Artikkeli
Energia- ja ilmastostrategiaa tulee tarkastella kokonaisvaltaisen pitkän aikavälin vihreän siirtymän kontekstissa.
Johtaja, Ohjelmat
Johtava asiantuntija, Ratkaisut
Artikkelin tyyppi
Lausunnot
Julkaistu
25.8.2025
Energia- ja ilmastostrategiaa tulee tarkastella kokonaisvaltaisen pitkän aikavälin vihreän siirtymän kontekstissa, jossa on huomioitava hiilineutraaliutta seuraava hiilinegatiivisuus, luonnon monimuotoisuuden kääntäminen elpymisuralle, vesistöjen tilan parantaminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä Suomen kestävä kilpailukyky, huoltovarmuus ja kansanterveys.
Kuten strategialuonnoksessa kuvataan, päästökauppasektorin pääasiallinen ohjauskeino on EU:n päästökauppa ja taakanjakosektorin toimet käsitellään KAISUssa. Erityiseksi mielenkiinnonkohteeksi nouseekin maankäyttösektori, joka on jo vuosia sitten kääntynyt nielusta päästölähteeksi. Strategialuonnos sisältää paljon tärkeitä toimenpiteitä, mutta ei onnistu riittävällä vahvuudella tarttumaan maankäyttösektorin tilanteeseen.
Kuten luonnoksessa todetaan, ”Suomen metsät ja niiden kestävä hoito ja käyttö sekä metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista”. Tällä hetkellä Suomen metsät ovat päästölähde, metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee tuoreimman arvion (Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi 2018, Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi 2019) mukaan edelleen ja metsien käytön vesistökuormitus on huomattavaa. Lisäksi ilmastonmuutoksen mukana tuleva lämpeneminen, kuivuus ja tuholaiset muodostavat merkittävän uhan metsävaroille.
Strategialuonnos edistää metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen metsien ilmastokestävän ja monipuolisen puulajivalikoiman edistämisen kautta sekä lisäämällä informaatio-ohjausta. Nämä ovat kannatettavia toimia. Strategialuonnos painottaa myös metsälannoituksen edistämistä. Lannoitus on tehokas keino lisätä puuston kasvua, mutta tulisi huomioida, että nitraatteja sisältävät typpilannoitteet ovat alttiita huuhtoutumiselle ja heikosti suunniteltuna lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta. Metsälannoituksen vaikutukset myös etenkin taantuneeseen lajistoon vaatisivat kiireesti tutkimuksia.
Maatalouden osalta sivuutettu keskeinen kysymys on siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Kasviproteiinin kysynnän ja tuotannon lisäämisessä on kyse myös kansanterveydestä ja ruokaturvasta. Suomen on tärkeää varmistaa riittävä kotimaisen proteiinin tuotanto, jotta huoltovarmuus ja suomalaisten ravitsemus voidaan turvata kaikissa olosuhteissa. Luonnonvarakeskuksen Sitralle vuonna 2024 toteuttama selvitys (C. Jansik et al. Kasvuproteiini kasvun tiellä, Luonnonvarakeskus 2024) kartoitti, että kasviproteiinin tuotantoa lisäämällä Suomesta voidaan saada lähes proteiiniomavarainen. Selvityksessä kuvaillaan toimet, joilla voidaan poistaa pullonkauloja ja kolminkertaistaa kotimainen kasviproteiinien tuotanto vuoteen 2040 mennessä. Kotimaisten kasviproteiinien lisäys edellyttää muun muassa merkittäviä panostuksia prosessiteknologiaan, tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen.
Kuten luonnoksessa on huomioitu, myös turvepeltojen toimet ovat keskeisiä. Heikkotuottoisten turvepeltojen muuttamista kosteikoiksi ja kosteikkoviljelyä tulisi kuitenkin edistää suunniteltua voimakkaammin toivottavan muutoksen vauhdittamiseksi. Lisäksi metsäkadon ehkäisyä tulisi vahvistaa, esimerkiksi ottamalla käyttöön maankäytön muutosmaksu (kuten jo MISUssa linjattiin) ja/tai velvoittava ekologinen kompensaatio. Velvoittava ekologinen kompensaatio paitsi ohjaisi luontohaitan vähentämiseen, myös auttaisi luomaan Suomeen luonnonarvomarkkinat ja kanavoimaan yksityistä rahaa luonnon tilan parantamiseen saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.
