archived
Arvioitu lukuaika 7 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Välitöntä hoivaa

Vanheneva Suomi tarvitsee lisää hoivaa, apua ja ystäviä. Niitä voi syntyä digitaalisilla ratkaisuilla tai löytämällä uusia tapoja, joilla ihmiset kohtaavat.

Julkaistu

Lähes päivittäin Ellen Gustafsson, 83, istahtaa tuvan penkille ja soittaa Pieni Piiri ­-sovelluksella naapurissa asuvalle ystävälleen Annelille. Välimatkaa talojen välillä on vain muutama sata metriä, mutta liikkuminen on molemmille vaikeaa. Kuulumisia on helpompi vaihtaa videoyhteyden välityksellä, pientä jäynää unohtamatta: joskus Gustafsson soittaa kiusallaan juuri, kun ystävän suosikkiohjelma Kauniit ja rohkeat on alkamassa.

Ellen Gustafsson on asunut 60 vuotta tässä samassa yli satavuotiaassa talossa Haminan Pyötsaaressa. Enää hän ei voisi kuvitella asuvansa muualla kuin saaristossa.

”En minä enää voisi siellä korvessa asua, ei siellä ollut järveäkään!” Gustafsson huudahtaa, kun puhe kääntyy hänen lapsuuden maisemiinsa Keski­-Suomessa.

Iän myötä liikkuminen isossa puutalossa on vaikeutunut. Digitaaliset sovellukset ovat yksi tapa helpottaa yksinelävän arkea. Iäkkäille suunnattujen digipalveluiden on tärkeä olla helposti käytettäviä heillekin, joille tekniikan käyttö on muuten hankalaa.

Gustafsson ei käytä internetiä, mutta Pienen Piirin käyttö oli alusta asti helppoa, sillä kosketusnäytöllä toimiva sovellus on todella yksinkertainen.

”Kyllä se tieto jotenkin vielä meni päähän”, Gustafsson sanoo nauraen.

Enää hän ei haluaisi luopua laitteesta. Videot tuovat ihmiset lähelle eri tavalla kuin pelkkä puhelin.

 

Aito suhde kaapelin päässä

Videopuhelusovellus Pieni Piiri sai alkunsa, kun Matti Karin mummi jäi leskeksi kuusi vuotta sitten. Yhteisösovellukset ovat Karille tuttuja, sillä hän oli 2000-­luvun alussa perustamassa silloisten teinien suosimaa IRC-­galleriaa.

”Pääpointti on saada lisää merkityksellisiä ihmissuhteita elämään. Teknologia vain mahdollistaa sen. Merkityksellisten sosiaalisten suhteiden puute on ikäihmisten suurin ongelma.”

Kari pitää ummehtuneena ajatusta siitä, ettei verkossa voisi syntyä aitoja ihmissuhteita.

“Se, mitä pidetään läsnäolona, on tulkintakysymys. Joskus laskettiin, että Suomessa on 20 000 lasta, jotka ovat syntyneet IRC­-galleriassa luotujen suhteiden tuloksena.”

Kuten Karin mummin kohdalla, tarve hyvinvointipalveluille syntyy, kun elämässä tapahtuu yhtäkkisiä muutoksia. Muutto pois lapsuudenkodista, perheen perustaminen, eläkkeelle jääminen tai puolison kuolema ovat isoja mullistuksia, joihin moni kaipaa tukea.

Yksinelosta tulee normi

Ellen Gustafsson tarvitsee ja saa kaikenlaista apua. Sukulaiset auttavat nurmikon leikkaamisessa, ja kerran kuussa käy siivooja. Läheiset asuvat ympäri Suomea, mutta kyläilijöitä käy tiuhaan. Huomenna tupa on taas täynnä odotettuja vieraita, kun Keski-Suomessa asuvat sukulaiset tulevat käymään.

Joskus Gustafssonkin pohtii silti, kenelle soittaa, kun avuntarve yllättää. Kenet pyytäisi paikalle, jos sängystä nousu on särkyjen vuoksi vaikeaa? Lähellä asuvat perheenjäsenet auttavat, minkä ehtivät, mutta työ ja harrastukset pitävät kiireisinä.

