Absoluuttinen ja suhteellinen irtikytkentä. (Heikkilä ja Lettenmeier, Talouskasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkentä Saksassa, 2014)

Julkaistu 16.03.2015

Voiko talous kasvaa samalla kun ympäristövaikutukset vähenevät?

Sitran tilaama selvitys tutkii, onko Saksa onnistunut talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen kasvun irtikytkennässä.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Liiketoiminnan kehitys, Sitra
Lari Rajantie on kestävän kehityksen, resurssiviisauden ja liiketoiminnan kehittämisen sekatyöläinen. Hänen työpöydällään on suloisessa sekasotkussa mm. kestävää kuluttamista, resurssiviisaita kaupunkeja ja kehitysmaita.

Tarvitsemme lisää talouskasvua, mutta luonnonvarojen käyttöä ja haitallisia ympäristövaikutuksia ei ole enää varaa kasvattaa. Jotta talous voisi kasvaa, tarvitaan kasvun irtikytkentää ympäristövaikutuksista. Saksaa on esitetty esimerkiksi kehittyneestä taloudesta, jossa talouden ja hyvinvoinnin kasvu ei ole enää riippuvainen luonnonvarojen kulutuksen kasvusta ja sen aiheuttamista haitallisista ympäristövaikutuksista. Sitran tilaama selvitys ”Talouskasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkentä Saksassa” pyrkii selvittämään, onko Saksa onnistunut irtikytkennässä.

1900-luvun nopea talouskasvu perustui pitkälti ekologisesti kestämättömään luonnonvarojen kulutukseen ja sen kasvuun. Verkossa on käyty aktiivista keskustelua siitä, onko tämä yhteys nyt onnistuttu purkamaan vai edellyttääkö talouskasvu edelleen luonnonvarojen käytön haitallisten ympäristövaikutusten kasvua. Puhutaan resurssiviisaudesta, jonka tavoitteena on, että hyvinvointi kasvaa samalla kuin haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät. Tätä talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten välisen riippuvuuden purkamista kutsutaan irtikytkennäksi (decoupling).

Onko taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkentää toistaiseksi tapahtunut? Jos on, niin millä mittareilla? Kysymykseen ei ehkä ole yksiselitteistä vastausta, sillä vastaukseen vaikuttaa suuresti se mitä indikaattoreita käytetään ja miten käytettävä tieto rajataan. Tuotantoperusteinen ja käyttöperusteinen kasvihuonekaasulaskenta eroavat toisistaan ja tulokset kertovat eri asioista. Pelkkä luonnonvarojen kulutuksen väheneminen taas ei automaattisesti tarkoita, että haitalliset ympäristövaikutukset olisivat vähentyneet.

Saksan resurssitehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan nojaavaa talous  ja -elinkeinopolitiikkaa on kiitelty ja Saksassa jos jossain irtikytkentä voisi olla mahdollista. Saadaksemme asiaan vastauksen tilasimme ”Talouskasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkentä Saksassa” -selvityksen talouden dematerialisaation asiantuntijalta Michael Lettenmeierilta.

Katsotaanpa mitä voimme oppia. 

Saksassa talous kasvaa

Saksan talous on kasvanut 1990- ja 2000-luvuilla lukuun ottamatta kriisivuotta 2008. Selvityksessä on pohdittu myös hyvinvoinnin mittareita, joista ainakin Eurobarometrin mukainen tyytyväisyys omaan elämään on parantunut Saksassa 2000-luvulla.

Saksassa hiilijalanjälki, luonnonvarojen kokonaiskulutus ja ekologinen jalanjälki ovat tasaantuneet

Saksa on panostanut voimakkaasti uusiutuvaan energiaan, ja kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet tasaisesti. Energiankulutus on laskenut 7 % ja energiatehokkuus on parantunut 45 % vuodesta 1990. Uusiutuvien energialähteiden osuus suorasta energiankulutuksesta ja erityisesti sähkönkulutuksesta on kasvanut ja kasvaa kiihtyvällä tahdilla rohkean Energiewende-politiikan ansioista.

