Oppeja pohjoismaisesta hajautetusta OMOP-tutkimuksesta

Pohjoismaat ovat otollinen paikka terveysdataa hyödyntävälle tutkimukselle. Kaikissa maissa on laajat ja korkealaatuiset, koko väestön kattavat terveystietorekisterit, pitkältä ajalta. Kansalliset henkilötunnisteet mahdollistavat tietojen yhdistämisen eri rekistereistä. Maissa luotetaan viranomaisiin ja arvostetaan tiedettä ja tutkimusta.

Moniin tutkimuksiin yksittäisen maan väestö on kuitenkin liian pieni. Ihannetilanteessa kaikkien pohjoismaiden aineistot voitaisiin koota yhtenäiseksi tietojoukoksi. Tuo tietojen yhdistäminen on kuitenkin haastavaa. Terveystieto on arkaluontoista, eikä se mielellään matkusta varsinkaan maan rajojen yli.

Ratkaisuksi on esitetty harmonisoitua OMOP Common Data Model (CDM) -tietomallia, hajautettua analyysiä ja tietojen anonymisointia. Hajautetussa analyysissä tiedot pysyvät omissa rekistereissään ja tutkija lähettää tiedon haltijoille analyysiskriptin, joka analysoi tulokset ja palauttaa tutkijalle ainoastaan anonymisoidut, aggregoidut tulokset.

Mutta toimiiko tämä malli käytännössä? Tähän kysymkseen vastatakseen VALO – Arvoa pohjoismaisesta terveysdatasta -hanke toteutti pilottitutkimuksen.

VALO NSCLC -pilottitutkimus toteutettiin pohjoismaisena yhteistyönä. Hanketta koordinoi IQVIA ja mukana olivat tiedonhaltijoina Helsingin yliopistollinen sairaala, Oslon yliopistollinen sairaala ja tanskalainen Rigshospitalet sekä tarkkailijoina Karolinskan yliopistollinen sairaala ja Karolinska Institutet Ruotsista sekä Landspital Islannista.

Kukin tiedonhaltija ajoi standardoidut analyysiskriptit paikallisesti, ja aggregoidut tulokset koottiin ja analysoitiin keskitetysti. Tuloksena voidaan todeta, että malli toimii, mutta käytännön toteutuksessa on vielä rajoitteita.

Pilottihankkeen päätutkija Åslaug Helland Oslon yliopistollisesta sairaalasta kertoo: ”Olemme erittäin tyytyväisiä VALO-projektin osoittamiin mahdollisuuksiin. Se on osoittanut, että sairaaloiden tosielämän dataa voidaan luotettavasti käyttää sekä tutkimuksessa että laadunvarmistuksessa. Samalla projekti on nostanut esiin alueita, joilla meidän tulee vahvistaa tiedonkeruu- ja tallennuskäytäntöjä.”

Pilottihanke oli itse asiassa tutkimus tutkimuksesta. Itse tutkimustulosten lisäksi hankkeessa keskityttiin löytämään hajautetun OMOP-tutkimuksen kipukohtia. Näitä myös löydettiin.

Toteutunut tutkimuspopulaatio oli odotettua pienempi. Datan saatavuus vei paljon aikaa, eikä yliopistosairaaloissa ole selkeästi määriteltyä prosessia datan käyttöön. Tietojen koodauskäytännöt vaihtelevat, ja osaa tutkimuksen kannalta olennaisista tietoelementeistä ei tallenneta lainkaan. Nämä tekijät rajoittavat liittoutuneen mallin käytännön soveltamista.

VALO-hanke jatkuu. Toisessa vaiheessa on käynnissä uusi pilottitutkimus. Uudessa tutkimuksessa terveystietoaineistot eivät edelleenkään ylitä rajoja, vaan ne tuodaan turvallisiin käsittely-ympäristöihin – joko kansalliseen ympäristöön tai datan haltijan ylläpitämään ympäristöön. Tutkijat saavat etäyhteyden lähdedataan, jotta he voivat tarkastella sen rakennetta ja kooausta ja käyttää tätä ymmärrystä analyysiskriptien hienosäätöön. Oletus on, että tällainen mahdolisuus perehtyä dataan ennakolta parantaa tutkimuksen tuloksia.

Toisen tutkimuksen tuloksia odotellessa voit jo tutustua ensimmäisen vaiheen tuloksiin. Opit pohjoismaisesta hajautetusta OMOP-tutkimuksesta -dokumentti kuvaa nykyisten rekisterien ja prosessien puutteita ja esittää konkreettisia toimenpiteitä kohti yhteispohjoismaista, OMOP-tietomalliin ja hajautettuun analyysiin perustuvaa ympäristöä, joka mahdollistaa korkealaatuisen terveystietoja hyödyntävän tutkimuksen.