”En minä viitsi heille paineita lisätä”, Gustafsson sanoo. Arkiset askareet onneksi sujuvat ilman apuakin. Todisteena siitä hellalla vieraita odottaa itse leivottu mustikkakakku.

Kuten Gustafsson, yhä useampi suomalainen elää yksin. Silloin apu ei aina ole käden ulottuvilla – ainakaan vielä.

Kun yksinolosta tulee normi ja väestö ikääntyy, koko palvelujärjestelmä on mietittävä uudelleen. Jos perhe tai läheiset asuvat kaukana tai heitä ei ole ollenkaan, tarvitaan keinoja tavoittaa apua tarvitsevat.

Yksinäisyys ei ole vain ikäihmisten ongelma, sillä joka neljäs suomalainen on joskus kokenut itsensä yksinäiseksi. Perheiden hajaannus jättää monet vanhukset yksin ja lapsiperheet vaille isovanhempien apua.

Yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat ovat koko Suomea koskettavia haasteita. Joka päivä noin seitsemän nuorta aikuista jää varhaiseläkkeelle masennuksen takia.

Se, että apu ei löydä perille tarpeeksi aikaisin, tulee kalliiksi.

 

Autettavaksi kokonaisena

Yksinäisyys, masennus tai päihdeongelmat ovat harvoin yksioikoisia tai helposti hoidettavissa. Siksi avun saaminen perille on usein hankalaa. Lisäksi palveluita on välillä vaikea saada silloin, kun niistä olisi eniten hyötyä.

”Perusongelma sosiaalipalvelujärjestelmässä on se, että se hoitaa enimmäkseen oireita, eikä oireiden perimmäisiä juurisyitä”, kertoo Tampereen yliopiston sosiaali­ ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Palveluiden tulisi olla yhä yksilöllisempiä ja asiakaslähtöisempiä, mikä aiheuttaa haasteita jäykälle järjestelmälle. Saari kertoo esimerkin syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta, joka tapasi toistasataa erityisviranomaista saamatta apua.

”Se, mitä hän oikeasti tarvitsee, on joku, joka kulkisi hänen kanssaan elämän vaikeiden vuosien lävitse.”

Pian hitaat ja tehottomat järjestelmät voivat olla historiaa.

“Yksi iso tavoite on, että ihmistä katsottaisiin kokonaisuutena. Ei hoidettaisi niitä yksittäisiä terveys­ tai sosiaalisia ongelmia. Ihminen ei ole ongelmien summa, vaan kokonaisuus”, kertoo julkisten sosiaali­ ja digiloikkaa edistävän ODA-­hankkeen projektijohtaja Hanna Nordlund.

 

Sosiaalinen media kohtaa sosiaalipalvelut

Terveyspalveluissa digitalisoituminen on jo edennyt isoin harppauksin, kun erilaiset digitaaliset lääkäripalvelut yleistyvät ja monipuolistuvat. Terveys­ ja hyvinvointipalvelut mullistuvat, kun kohta kaikilla onkin taskussa supertietokone. Erilaiset sensorit mittaavat kehon tilaa ja lähettävät tiedon suoraan terveydenhuollon ammattilaisille. Mutta olisiko samanlainen digivallankumous mahdollinen sosiaalipalveluissa?

Monet uskovat, että olisi.

Verkko voi toimia niin sanottuna sateentekijänä, eli luoda pohjan yhteisöllisyyden rakentumiselle, uskoo Juho Saari.

Vertaistuki on Saaren mukaan pitkälti jo siirtynyt verkkoon ja näyttää toimivan. Kun julkinen sektori on ollut hidas omaksumaan uusia toimintamalleja, kansalaiset ovat itse laittaneet pyörän pyörimään perustamalla uusia nettiyhteisöjä ja toimintamalleja. Esimerkiksi Heimo-sivustolla kuka tahansa voi löytää ja tarjota vertaistukea haastavassa elämäntilanteessa.