Lisähuomiota ansaitsisi myös täsmäviljely ja kivennäismaiden hiilivarastoa ja kasvukuntoa tukeva uudistava viljely. Hiljattain julkaistu European Alliance for Regenerative Agriculturen tutkimuksen mukaan (The realities of Producing More and Better with Less: Place-based Innovations for the Good of All, EARA 2025) uudistavalla viljelyllä voidaan parhaimmillaan päästä lähes samaan satotasoon 60–75 prosenttia pienemmillä ostopanoksilla. Tämä tarkoittaa noin 20 prosenttia korkeampaa katetuottoa hehtaarilta.
Strategialuonnos tunnistaa teknisten nielujen mittavat mahdollisuudet ja tärkeitä toimia niiden edistämiseen liittyen. Erityisen kiinnostava on linjaus ”jos hiilidioksidin talteenotto ei lähde yleistymään EU-regulaation edistyessä, tulee arvioida normiohjauksen tarvetta.” Suomen kannattaa toimia hiilen talteenoton edelläkävijänä, jotta varmistamme kilpailukykymme sektorilla ja pystymme tarttumaan uuden markkinan tuomiin mahdollisuuksiin. Tässä kannattaakin pyrkiä pysymään muiden Pohjoismaiden mukana kehityksessä. Toistaiseksi muissa Pohjoismaissa panostukset hiilien talteenottoon ovat olleet merkittävästi Suomea suurempia. Tekniset nielut eivät kuitenkaan tule korvaamaan maankäytön nieluja, vaan voivat niiden rinnalla tulevaisuudessa vahvistaa hiilensidontaa. (Sitra 2023: Miinuspäästöt.)
Luku uusiutuvan energian edistämisestä sisältää lukuisia hyviä linjauksia. Tuulivoimaloiden vähimmäisetäisyyssääntöä tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti Etelä-Suomen tuulivoiman rakentamisedellytysten näkökulmasta.
Itä-Suomen tutkakysymyksen paremman ratkaisun eteen tulisi jatkaa työskentelyä, jotta mahdollistettaisiin mielekäs tuulivoimarakentamisen määrä myös Itä-Suomeen niin alueellisen oikeudenmukaisuuden kuin energiajärjestelmän kustannustehokkuuden näkökulmista. Energiarakentamisen luontovaikutuksia voitaisiin tehokkaasti hillitä esimerkiksi asettamalla ekologinen kompensaatio velvoittavaksi kaikessa maankäytön muutoksessa. Tämä sekä ohjaisi välttämään merkittäviä luontovaikutuksia että kompensoisi välttämättä aiheutuvan haitan.
Suomessa vihreän siirtymän yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on verrattain korkea, mutta siirtymän toimeenpanoon liittyy useita kipupisteitä ja jännitteitä. Esimerkiksi kansalaisten näkökulmasta tunnistettuja pullonkauloja ovat vähäisiksi arvioidut vaikutusmahdollisuudet, epäluottamus tuotettuun tietoon, koettu epäreiluus itse prosesseihin sekä hyötyjen ja haittojen jakautumiseen.
Kunnissa kyky ja resurssit laadukkaaseen hankeviestintää ja mahdollisuudet tarjota aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia ovat rajallisia. Vihreiden investointien suuri hankeportfolio (ks. esim. Elinkeinoelämän keskusliiton dataikkuna) saattaa aiheuttaa mielikuvan hallitsemattomasta kehityksestä ja herättää kysymyksiä siirtymän kokonaisvaikutuksista esimerkiksi maankäyttöön. Vihreän siirtymän sosiaalisen hyväksyttävyyden puute voi aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia esimerkiksi investointien viivästymisen, muutoksenhakuprosessien vaatimien resurssien sekä kansalaisten kokeman epäluottamuksen vuoksi.
