sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran Osaamisen aika -projekti edistää pitkäjänteisen elinikäisen oppimisen politiikan syntyä Suomeen. Tässä työssä eri elämäntilanteissa olevien, myös työttömien, ääni halutaan kuuluville, sillä mahdollisuus osaamisen kehittämiseen tulee olla kaikissa elämänvaiheissa.
Pienryhmissä käydyt verkkodialogit jatkoivat Työttömien näkökulma elinikäiseen oppimiseen -muistion huhtikuun 2020 julkistustilaisuuden käynnistämää keskustelua.
Noin 120 osallistujaa nosti Erätauko-keskustelumenetelmää hyödyntävissä verkkodialogeissa esille muun muassa seuraavia aiheita:
- Voiko luottamusta ylipäätään syntyä, jos samassa roolissa yritetään ratkaista sekä työnhakijan tarpeet että yhteiskunnan tarpeet?
- Onko työnhakijan ja työvoimavirkailijan välistä luottamusta rakentaville aidoille kohtaamisille aikaa ja resursseja?
- Mitkä ovat taustaoletukset ja tavoitteet, joiden pohjalta työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijat tekevät harkinnanvaraisia päätöksiä?
- Voiko yksi ja sama järjestelmä palvella työttömiä, joka on heterogeeninen ryhmä eri tilanteessa olevia yksilöitä?
- Kaikki osapuolet kuormittuvat tilanteista, joissa työnhakijan omaa aktiivisuutta joudutaan järjestelmän vuoksi suitsimaan.
Toisen elämän keiton keittäjä?
Eniten keskustelua herätti kysymys työttömän osaamisen kehittämisen mahdollisuuksien harkinnanvaraisuudesta. Autetaanko tiukasti ja suoraviivaisesti henkilöä työllistymään vai tarjotaanko kaikille työttömille mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemus jopa välittömät työllisyystavoitteet sivuuttamalla?
Dialogeihin osallistui asiantuntijoiden, työttömien, suunnittelijoiden ja päättäjien lisäksi TE-toimiston virkailijoita, joiden rooli koettiin haastavaksi ja heihin kohdistuvat odotukset suuriksi.
TE-toimistossa asioivalle asiakkaalle tilanne on ainutkertainen, ja kyse voi olla tämän koko elämästä. Työntekijälle kyse on yhdestä asiakkaasta ja hänen tilanteestaan. “TE-toimiston työntekijä on herkästi toisen elämän keiton keittäjä.”
Toiveita keskusteluissa kohdistettiin oikea-aikaiseen ja henkilökohtaiseen palveluun sekä itsemääräämisoikeuden lisäämiseen.
Satsaaminen työnhakijan ja TE-toimiston virkailijan välisten kohtaamisten laatuun – määrän sijaan – nähtiin säästävän aikaa ja rahaa. Mahdollisena esteenä kohtaamiselle nähtiin osapuolten roolit ja heidän toisistaan tekemät ennakko-oletukset. Ryhmäkohtaamisten tarjoama vertaistuki koettiin hyödyllisenä.
Myös resurssien ja tarjonnan alueelliset erot nousivat keskusteluissa esiin. Osassa Suomea ei ole riittävästi työelämää tukevaa koulutusta; toisaalla taas olisi koulutustarjontaa, muttei osallistujia.
Keskitytään mahdollisuuksiin, ei sanktioihin
Luottamuksen syntyä haastaa epäselvä käsitys siitä, kenen tavoitteita TE-toimiston palveluissa ajetaan. Pyritäänkö toiminnassa asiakkaan subjektiivisen vai järjestelmien objektiivisten vaatimusten toteuttamiseen? Ristiriitaa aiheuttaa TE-toimiston virkailijan samanaikainen rooli auttaa, neuvoa, valvoa ja määrätä sanktioita.
Dialogeissa tuotiin esiin, että TE-palveluiden työntekijöillä on hyvä ymmärrys siitä, mikä merkitys asiakkaan kuuntelemisella ja kuulluksi tulemisella on luottamuksen rakentamisessa ja sitä kautta asiakkaiden tukemisessa. ”Epäluottamus aiheuttaa mittavaa resurssien haaskausta, joten tähän on erittäin tärkeää löytää ratkaisuja.”
Työllisyyden edistämisen pitäisi olla yhteiskunnan yhteinen asia. Keskustelussa esitettiin rohkeutta toimia tarkoituksenmukaisesti järjestelmän antamien mahdollisuuksien rajoissa tulkita säädöksiä mieluummin asiakkaan eduksi kuin häntä vastaan.
Kiitos kaikille verkkodialogeihin 26.8.2020 osallistuneille! Tervetuloa jatkamaan keskustelua Osaamisen aika -Facebook-ryhmään. #osaamisenaika
Lue aiheesta lisää