”Internetpohjainen vertaistuki toimii, jos saadaan aikaan riittävät asiakasvirrat ja riittävän paljon vuorovaikutusta verkkoyhteisön sisällä”, Saari sanoo.

Uudenlaisen yhteisöllisyyden syntymiselle luo pohjaa se, että suomalaiset ovat ahkeria auttamaan toisiaan.

”Suomalaisista yli 40 prosenttia tekee jotain vapaaehtoistyötä vuoden aikana. Meillä on paljon toimintaa, mutta usein ihmiset eivät tiedä, missä itselle sopivaa vapaaehtoistyötä voisi tehdä”, kertoo vapaaehtoistyötä tutkinut Helsingin yliopiston kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund. Digitaaliset palvelut voivat toimia tehokkaina välineinä tämän auttamishalun kanavoimisessa.

Uusia tapoja kanavoida ihmisten auttamishalua kehitellään jo. Nappi Naapuri -­palvelussa voi tarjoutua avuksi lähellä asuville.

HelsinkiMission vapaaehtoinen äitimentori Riitta Rotkirch (kuvassa oikealla) toimii perheessä arjen tukena. Terhi Helenius (vasemmalla poikansa Benjaminin kanssa) kokee jaksavansa mentorin avulla paremmin. HelsinkiMissiolla on yli 600 vapaaehtoista ja toimintaa niin nuorten, perheiden kuin senioreiden parissa.

Digipalvelut eivät vain synnytä uusia yhteisöjä. Ne voivat myös tuoda helpotusta käytännön työhön. Esimerkiksi Pienen Piirin avulla on onnistuttu mielenterveystyössä: Psykoosipotilaiden kynnys ottaa yhteyttä lääkäriin madaltui, kun keskustellakseen lääkärin kanssa ei tarvinnut tavata kasvokkain.

Myös Ellen Gustafsson ottaa tarvittaessa Pienen Piirin avulla videoyhteyden sosiaali-­ ja terveyspalveluihin, jotka sijaitsevat 16 kilometrin päässä Haminassa. Muuten hän käy kaupungissa kerran viikossa kunnan maksamalla taksikyydillä.

Digipalvelut myös helpottavat kommunikointia myös sosiaali-­ ja terveysalan ammattiryhmien välillä.

“Nykyisin eri ammattilaiset kysyvät samat asiat useaan kertaan”, Hanna Nordlund kertoo.

Uusia tapoja kohdata

Uudenlaisia tapoja järjestää hoiva sitä tarvitsevalle etsitään myös Ratkaisu 100 ­-kilpailussa, jos tämä haaste valitaan kilpailulla ratkaistavaksi ongelmaksi. Miten tuoda ihmiset yhteen?

Voisiko sosiaalipalveluiden toiminnan järjestää uudella tavalla?

Aina ratkaisua ei tarvitse etsiä digitalisaatiosta, vaan ajattelemalla uusiksi tapoja, joilla ihmiset voivat kohdata. Punaisen Ristin ja Diakonissalaitoksen kaltaiset kansalaisjärjestöt tarjoavat mahdollisuutta ryhtyä kaveriksi yksinäiselle vanhukselle tai mentoriksi syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle.

Helsingissä ja Vantaalla on jo kokeiltu mallia, jossa hoivakodeista tarjotaan edullisia asuntoja myös nuorille. Vastineeksi nuoret viettävät aikaa naapureidensa kanssa.

Henrietta Grönlundin mukaan tarvittaisiin edelleen tapoja tuoda julkinen sektori ja järjestöt tiiviimmin yhteen, esimerkiksi tuomalla sosiaalipalveluiden ammattilaisten tietoisuuteen, millaisia palveluita järjestöt tarjoavat.

 

Haaste: Välitöntä hoivaa! Kehitä skaalautuva ratkaisu, jonka avulla ihminen saa tukea hyvinvointiinsa juuri silloin kuin sitä tarvitsee. Ratkaisun tulee hyödyntää teknologiaa tai yhteisöjen voimaa.

 

Teksti: Reetta Mikkola

Kuvat: Vilja Pursiainen

Mistä on kyse?