Ilmiö
Arvioitu lukuaika 5 min

Usko demokratian kykyyn ratkaista ongelmia horjuu, mutta tilanne ei ole toivoton

Demokratian tila ja arvostus heikkenevät kriisien keskellä samaan aikaan, kun sitä erityisen paljon tarvittaisiin tuomaan oikeudenmukaisuutta, turvaa ja tasapainoa. Mitä asialle pitäisi tehdä? Tuore kansainvälinen demokratiaraportti pureutuu ongelman ytimeen.

Kirjoittajat

Onni Pekonen

Asiantuntija, Uudet vaikuttamisen tavat, Sitra

Rosa-Maria Mäkelä

Asiantuntija, Digitaalinen valta ja demokratia, Sitra

Julkaistu

Vuoden 2022 lopulla maailma on keskellä vaikeita kriisejä, joissa kohtaavat joukko uusia ja vanhoja ongelmia. Ilmastonmuutos kaipaa tehokkaita ratkaisuja, talous sakkaa, eikä koronakaan ole vielä historiaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut paitsi suoraa inhimillistä kärsimystä, myös laajempaa poliittista ja taloudellista epävakautta esimerkiksi lisääntyvänä turvattomuutena sekä ruuan ja energian hintojen nousuna. Kriiseistä näyttää tulleen uusi normaali.

Huolta lisää, että yhä harvempi ihminen kokee demokratian pystyvän ratkaisemaan ajankohtaisia ongelmia. Näin kertoo kansainvälisen Idea-instituutin keskiviikkona 30.11. julkaisema globaalia demokratian tilaa tarkasteleva raportti – The Global State of Democracy 2022 – Forging Social Contracts in a Time of Discontent.

Heikot demokratiat heikentyvät, vahvatkin pysähtyvät

Idean mukaan demokratian tilaa luonnehtii heikkeneminen ja parhaimmillaankin pysähtyneisyys. Demokratioiden määrän kasvu on hiipunut. Auktoriteetin vallalle perustuvaa autoritarismia kohti on liukunut yli tuplasti enemmän maita kuin on lähestynyt demokratiaa. Vahvan johtajan ja keskitetyn vallan kaipuu on lisääntynyt samalla kun demokraattisten instituutioiden, kuten vaalien ja parlamenttien merkitystä on väheksytty. Heikosti demokratisoituneissa maissa kansalaisten sorto on lisääntynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä.

Vaikuttaa siis siltä, että luottamus demokraattiseen hallintomalliin on koetuksella aikana, jolloin sitä tarvittaisiin tuomaan tasapainoa ja turvaa kriisien, pelon ja epävarmuuden keskelle. Toimivat demokraattiset instituutiot pystyvät varmistamaan vapaan ja avoimen vuorovaikutuksen ja tiedonkulun hallinnon ja kansalaisten välillä. Tämä on edellytys tehokkaalle ja nopealle kriiseihin reagoimiselle, niiden hallinnalle ja kestävälle ratkaisemiselle.

Idea-instituutin raportti vahvistaa käsitystä siitä, että demokratialla on autoritarismia tai vaalien kaapuun kätkettyä itsevaltiutta paremmat edellytykset ratkaista nykypäivän haasteita. Kuitenkin myös vahvojen demokratioiden pitäisi päästä irti pysähtyneisyyden tilastaan ja avautua tarpeellisille uudistuksille ja innovaatioille.

Entä Suomi – mediaympäristön murroksen seuraukset näkyvät sananvapauden mittareissa?

Myös kotimaassa kansanvallalla on puutteensa ja riskinsä, vaikka suomalaisella demokratialla meneekin Idean raportin mittareilla totutun hyvin. Suomi löytyy parhaiten menestyvän neljänneksen joukosta demokratian keskeisillä osa-alueilla, lukuun ottamatta vaaliosallistumista. Tipuimme korkean äänestysaktiivisuuden joukosta 1990-luvun laman seurauksena eikä paluuta kärkijoukkoon ole tapahtunut. Vaaliosallistuminen on laskenut laajemminkin Euroopassa: 20 vuoden aikana äänestysaktiivisuus on pudonnut 30 maassa 41:stä. Vaalit eivät houkuta kansalaisia osallistumaan entiseen tapaan.

