mielipidemuokkaukseen tähtäävät digitaaliset vyörytykset

– Ennen ryhmääntyminen tapahtui niin, että ihmiset löysivät toisensa esimerkiksi pukeutumiskulttuurin vihjeiden avulla, Pekka Haavisto sanoo.

– Nyt on vaikeampi sanoa miten ihmiset löytävät – ja mitä. Usein tuntuu, että internet on viidakko, jossa moni kaipaisi jonkinlaista kompassia. Näistä ja muista on kiinnostavaa päästä kyselemään mielipiteitä Peter Vesterbackalta, Haavisto sanoo.

Sitran järjestämä keskustelu Koijärveltä parviälyyn – mikä liikuttaa ihmisiä digiaikana? Porin SuomiAreenan Aika-lavalla 12.7. klo 14:15. Keskustelijoina Pekka Haavisto (kansanedustaja, vihr.), Virve Miettinen (vuorovaikutussuunnittelija, Helsingin kaupunki), Pauliina Seppälä (luova suunnittelija, Yhteismaa, mesenaatti.me) ja Peter Vesterbacka (Co-founder and Brand Breaker, Lightneer).

Riku Siivonen