artikkelit
Arvioitu lukuaika 8 min

Onnistunut kansalaispaneeli – puntaroivan keskustelun vaiheet ja fasilitointi

Harkitun ja eri näkökulmat huomioivan kansalaismielipiteen tuottaminen on puntaroivan kansalaiskeskustelun tärkein tehtävä. Siksi sillä, millaisiin vuorovaikutustilanteisiin kansalaisia kutsutaan osallistumaan, on väliä.

Kirjoittajat

Perttu Jämsén

Asiantuntija, Uudet vaikuttamisen tavat, Sitra

Maija Jäske

Neuvonantaja, Uudet vaikuttamisen tavat, Sitra

Onni Pekonen

Asiantuntija, Uudet vaikuttamisen tavat, Sitra

Julkaistu

Artikkeli on osa kirjoitussarjaa, joka käsittelee puntaroivia kansalaispaneeleja ja niiden työvaiheita.

Puntaroivassa demokratiassa on pohjimmiltaan kyse siitä, millaisia päätöksiä kansalaiset haluaisivat tehtävän, jos heillä kaikilla olisi riittävät edellytykset pohtia monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kansalaispaneelien määritteleviin piirteisiin kuuluu, että kaikki osallistujat saavat yhteisen perehdytyksen käsiteltävään kysymykseen, tuntevat paneelin työskentelyprosessin sekä sitoutuvat puntaroivan keskustelun periaatteisiin. Kattavan perehdytyksen ja laadukkaan puntaroinnin ansiosta kansalaispaneeli voi tuottaa harkitun yhteisen näkemyksen nopeasti muodostetun reaktiivisen mielipiteen sijaan.

Tasapuolisen, rakentavan ja yhteiseen lopputuotokseen tähtäävän keskustelun merkitys puntaroivan demokratian ihanteiden toteutumiselle on kiistaton. Silti puntaroivan keskustelun fasilitointiin on kiinnitetty toistaiseksi hyvin vähän huomiota demokratiainnovaatioiden tutkimuksen ja demokratiakehittäjien piirissä.

Puntaroivan keskustelun fasilitointi on oma osaamisalueensa, ja eroaa jonkin verran muunlaisten keskustelujen vetämisestä. Dialogiin verrattuna puntaroiva keskustelu on ratkaisukeskeistä, sillä sen tavoitteena on tuottaa keskinäisen syvemmän ymmärryksen lisäksi myös yhteinen julkilausuma tai politiikkasuosituksia päätöksentekoa varten. Jos puntaroivaa keskustelua taas verrataan vaikka sovitteluun, on sille ominaista identiteetiltään, arvoiltaan ja asenteiltaan eri taustaisten ihmisten työskentely yleisesti tunnistetun ongelman ratkaisemiseksi. Sovittelusta poiketen se ei sovi yksilökohtaisten tai intressiperäisten konfliktien käsittelyyn. Puntaroiva keskustelu on parhaimmillaan kysymyksissä, joihin liittyy yhteisesti tunnistettu ongelma, jonka ratkaisusta ei ole yhteisymmärrystä.

Perehdytys ja asiantuntijakuulemiset

Kansalaispaneelin aiheeseen perehtyminen alkaa osallistujille koostettavalla taustatietopaketilla. Taustatietojen on oltava helppokäyttöisessä ja ymmärrettävässä muodossa, ja tietokokonaisuuden on muodostettava käsiteltävästä aiheesta tasapainoinen ja riittävän monipuolinen kuva. Kansalaispaneelin osallistujille on tärkeää antaa riittävästi aikaa jaettavaan aineistoon perehtymiseen, ellei perehdyttämistä järjestetä kaikille yhteisessä tilaisuudessa. Hyvä käytäntö on antaa vähintään viikko aikaa kirjalliseen tai videon muodossa toimitettavaan materiaaliin perehtymiseen.

Perehdytysmateriaalia on hyvä täydentää asiantuntijakuulemisilla, mutta myös kuulemisissa on tärkeää muistaa moniäänisyys ja eri näkökulmat aiheeseen. Kuultavat asiantuntijat voivat olla esimerkiksi viranhaltijoita, tutkijoita, päättäjiä, kansalais- ja etujärjestöjen edustajia tai aktivisteja. Asiantuntijakuulemiset mahdollistavat vuorovaikutuksen paneelin osallistujien ja asiantuntijoiden välillä ja taustatietopaketin täydentämisen osallistujia askarruttavilla kysymyksillä.

Mahdollisuuksia tasapainoisen perehdytyksen järjestämiseen on siis monia, mutta paneelin järjestäjän vastuulla on se, että osallistujien tiedot ja taidot ovat perehdytyksen jälkeen riittävällä tasolla rakentavan keskustelun käymiseen. Perehdytystä saatetaan tarvita myös teknisiin valmiuksiin, mikäli kansalaispaneeli järjestetään verkossa. Tällöin käytettävä videoneuvottelusovellus on hyvä testata jo ennen puntarointipäiviä niiden osallistujien kanssa, joille verkkokokoustaminen on vierasta.

