archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Hei, mennään heli­kopteriin!

Kun nousemme helikopteriin, odotamme näkevämme ympäristön kokonaisvaltaisemmin. Myös valtionhallinnon helikopteri tarjoaa oivalluksen eri toimijoiden yhteisvaikutuksesta. Muutostarpeetkin näyttäytyvät vahvempina kuin omalta peltoaukealta käsin.

Kirjoittaja

Elli Aaltonen

Pääjohtaja, Kela

Julkaistu

Vaikka helikopterin ikkunasta näkyy metsää, peltoja ja sarkajonoja, yhdessä ne muodostavat maiseman. Meitä alkaa koukuttaa tämä näkemämme maisema, sillä se on enemmän kuin yksittäinen peltosaareke tai metsätilkku.

Valtionhallinnon helikopteri tarjoaa saman: yhteisen oivalluksen eri toimijoiden toiminnan yhteisvaikutuksesta, yhteisen asiakkuuden tai yhteistyön merkittävyyden. Samalla muutostarve näyttäytyy vahvempana kuin omalta peltoaukealta käsin.

Poikkihallinnollisuus lähtee organisaatiosta, kokonaisvaltaisuus asiakasorientaatiosta

Ennen Kelaan tuloa toistin useasti sanaa ”poikkihallinnollisuus”. Ehkäpä seitsemän eri ministeriön alueellisia tehtäviä hoitava aluehallintovirasto edusti pikkuvaltiota itsessään. Asiat pilkottiin jo tulossopimuksissa eri osiin eri hallinnonaloille. Kokonaiskuvaa ei omistanut kukaan, johtoryhmässä yritimme luoda ymmärrystä aluehallinnon työstä. Päätökset tehtiin siiloissa sooloillen. Kokemuksellinen tieto jäi vastuualueille. Ja asiakkuus pirstoutui.

Samaa muutostarvetta yksilöstä yhteisöön ja yksiköstä kokonaisuuteen kaipaan Kelassa. Olemmekin tietoisesti lähteneet ajattelemaan Kelaa kokonaisuutena. Ylin johto omaa yhteisen käsityksen suunnasta, strategiasta ja muutostarpeista. Olemme hakemassa työn vaikuttavuutta, emme vain uloskirjattavia eri etuuksien suoritteita. Suoritteet ovat kirjanpitoa, jolla vastuullinen toimija osoittaa työtään. Kela osoittaa sen tilintarkastajille, valtuutetuille, hallitukselle, eduskunnalle, ministeriöille ja viime kädessä veronmaksajille.

Vaikuttavuuden merkitys on jatkossa entistä oleellisempi. Tällöin osaamme vastata, onko Kela omalla toiminnallaan pystynyt auttamaan kansalaisten arkielämää? Onko se lisännyt ihmisten hyvinvointia? Onko se ollut toimissaan edelläkävijä vai perässähiihtäjä – ja onko se lisännyt laajalla sosiaaliturvan toimeenpanolla ihmisten oman elämän hallintakykyä, toimintakykyä, työllistymistä ja tyytyväisyyttä elämään?

”Poikkihallinnollisuuden” sijasta minunkin olisi parempi alkaa puhua toimijuuden näkökulmasta. Silloin kökkö käsite ”poikkihallinnollisuus ” korvautuu käsitteellä yhteinen ymmärrys, yhteinen tavoite, demokratia, osallisuus, ihmislähtöisyys ja holistisuus. Ja silloin ollaan jo helikopterissa!

Ylimmän johdon koulutus tarjoaa yhteisen helikopterikyydin

Olen yksi Sitran valtionhallinnon ylimmälle johdolle järjestämän johtamiskoulutuksen kurssilaisista. Koulutuksessa olen aistinut ministeriöiden ja valtion ylimpien virastojen johdolla saman tuskan. Varmuuden illuusiosta on päästävä pois. Meidän on tehtävä se itse kussakin organisaatiossa ja yhteisesti organisaatioiden kesken.

Miksi? Jos emme uudistu, olemme ulkokehällä yhteiskunnan toimijoina. Vanha organisaatioajattelu, rakenteiden avulla hallinnointi, päätöksenteon keskittäminen ja pidättäytyminen hallinnon saappaissa vie meiltä kasvualustan. Silloin valtionhallinto näivettyy, puuhastelee, ei omaa realistista näkemystä tulevaisuudesta eikä kykene sitä ennakoimaan.

Partiaalisesta holistiseen

Sanotaan Pekka Himasen tulevaisuusajattelusta mitä tahansa, hän sanoi sen meille jo vuosia sitten. Kuka muistaa? Himanen kirjoitti vuonna 2012 Sininen tulevaisuus -kirjassaan tarpeesta siirtyä Suomessa valtion partiaalisesta eli osittaisesta hyvinvoinnin lähestymistavasta holistiseen eli kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin lähestymistapaan. Hän kuvasi muutostarvetta samankaltaiseksi askeleeksi kuin mitä on ero reaktiivisen ja proaktiivisen välillä. Himanen näki, että muutos koskee työtä ja työn kulttuureita ja että se on vain tehtävä. Hän antoi muutokselle muutamia määreitä, joita se tuo tullessaan: autonomian, merkityksellisen tekemisen ja sosiaaliset suhteet.

Kun nämä määreet siirretään valtionhallintoon, ollaan jo helikopterissa. Olemme pystyneet siirtymään vahvasta rakenteisiin nojaavasta valtionhallinnosta osaamispääoman hyödyntämiseen. Sinun oppi voi olla minunkin oppi ja meillä on yhteinen osaamispääoma, josta voi ammentaa muutokseen tietoa. Olemme kyvykkäitä priorisoimaan: tehdään se, millä on merkitystä, ollaan joustavia, jos tarpeen ja räätälöidään yhteisen edun nimissä palveluja kansalaisen parhaaksi. Otetaan vuorovaikutus käyttöön. Hyödynnetään kokeiluja yhteisesti ja tehdään niitä yhdessä.

Oletko jo ylhäällä?

Oletko sinä jo noussut oman organisaatiosi helikopteriin? Sitran johtamiskoulutuksen viime kurssilla tuntui siltä, että siirtymä yhteiseen kopteriin on vahvistumassa itse kullakin. Jokainen meistä kurssilaisista tietää, että oma organisaatio kutsuu eniten. On selvittävä omasta työstä, sille annetusta tehtävästä, budjetista ja lakien täytäntöönpanosta. Silloin voi tuntua, että helikopteri alkaa olla jo liian korkealla, että siihen ehtisi. Mutta edes vähäksi aikaa? Vaikka seuraavaan nousuun? Kyllä sieltä alaskin pääsee.

Mistä on kyse?