Laskenta pitää kuitenkin sisällään vain Saksassa tapahtuvan tuotannon päästöt. Tämä saattaa antaa liian valoisan kuvan tilanteesta, sillä tuotantoa on siirretty Saksasta ja muista teollisista maista työvoimakustannuksiltaan edullisempiin maihin. Siirretyn tuotannonvaikutukset jäävät laskennan ulkopuolelle. Tämän ilmiön vaikutus on merkittävä, sillä Saksan tuonti on kasvanut vuodesta 1994 vuoteen 2010 27 % ja valmiiden tuotteiden osuus kasvusta on 74 %.

Saksan hiilijalanjälki, joka ottaa huomioon myös tuonnin ilmastovaikutukset, on laskenut vuodesta 1990, mutta 2000-luvulla lasku on tasaantunut. 1990-luvun alkupuolen nopea kehitys lienee pitkälti Saksojen yhdistymisen vaikutusta, kun entisessä Itä-Saksassa suljettiin tehottomia ja runsaspäästöisiä tuotantolaitoksia.

Kuva 1 Saksan kasvihuonekaasupäästöt ja hiilijalanjälki (Heikkilä ja Lettenmeier, 2014)

Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi on syytä seurata luonnonvarojen käyttöä laajemmin. Materiaalien käytön mittareista kattavimpia on luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR). Mittari huomioi suoran materiaalikäytön lisäksi piilovirrat (epäsuorasti käytetyt tai käyttämättä jääneet massat) sekä kotimaisen tuotannon että tuonnin osalta. Saksassa luonnonvarojen kokonaiskäyttö TMR laski nopeasti Saksojen yhdistämisen jälkeen, mutta 1990-luvun alun jälkeen kehitys on tasaantunut. Kun luonnonvarojen kokonaiskäytöstä (TMR) vähennetään viennin vaikutus, saadaan kulutuksen mittari luonnonvarojen kokonaiskulutus (TMC). Sen kehitys on Saksassa ollut hyvin samanlaista kuin TMR:n.

Kuva 2 Saksan luonnonvarojen kokonaiskäyttö 1980–2008 (Heikkilä ja Lettenmeier 2014)

Toinen tapa mitata luonnonvarojen käyttöä on ekologinen jalanjälki, joka kuvaa karkeasti sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Saksan ekologisessa jalanjäljessä on huomattavissa samanlainen kehitys kuin luonnonvarojen kokonaiskulutuksessa ja hiilijalanjäljessä: se pienenee 1990-luvun alkuvuosina voimakkaasti, minkä jälkeen kehitys on tasaantunut. Saksan ekologinen jalanjälki on noin 5,1 globaalihehtaaria, mikä on noin kolminkertainen maapallon kantokykyyn nähden.

Kuva 3 Saksan ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti (Heikkilä ja Lettenmeier 2014)
 

Muista Saksan ympäristövaikutuksista kotimainen vedenkäyttö ja perinteiset ilmansaasteet ovat vähentyneet.  Toisaalta ruuantuotannon vesijalanjälki ja maankäyttö samoin kuin kotimainen maankäyttö sekä biodiversiteetin heikkeneminen ovat lisääntyneet.  

Absoluuttista irtikytkentää ei ole vielä tapahtunut Saksassa

Yllä esiteltyjen indikaattorien perusteella näyttää siltä, että paikalliset ja Saksassa tapahtuvat ympäristövaikutukset ovat kehittyneet suotuisasti. Tästä huolimatta  vaikutusten siirtyminen kansainvälisen kaupan kautta kehittyviin maihin on ongelma. Pelkkä kotimaassa tapahtuva kehitys ei riitä kuvaamaan todellisuutta tilanteessa, jossa talous ja materiaalivirrat ovat maapallon laajuisia. Ylläkuvattujen kulutusperäisten indikaattoreiden kasvun tasaantuminen suhteessa talouskasvuun on iso askel kohti irtikytkentää, jossa hyvinvointi kasvaa samalla kun hiilijalanjälki, luonnonvarojen kokonaiskäyttö ja ekologinen jalanjälki pienenevät.