Kasvokkain tai verkossa

Puntaroivan keskustelun periaatteisiin kuuluvat toisten kunnioittaminen, omien mielipiteiden perusteleminen, toisten kuunteleminen ja avoimuus erilaisille mielipiteille sekä rakentava erimielisyys. Kokemukset puntaroivan demokratian sovelluksista ovat osoittaneet, että kasvokkain tapahtuva puntarointi toteutuu parhaiten 6–10 henkilön pienryhmissä, mutta verkkokeskustelussa ihanteellinen ryhmän koko on tätä pienempi; noin viisi henkeä. Esimerkiksi 40 hengen asukaspaneeliin tarvitaan siis 4–8 pienryhmien fasilitaattoria toteutustavasta riippuen. Fasilitaattoreiden tärkein tehtävä on turvata puntaroivan keskustelun periaatteiden toteutuminen, huolehtia puheenvuorojen jakautumisesta tasapuolisesti sekä auttaa julkilausuman koostamisessa.

Puntarointi verkossa eroaa jonkin verran puntaroivasta keskustelusta kasvotusten, vaikka tutkimuksen mukaan molemmissa osallistujat oppivat lähes yhtä paljon, ja mielipiteenmuutokset ovat samansuuntaisia. Järjestäjän riskit verkossa järjestettävän keskustelun teknisen toteutuksen suhteen ovat väistämättä suuremmat kuin kasvokkaisessa, mutta jos niitä pystytään hallitsemaan, itse perehtyminen ja puntarointi onnistuvat hyvin myös verkossa. Toisaalta kansalaisilla on hyvin erilaiset valmiudet käyttää digitaalisia työkaluja, mikä heijastuu osallistujien yhdenvertaisuuteen sekä kansalaispaneelin rekrytointivaiheessa että itse keskusteluissa.

Puntarointipäivien rakenne ja vaiheet

Puntaroivan kansalaiskeskustelun sopiva kesto riippuu aiheen laajuudesta, osallistujamäärästä ja suositusten formaatista. Kansalaisraadit (Citizens’ jury), joissa osallistujia on korkeintaan muutamia kymmeniä, kestävät yleensä kahdesta viiteen päivään. Yli sata osallistujaa käsittävät kansalaiskokoukset (Citizens’ Assembly) taas kokoontuvat useiden kuukausien ajan monena eri viikonloppuna. Puntaroiva mielipidemittaus (Deliberative Poll), joka tuottaa äänestystuloksen kaltaisen prosenttijakauman osallistujien mielipiteistä, kestää vain noin kaksi päivää. Kokonaiskestosta riippumatta kansalaispaneelien päiväohjelmassa on hyvä varata tarpeeksi aikaa keskustelulle pienryhmissä, sillä oppiminen ja puntarointi toteutuvat parhaiten niissä.

Kuvio. 1. Mahdollinen kansalaispaneelin päiväohjelmarakenne. Päivä 1. arvot, päivä 2. asiat, päivä 3. prioriteetit, päivät 4. suositukset.
Kuvio 1. Mahdollinen kansalaispaneelin päiväohjelmarakenne. Muokattu Peter MacLeodin (MASS LBP) esityksestä G1000 Autumn School on Deliberative Democracyssä, 5.-7.10.2022.

Yksi ohjelmarunko ei kuitenkaan sovi kaikkiin aiheisiin ja kansalaiskeskusteluihin. Puntaroivan keskusteluun rakenteen suunnittelussa lähtökohtana on julkilausuma tai muu kannanotto, johon keskustelulla tähdätään. Järjestelyihin vaikuttaa kuitenkin myös esimerkiksi se, käydäänkö keskusteluja yhdellä vai useammalla kielellä, ja järjestetäänkö paneeli verkossa vai kasvokkaisena tapahtumana.

Puntaroivassa demokratiassa keskiössä ovat kansalaisten mielipiteet ja niiden perustelut, eivät niinkään yhteiskunnallinen status, tutkinnot tai ammattiasema. Tämän varmistamiseksi paneelityöskentelyn alussa osallistujat esittäytyvät yleensä vain nimellään ja asuinpaikallaan, mainiten lisäksi jotain kiinnostuksen kohteisiinsa liittyvää. Titteleiden jättäminen kansalaispaneelin ulkopuolelle varmistaa tasapuolisen ilmapiirin, jossa jokainen kokee voivansa tuoda esiin omia näkemyksiään.

Puntaroiva keskustelu tähtää yhteisesti jaettuun näkemykseen, mutta sen osana saatetaan tarvita joskus myös äänestämistä ja suositusten priorisointia.

Ensimmäisen päivän keskustelut koskevat tyypillisesti osallistujien arvoja, asenteita ja kokemuksia käsiteltävästä aiheesta. Paneelin alkuvaiheessa uusien asioiden ja muiden osallistujien ajatuksista oppiminen on pääroolissa. Keskustelujen edetessä yhteinen kannan muodostaminen valtaa alaa oppimiselta, ja loppuvaiheessa pääosassa on yhteisen julkilausuman tai suositusten muodostaminen. Näin myös keskustelujen panokset kasvavat puntaroinnin edetessä.