Sitrassa raportin tiimoilta vieraillut Idean Seema Shah nosti suomalaisen demokratian tilasta lisäksi toisen hätkähdyttävän näkökohdan. Idean datan perusteella Suomi on kokenut tilastollisesti merkittävän pudotuksen sananvapauden osa-alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhtenä syynä tähän on tunnistettu toimittajiin, mutta myös laajemmin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin, vähemmistöihin, naisiin, päätöksentekijöihin, hallinnon virkahenkilöihin sekä viranomaisiin kohdistettu vihapuhe ja häirintä.

Pelko vihapuheen ja häirinnän kohteeksi joutumisesta vaikuttaa ihmisten halukkuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja uhkaa näin demokratian toteutumista. Onkin aihetta kysyä, onko meillä riittävät keinot ja valmiudet toimia nykyisessä informaatioympäristössä, jossa yhä useampi kokee tulevansa häirityksi ja vihatuksi?  Idea ehdottaa, että olisi tärkeää puuttua vihapuheeseen ja häirintään muun muassa verkkomoderoinnilla, demokratiakasvatuksella ja sananvapautta suojelevalla lainsäädännöllä, joka huomioi digitaaliset oikeudet.

Äänestysaktiivisuuden ja verkkohäirinnän lisäksi Suomen tilanteeseen liittyy myös yleisempi riski. Demokratiakehitys on Idean mittareilla ollut jo pidempään stagnaation, pysähtyneisyyden tilassa. Suomi jatkaa mittareiden mukaan melko korkeaa tasaista lentoaan, kuitenkin ilman merkittävää kehitystä. Herääkin kysymys, muuttuuko suomalainen demokratia riittävästi yhteiskunnan ja toimintaympäristön mukana. Idea kiinnittää huomiota innovaatioiden puutteeseen pysähtyneisyyden taustalla. Myös Suomella on kehittämiskohteita. Ilman haasteiden avointa ja kriittistä käsittelyä ja uudistamishalua saattaa meidänkin demokratiaamme uhata laskusuhdanne.

Yhteiskuntasopimusten uudistaminen ratkaisuna demokratian ongelmiin?

Vaikka demokratian tulevaisuuden näkymät eivät näytä Idean raportin perusteella ruusuiselta, Venäjän hyökkäyssota on nostanut demokratian kansainvälisen huomion ja keskustelun keskipisteeseen. Ymmärrys tarpeesta puolustaa demokratiaa ulkoisilta ja sisäisiltä uhkilta on vahvistunut.

Ratkaisuksi demokratian haasteisiin Idea esittää yhteiskuntasopimusten, eli kansalaisten ja hallinnon välisen suhteen ja vuorovaikutuksen, uudelleen ajattelun ja kehittämisen. Instituutti määrittelee yhteiskuntasopimuksen näin: Kansalaisina maksamme veroja ja sitoudumme noudattamaan lakeja sekä rajoituksia vastineena tietyille palveluille, turvallisuudelle ja mahdollisuuksille elää haluamaamme ihmisarvoista elämää.

Vastatakseen nykypäivän haasteisiin yhteiskuntasopimusten on Idean mukaan oltava nykyistä kunnianhimoisempia, mentävä pidemmälle ja otettava paremmin huomioon kansalaisten muuttuvat tarpeet ja vaatimukset. Raportti nostaakin joukon positiivisia edistysaskeleita, joiden vaikutukset säteilevät valtioiden rajoja laajemmalle. Näitä ovat esimerkiksi Chilen laajaan kansalaisosallistumiseen perustunut yritys luoda uusi perustuslaki, satunnaisotannalla valittavien puntaroivien kansalaispaneelien nousu sekä hallinnon ja kansalaisten välisen dialogin ja vuorovaikutuksen uudet muodot.

Demokraattisen kansalaisosallistumisen kehittämiseen liittyykin aito mahdollisuus vahvistaa hallinnon ja kansalaisten välistä luottamusta ja demokratioiden ongelmanratkaisukykyä. Vaalien välillä tapahtuvan osallistumisen tulee huomioida ja edustaa eri väestöryhmien tarpeita ja niillä on oltava vaikutusta päätöksentekoon. Muuten osallistaminen saattaa päätyä toistamaan perinteisten demokraattisten instituutioiden ongelmat.

Mistä on kyse?