Julkaistu 26.06.2015

Tältä näyttää resurssiviisaus yhdeksässä Suomen kaupungissa

Suomen ympäristökeskus selvitti Sitran toimeksiannosta mikä on resurssiviisauden nykytaso yhdeksässä suomalaisessa kaupungissa. Päästöjen määrät vaihtelevat kaupungeittain, mutta yhteistä alueille on suuri ekologinen jalanjälki. Kaikkien arvioitujen kaupunkien jalanjälki on yli kolminkertainen suhteessa kestävään tasoon.

Resurssiviisauden nykytaso selvitettiin yhdeksälle suurelle ja keskikokoiselle kaupungille: Jyväskylä, Forssa, Turku, Lappeenranta, Helsinki, Tampere, Pori, Joensuu ja Lahti. Kehitystä mitataan neljällä indikaattorilla, jotka ovat: 1) kasvihuonekaasupäästöt, 2) ekologinen jalanjälki, 3) materiaalihäviöt ja 4) koettu hyvinvointi. Näitä indikaattoreita käyttää myös kesäkuun alussa perustettu resurssiviisaiden kaupunkien ja kuntien verkosto Fisu tukiessaan jäsenkuntia resurssiviisaustyössä ja seuratessaan kuntien kehitystä. 

Tarkasteltujen kaupunkien ekologiset jalanjäljet ovat maailman mittakaavassa huomattavat. Lähes kaikki kaupungit kuluttavat kuusi globaalihehtaaria per asukas tai enemmän luonnonvaroja vuodessa. Kestävä taso 1,75 gha/as määritetään jakamalla ihmisille hyödyllinen maa-ala ja vesiala tasan koko maapallon ihmismäärän kesken. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuin nämä kaupungit tarvitsisimme elintasomme ylläpitämiseen, jopa 4 maapallon resurssit. Miten tähän on päädytty?

Ekologisen jalanjäljen muodostavat pääasiassa ravinnontuotanto, metsätuotteiden kulutus ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittava maa-ala. Lähes puolet ekologisesta jalanjäljestä muodostuu kahdesta ensimmäisestä. Suomessa on runsaat metsävarannot ja näitä hyödynnetään taloudessamme paljon. Ekologinen jalanjälki tarkastelu kuitenkin osoittaa, että metsävaroja kannattaa hyödyntää tehokkaasti, kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Keskimäärin kaupungeissa kulutetaan metsävaroja 1,57 gha/as/a, kaupungeissa. Puun energia käytön laajuus selittää suurimmat erot kaupunkien metsäjalanjäljen suuruudessa.

Kuva 1: Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Joensuun, Jyväskylän, Porin, Lappeenrannan, Forssan ja Suomen ekologinen jalanjälki asukasta kohti vuodessa globaalihehtaareissa (Mattinen et. al., Syke 2015). 

Eroon kasvihuonekaasupäästöistä

Jos ja kun tulevaisuudessa hiilidioksidipäästöistä päästään eroon, myös ekologinen jalanjälki paranee huomattavasti. Kuntien käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöissä on paljon eroja. Suurimat asukaskohtaiset päästöt ovat tulosten mukaan Forssassa (8,4 tCO2e), joka on myös tarkastelu kunnista pienin asukasluvultaan.  Pienimmät asukaskohtaiset päästöt ovat puolestaan Tampereella (5,7 tCO2e/as). 

Kasvihuonekaasupäästötarkastelun positiivisin tulos on, että lähes kaikkien kaupunkien kokonaispäästöt ovat laskeneet vuodesta 2007 vuoteen 2012. Poikkeuksena on Pori, jossa kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet viisi prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2012. Suurimmat sähkönkuluttajat kaikissa kaupungeissa ovat asuminen, palvelut ja rakentaminen. Kaukolämmön osuus kokonaispäästöistä on huomattava monissa kaupungeissa ja tulevaisuuden kaukolämpöratkaisut ovatkin puntarissa mm. Turussa ja Helsingissä tällä hetkellä. Lappeenranta, Pori ja Joensuu näyttävät puolestaan mallia miten lämpöä tuotetaan vähemmillä päästöillä.

Kuva 2: Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Joensuun, Jyväskylän, Porin, Lappeenrannan ja Forssan käyttö peräiset kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden vuodessa.  Päästökaupan piirissä oleva teollisuutta ei laskettu mukaan (Mattinen et. al., Syke 2015). 

Materiaalihäviöt vaihtelevat kausittain

Materiaalihäviöindikaattori soveltuu parhaiten kaupungin oman jätetilanteen ja sen kehityksen seurantaan, koska jätemäärät kuvaavat ennen kaikkea kaupungin toimialarakennetta ja sen jätteidenkäsittelyratkaisuja. Kokonaisjätemäärä kunnittain vaihtelevat huomattavasti etenkin rakennusjätteen määrä, teollisuuden jäte ja maa-ainesvirrat, jotka usein liittyvät suuriin

infrahankkeisiin.  Esimerkiksi Helsingissä kertyi maa-ainesjäämiä, tunnelilouhetta ja ylijäämämaita, miljoona tonnia vuonna 2013 lähes 90 prosenttia kaikista materiaalihäviöistä. Porissa taas maa-ainesten osuus materiaalihäviöistä oli vuonna 2013 vain 3 prosenttia ja Joensuussa vajaa prosentti. 

Materiaalihäviöt indikaattori osoittaa selkeästi, että tietyntyyppisille maamassoille ja teollisuuden jätteille ei vielä ole hyödyntämismenetelmiä tai kuljettaminen on liian kallista, näitä ovat mm. teollisuuslietteet joita syntyy satoja tuhansia tonneja vuodessa mm. Joensuussa.

Tavoitteena hyvinvoinnin kasvu

 

Kuva 3: Elämänlaatunsa keskimääräisesti hyväksi tuntevien osuus Helsingissä, Tampereella, Turussa, Lahdessa, Joensuussa, Jyväskylässä, Porissa, Lappeenrannassa, Kanta-Hämeessä (Forssa) ja koko Suomessa (THL ATH tutkimus). 

Ekologisen kestävyyden indikaattorien rinnalla on olennaista seurata kuinka hyvinvointi ja talous kehittyvät kunnassa. Teollisuuden katoaminen paikkakunnalta saattaa näyttää edulliselta kasvihuonekaasupäästöjä ja materiaalihäviöitä tarkasteltaessa, mutta on samaan aikaan kunnan asukkaille inhimillinen katastrofi. 

Kuntalaisten koettu hyvinvointi on hyvä indikaattori kuvaamaan alueen elinvoimaisuutta. Tarkastelluilla alueilla elämänlaatunsa keskimääräisesti hyväksi tuntevien asukkaiden osuus vaihtelee 51 ja 57 prosentin välillä. THL:n alueellinen terveys ja hyvinvointi tutkimuksessa korkeimmillaan tämä osuus oli Espoon Tapiolassa 67 prosenttia. 

Koetun hyvinvoinnin indikaattoria seurataan säännöllisin väliajoin THL:ssä alueellinen terveys ja hyvinvointi tutkimuksessa (ATH) http://www.terveytemme.fi/ath/

Indikaattoreista ekologisen jalanjäljen, kasvihuonekaasupäästöt ja materiaalihäviöt on laskenut keväällä 2015 Syke. Lue raportti:

Mistä on kyse?