Puntaroiva keskustelu tähtää yhteisesti jaettuun näkemykseen, mutta sen osana saatetaan tarvita joskus myös äänestämistä ja suositusten priorisointia. Tässä voidaan käyttää apuna esimerkiksi verkkokyselytyökaluja tai perinteisiä post-it lappuja, paneelin toteutustavasta riippuen.

Lisäksi on tavallista, että osallistujien kokemus paneelissa olemisesta on joka päivä erilainen. Tiedon lisääntyessä asioiden monimutkaisuus paljastuu, ja aiheeseen liittyvien kokemusten moninaisuus saattaa tuntua jopa lannistavalta. Myös ajan rajallisuus saattaa nostaa esiin huolen epäonnistumisesta. Yhteisen maaperän löytäminen lievittää kompleksisuuden aiheuttamaa tuskaa, kun paneeli alkaa löytää yhteisiä ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä vaihe saavutetaan usein paneelin ollessa noin puolivälissä sille annettua työskentelyaikaa.

Kuvio 2. Paneelin ryhmädynamiikkaa. Alussa paneelissa kompleksisuus lisääntyy, sitten vähenee. Tätä voi kutsua epätoivon timantiksi.
Kuvio 2. Paneelin ryhmädynamiikkaa: ”Epätoivon timantti”. Muokattu Peter MacLeodin (MASS LBP) esityksestä G1000 Autumn School on Deliberative Democracyssä, 5.-7.10.2022.

Miten aihe vaikuttaa keskustelun fasilitointiin?

Kun paneelin aihe on vaikea ja voimakkaasti mielipiteitä jakava, on viisasta valmistautua tilanteisiin, joissa keskustelun sävy saattaa muuttua ikäväksi ja fasilitaattorille vaikeaksi hallita. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi voi puntarointipäivien alkuun järjestää mahdollisuuden käydä yhdessä läpi aiheen herättämiä tunteita, pelkoja ja odotuksia. Pelko keskustelun kärjistymisestä ei saisi olla syy välttää polarisoivia aiheita, sillä laadukkaalla fasilitoinnilla haastavatkin tilanteet voidaan hoitaa. Usein juuri ne aiheet, jotka nostattavat eniten tunteita, ovat niitä, joiden ratkaisemiseksi puntaroivia kansalaiskeskusteluja eniten tarvitaan.

Mistä fasilitaattorit?

Fasilitaattoreiden rooli puntaroivan keskustelun onnistumisessa on hyvin keskeinen, vaikka se usein tuppaa unohtumaan demokratiakehittäjien ja -tutkijoiden näkökentästä. Fasilitaattoreiden oletetaan olevan puolueettomia kansalaispaneelin palvelijoita, jotka eivät ota kantaa osallistujien näkemyksiin tai heidän esittämiinsä faktoihin. He käyttävät kuitenkin valtaa jakaessaan puheenvuoroja ja ohjatessaan työskentelyä julkilausuman valmistumiseksi. Tutkimus osoittaa, että fasilitaattorin puolueellisuus todella vinouttaa kansalaispaneelin mielipiteitä, mikä korostaa fasilitaattorilta vaadittavan osaamisen tärkeyttä.

Fasilitaattoreiden rekrytointi ja kouluttaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen puntarointipäiviä. Jos fasilitaattorit tulevat puntaroivan kansalaispaneelin toimeksi antaneen organisaation piiristä – esimerkiksi osallisuuden asiantuntijat kunnissa – he pystyvät osaltaan varmistamaan kansalaispaneelin vaikuttavuutta viemällä osallistujien viestiä eteenpäin päätöksenteon areenoilla. Toisaalta ulkopuolisten fasilitaattorien käyttö voi olla joissain tapauksissa perusteltua, etenkin jos kansalaisten luottamus on heikentynyt paneelin toimeksi antanutta tahoa kohtaan.

Fasilitointiosaamista löytyy tyypillisesti esimerkiksi osallisuuden, vuorovaikutuksen ja viestinnän parissa työskenteleviltä tai näitä aiheita opiskelevilta. Oppilaitokset, kansalaisjärjestöt ja yritykset voivat olla luontevia kumppaneita fasilitointiosaamisen hankkimiseen. Fasilitaattoreiden mielipiteitä keskustelun aiheesta voidaan myös selvittää etukäteen, mikä vähentää manipulaation riskiä.

Puntaroivat kansalaispaneelit voivat tuottaa harkittuja politiikkasuosituksia ja uutta tietoa päättäjien työn tueksi. Jotta tämä onnistuu, osallistujat tarvitsevat monipuolisen perehdytyksen aiheeseen, fasilitaattoreita turvaamaan tasapuolisen keskustelun sekä riittävästi aikaa kuulla toistensa näkemyksiä ja puntaroida eri vaihtoehtojen perusteluja ja seurauksia.

Mistä on kyse?