Vihreiden investointien sosiaaliseen hyväksyttävyyteen onkin tartuttava nyt. Suomessa on jo kehitetty toimivia työkaluja ja menetelmiä (esimerkiksi Akordi Oy:n julkaisema Vihreän siirtymän pelikirja), joita voidaan edelleen juurruttaa. Samalla on tärkeää miettiä ratkaisuja, joiden avulla työkalujen kehittäminen ja leviäminen ja tarvittavien kyvykkyyksien rakentaminen voitaisiin varmistaa ilman, että tämä aiheuttaisi kohtuutonta kuormitusta kunnille tai julkiselle hallinnolle.
Sitra yhtyy tämän osa-alueen linjauksiin.
Luku sisältää lukuisia hyviä linjauksia. Energiatehokkuuteen olisi kuitenkin mahdollista panostaa enemmän. Rakentamisen energiatehokkuutta koskevien määräysten päivityksessä energiatehokkuusvaatimuksia tulisi kiristää vähintään kustannustehokkaalle tasolle sekä uudis- että korjausrakentamiselle ja sisällyttää vaatimuksiin myös energiankäytön älykkyys eli kyky sähkön ja lämmön kulutusjoustoon ja tehopiikkien välttämiseen (Sitra 2021: Korjausliike). Myös alueelliset neuvonta- ja tukipalvelut ovat tärkeitä.
Liikenteen energiatehokkuuden parantamisessa tulisi paremmin huomioida liikennesuoritteen vähentäminen ja kestävien kulkumuotojen potentiaali, jotka tukevat myös kansanterveyttä. Tämä vaatii suurempia panostuksia joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. MAL-sopimukset ovat tärkeä työkalu, mutta niitäkin tulisi painottaa enemmän päästövähennysten ja kestävän liikkumisen mahdollistavan kaupunkikehittämiseen suuntaan. Ruuhkamaksujen käyttöönotto tulisi mahdollistaa kaupungeille, jotta kaupungeilla olisi mahdollisuus ottaa käyttöön esimerkiksi Helsingin ilmasto-ohjelmassa tärkeäksi tunnistettu keino liikenteen päästöjen vähentämiseksi (Helsingin kaupunki 2018: Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma). (Sitra 2021: Korjausliike.)
Ydinenergian rakentamisen pullonkauloihin puuttuminen on tärkeää, kuten ydinvoimalainsäädännön uudistaminen niin, että se soveltuu paremmin pienreaktoreiden käyttöönottoon. Valtion ohjauksen on kuitenkin tärkeää olla mahdollisimman teknologianeutraalia ja mahdollisimman pitkälle hyödyntää markkinamekanismia optimaalisen energiantuotantokapasiteetin rakentumisessa. Ideaalitilanteessa markkinoita kehitettäisiin niin, että ne huomioivat energian lisäksi myös muut järjestelmässä arvokkaat aspektit, kuten toimitusvarmuuden ja inertian.
Sitra yhtyy linjauksiin, mutta huomauttaa, että työtä vesivoiman haitallisten jokiluontovaikutusten pienentämiseksi tulisi jatkaa ja terävöittää.
Sitra yhtyy linjauksiin, mutta huomauttaa, että on tärkeää tukea puhtaan teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa myös demonstraatiovaiheen jälkeen, jotta ratkaisuja voidaan kaupallistaa ja skaalata. Tämä tärkeää myös Suomen kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen näkökulmasta.
Saastuttaja maksaa -periaatetta tulisi Suomessa vahvistaa. Vihreää siirtymää voitaisiin edistää ja valtiontaloutta helpottaa luopumalla ympäristölle haitallisista verotuista. Esimerkiksi puupohjaisten polttoaineiden verotuki vääristää kannustimia puun materiaali- ja energiakäytön välillä ja osaltaan kontribuoi hiilinielujen ja metsäluonnon heikentymiseen. Puupolttoaineiden verotuksella voitaisiin ohjata polttoon perustumattomaan energiankäyttöön ja kerätä varoja kannustimiin, joilla vahvistetaan metsäluonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja ja pienennetään vesistöhaittoja. (Sitra 2021: Korjausliike).
