Yksilöllisiin polkuihin pitää olla varaa

Kulttuuriareena Gloriassa murskattiin torstaina 18.5. osaamisen tunnistamisen myyttejä. Näkökulmana olivat yksilölliset polut niin työelämään ja työelämässä. Ensimmäisenä murskattiin tietysti käsite “osaaminen”. Useampi osallistuja kritisoi ajatusta osaamisesta yksilön kykykokoelmana.

– Osaaminen syntyy vuorovaikutuksessa, tiivisti eräs osallistuja.

Mutta jo seuraavaksi iltapäivässä kävi selväksi, että epätoivoon osaamisen pysymisestä piilossa ei ole aihetta. Jo nyt on käynnissä iso joukko muutoksia, joilla osaamista etsitään. Esimerkkejä riittää: ammatillisen koulutuksen uudistaminen, Työ- ja elinkeinoministeriön Työelämä 2020 -hanke ja Kasvua kansainvälisistä osaajista -agenda, Opetushallituksen uusi Kokeilukeskus. Lisäksi työnvälitys- ja työllistämispalvelut ovat muuttumassa, kun niitä koskevia lakeja parhaillaan uudistetaan. On siis myös tulossa muutoksia, joita ei ole lyöty lukkoon. Hyvä hetki keskustella.

Keskustelu virisi nopeasti

Iltapäivän juontaja Riku Siivonen kysyi, että missä välissä systeemistämme tuli niin huono, että osaamista pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa?

Helsingin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden johtaja Ilkka Haahtela muistutti, että järjestelmämme on rakennettu suunnitelmallisempaan maailmaan.

– Nyt järjestelmää on alettu rukkailemaan. Mutta se on kokonaisuus. Jos yhtä palikkaa rukkailet, se koko järjestelmä ei välttämättä ole vielä järkevä. Mutta suunta on oikea, Haahatela sanoi.

Myös Startup Refugeesin toiminnanjohtaja Camilla Nurmi totesi, että järjestelmä on valmis oppimaan ja muuttumaan.

– Järjestelmä on ehkä liian tutkintokeskeinen, eikä pysy aina yksilön mukana. Mutta samaan aikaan tapahtuu paljon hyviä asioita. Niin julkisella puolella kuin myös yrityksissä. Verkostomme kautta olen huomannut, kuinka paljon enemmän yritykset haluaisivat tehdä: auttaa ja työllistää.

Osallistumisen halu tärkeää

Nurmi sanoo, että yritykset eivät halua tehdä turhanpäiväistä yhteiskuntavastuutyötä, vaan asioita, joilla on vaikutusta. Ne haluavat osallistua ja ovat siksi valmiita myös joustamaan.

– Keskustelu on edennyt kielitaitovaatimuksista siihen, että yrityksissä aletaan miettiä uusia ratkaisuja: miten me voitaisiin järjestää meidän työyhteisö niin, että täällä pärjäisi pelkällä arabialla? Nurmi kuvaa muutosta.

Uudet ratkaisut myös mahdollistavat yksilöllisiä polkuja. Mutta onko sellaisiin varaa?

Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alenius vastasi nopeasti.

– Meillä ei ole varaa olla löytämättä yksilöllisiä ratkaisuja, Alenius sanoi ja nostatti isot aplodit iltapäivän yleisöstä.
Vapaan yliopiston tutkija Marja-Liisa Trux toi keskusteluun vielä isomman historiallisen kontekstin. Hän muistutti, että palkkatyö historiallisena mallina on nuori eikä toisaalta välttämättä ikuinen. Mutta palkkatyö on iskostunut meidän ajatteluumme. Emme näe työn sisältöä, kun juutumme ajattelemaan taloudellista vaihdantaa ja työmarkkinoita. Jätämme kysymättä, mitä teemme, mikä on jälkemme maailmaan, tuonko maailmaan jotain hyvää tai tarpeellista.

– Tämä kysymys on ollut täydellisesti varjossa. Ja nyt yhtäkkiä kun palkkatyön rakenteet murtuvat ympäriltä, me emme edes pysty kuvittelemaan miten työ voisi muuten rakentua, Trux sanoi

Aiheeseen palataan jälleen 12.7. Porin SuomiAreenalla Piilevän osaamisen kisapäivässä. Pysy kuulolla!

Riku Siivonen