Jotta kehitys olisi aidosti kestävällä uralla, pitäisi tapahtua irtikytkentää myös sellaisten indikaattorien perusteella, jotka ottaisivat huomioon myös tuonnista syntyneet ympäristövaikutukset. Selvityksessä ei kuitenkaan havaittu absoluuttista irtikytkentää minkään näiden indikaattorien perusteella. Hiilijalanjäljen, luonnonvarojen kokonaiskulutuksen ja ekologisen jalanjäljen trendi on pysynyt tasaisena.

Hyvällä päästöjä vähentävällä ja resurssitehokkuutta edistävällä politiikalla puhdistetaan tehokkaasti oma tontti. Tämä näkyy positiivisesti myös Saksan energiatehokkuus-, materiaalitehokkuus- ja päästötilastoissa. Mailla on kuitenkin vastuu myös oman kulutuksensa haitallisista ympäristövaikutuksista, vaikka tuotanto olisikin ulkoistettu toisiin maihin. Sekä kansallisen, että kansainvälisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan rooli on pitää huolta, että alhaisen regulaation maista ei synny päästöparatiiseja yrityksille.

Johtopäätökset

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuoreiden lukujen mukaan koko maailman ilmastopäästöt eivät kasvaneet viime vuonna talouskasvusta huolimatta. Koska kyse on koko maapallon päästöistä, se ei voi johtua päästöjen ulkoistamisesta, vaan irtikytkennnän mahdollisuus on todellinen. Vaikka  vielä on pitkä matka siihen, että päästöt todella vähenisivät kestävälle tasolle, se todistaa, että talouskasvu ei välttämättä tarkoita päästöjen kasvua. IEA:n luvuissa oli kyse ilmastopäästöistä, mutta vastaava kehitys on saatava aikaan myös luonnonvarojen käytön ja muiden ympäristövaikutusten suhteen.

Selvityksen mukaan edes Saksa ei ole onnistunut luomaan järjestelmää jossa ympäristövaikutukset vähenevät jatkuvasti. Näin tapahtui tilapäisesti 90-luvun alussa, mutta olosuhteet olivat silloin poikkeukselliset. Sen jälkeenkin Saksa on onnistunut kasvattamaan taloutta kasvattamatta luonnonvarojen käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Talouskasvun ja luonnonvarojen käytön välinen riippuvuus on siis onnistuttu katkaisemaan, mitä voitaneen pitää irtikytkentänä.

Tämä on rohkaisevaa tulevaisuuden kannalta. Se olisi myös riittävää, jos luonnonvarojen käyttö olisi nyt kestävällä tasolla. Valitettavasti näin ei ole. Ei riitä, että keskitytään muuttamaan talouden rakenteita ja dynamiikkaa, niin että talouskasvu olisi aineetonta ja ympäristövaikutukset eivät lisääntyisi. Samaan tulisi aktiivisesti edistää toimenpiteitä, jotka tähtäävät nimenomaan ympäristövaikutusten ja luonnonvarojen vähentämiseen, kunnes ne on saatu kestävälle tasolle.

Yhdessä nämä kaksi kärkeä voisivat mahdollistaa sellaisen kestävän talousmallin luomisen, jossa talous voi kasvaa ja hyvinvointi lisääntyä luonnon kantokyvyn rajoissa. Siihen kannattaa pyrkiä, ja pidemmän päälle se on myös välttämätöntä.

Lue lisää:

Heikkilä ja Lettenmeier, Talouskasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkentä Saksassa, 2014

Kappaleessa 3 esitellään irtikytkennän mittaamista. Kappaleessa 4 käydään läpi Saksan tapausta. Kappaleessa 5 vertailaan myös lyhyesti Suomen ja Saksan tilannetta. Mukavia lukuhetkiä!

Ota yhteyttä
Johtava asiantuntija, Liiketoiminnan kehitys, Sitra

+358 (294) 618 423

lari.rajantie@sitra.fi

Mistä on kyse?