Osiossa on nostettu hyvin esiin ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyviä tarpeita ja kehityskohteita. Sopeutumista koskevat toimet tukevat osaltaan ilmastonmuutoksen hillintää. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tärkeä osa yhteiskunnan ja talouden huoltovarmuutta.
Energia- ja teollisuussektorien lisäksi olisi tarpeen selvittää ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä tarpeita kaikilla sektoreilla. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen tulisi olla keskeinen osa sopeutumista. Monilla erityisesti maatalouteen ja maankäyttösektoriin kohdistuvilla monimuotoisuutta vahvistavilla toimilla edistetään myös sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Sopeutumistoimien suunnittelussa on tärkeää huomioida nykyistä pidempi aikajänne sekä laatia arvioita riskeistä ja toimien kustannuksista, mutta myös pitkän aikavälin hyödyistä sekä kustannuksista, joita toimimattomuus ja toimien lykkääminen aiheuttaa. Ennakoivasti ja suunnitelmallisesti toteutetut sopeutumistoimet voivat tuoda merkittäviä säästöjä tulevaisuudessa suhteessa reaktiiviseen toimintaan.
Sitran keväällä 2025 toteuttamien asiantuntijahaastattelujen pohjalta tunnistettiin lisäksi seuraavia kehittämiskohteet:
Haastattelussa ilmeni huomattava määrä tieto- ja analyysivajetta, mikä heikentää toimeenpanosuunnitelman laadintaa. Jotta toimeenpanosuunnitelma lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteistä voidaan laatia poliittisen päätöksenteon tueksi, tarvitaan:
Lisäksi Ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman toimeenpanon seuranta tarvitsee tuekseen kansallisen riskinarvioinnin järjestelmän, joka tuottaa säännöllisesti päivittyvää ja mahdollisimman ajantasaista tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Tehokasta toimeenpanoa edistäisi nykyistä selvempi vastuiden ja resurssien jako. Epäselvät vastuut heikentävät etenkin kuntien sopeutumistyötä. Vastuunjakoa esimerkiksi kuntien ja hyvinvointialueiden välillä tulee kehittää ja lisäksi tukea erityisesti pienempien kuntien koordinaatiota ja yhteistyötä.
Sitra yhtyy linjauksiin, mutta huomauttaa, että ilmastotavoitteiden asettamisessa keskeisintä on huomioida ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyys ja toisaalta EU:n mahdollisuudet hyötyä edelläkävijän roolista taloudellisena toimintana ja huoltovarmuuden paranemisen kautta.
Vaikutusarviot osoittavat selvästi, että strategialuonnoksen toimilla ei päästä asetettuihin tavoitteisiin. BECCS-investointeihin sisältyy myös huomattavaa epävarmuutta, mikä heikentää tilannekuvaa entisestään.
Suomen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä on monimutkainen ja osin päällekkäinen, mille on vaikea nähdä perusteita. Erityisesti keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ja ilmasto- ja energiastrategia kattavat pitkälle saman ajanjakson, sektorit ja toimet. Myös keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman kesken on päällekkäisyyttä maatalouden toimien suhteen. Suunnittelujärjestelmän monimutkaisuus uhkaa vaikeuttaa toimeenpanoa, lisätä hallinnollisia kustannuksia ja heikentää läpinäkyvyyttä. Suunnittelujärjestelmää olisi mahdollista virtaviivaistaa ja keskittyä ohjelmien määrän sijaan niiden kattavuuteen ja vaikuttavuuteen.
Ilmastokriisin hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen kansallisesti, luonnonvarojen ylikulutus ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä Suomen kilpailukyky ja talouden menestys liittyvät kiinteästi toisiinsa. Suomessa haasteiden ratkaisemiseksi on laadittu useita erillisiä lakeja, suunnitelmia, ohjelmia ja strategioita. Olisi tärkeää, että haastetta pyrittäisiin jatkossa ratkaisemaan kokonaisuutena. Erityisesti maataloutta ja metsien käyttöä tulisi suunnitella monitavoitteisena kokonaisuutena. Lisäksi tulisi huomioida pidemmällä aikavälillä tarvittava siirtymä ja mitä sen edistämiseksi lähitulevaisuudessa tarvitaan.