Kommentti
Arvioitu lukuaika 3 min

Tulevaisuuskatsauksia ilmiöistä, vaan ei ilmiöpohjaisesti

Juuri julkaistuissa ministeriöiden tulevaisuuskatsauksissa otetaan askel kohti yhtenäistä ja uudistumiskykyistä valtionhallintoa, mutta jatkossa tarvitaan myös avointa keskustelua näkemysten välisistä jännitteistä.

Kirjoittaja

Mikko Dufva

Johtava asiantuntija, Ennakointi

Julkaistu

Valtioneuvoston tulevaisuuskatsauksissa ministeriöt antavat oman näkemyksensä siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Tavoitteena on antaa yhteinen pohja hallitusneuvotteluille ja strategisen hallitusohjelman muodostamiseen yhdessä nykyhetkeen keskittyvien tilannekatsausten kanssa. Tulevaisuuskatsaukset linkittyvät usein myös ministeriön omiin strategiaprosesseihin ja antavat syötteitä yhteiskunnalliseen keskusteluun laajemminkin.

Tulevaisuuskatsausten tavoitteena ei ole ennustaa mitä tulee tapahtumaan, vaan hahmotella erilaisia nyt nähtävillä olevia tulevaisuuden kehityskulkuja ja toimenpiteitä, joilla tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata. Tulevaisuuskatsaus pyrkii periaatteessa olemaan neutraali virkamiestyö, mutta käytännössä niissä otetaan välillä voimakkaastikin kantaa siihen, mitä tulee tavoitella ja miten.

Tarkastelua, tekemistä vai laajentamista?

Tulevaisuuspuheessa ei mielestäni ole edes tarpeen pyrkiä neutraaliuteen, vaan oleellisempaa on arvioida, vievätkö katsaukset keskustelua tulevaisuudesta eteenpäin? Antavatko ne käsitteitä ja ajattelun malleja, joilla tulevaisuuksista saadaan paremmin kiinni strategisen pitkän aikavälin päätöksenteon kannalta?

Auttavatko tulevaisuuskatsaukset tekemään pitkän aikavälin politiikkaa?

Arviointia varten on tarpeen erotella kolme erilaista tulokulmaa tulevaisuuksiin: tarkastelu, tekeminen ja laajentaminen (kts. Miller 2018). Tulevaisuuden ilmiöitä voidaan tarkastella, eli listata erilaisia kehityskulkuja. Lisäksi tulevaisuutta voidaan tehdä, eli ottaa kantaa siihen, mikä on toivottavaa ja hahmotella miten toivottavaan tulevaisuuteen voidaan päästä. Vähemmälle huomiolle jää usein tulevaisuuksien laajentaminen, eli uusien mahdollisuuksien ja näkökulmien esiintuominen ja erilaisten toimenpiteiden välisten jännitteiden pohtiminen.

Tulevaisuuskatsauksissa on vaihtelevilla painotuksissa tarkastelua ja tekemistä, mutta ehkä vähemmän mahdollisten tulevaisuuksien laajentamista. Aikajänteet vaihtelevat, mutta painottuvat enemmän lähitulevaisuuteen kuin pidemmälle. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi ympäristöministeriön tulevaisuuskatsauksessa on erilliset ”entä jos” pohdinnat. Tulevaisuuksien laajentamisen puute saattaa kuitenkin olla pikemminkin julkaisuprosessiin kuin tekijöihin liittyvä haaste.

Yhtenäinen näkemys vai tulevaisuussiilot?

Tulevaisuuskatsausten taustalla on jatkuvan kansallisen ennakoinnin lisäksi ministeriöiden yhteinen ennakointiprosessi, jonka tuloksena julkistettiin viime syksynä valtioneuvoston muutostekijäkortit. Katsauksissa korostetaan lisäksi, että useat ilmiöt ylittävät ministeriöiden väliset rajat, ja asioiden keskinäisriippuvaisuutta korostetaan. Esimerkiksi ulkoministeriön tulevaisuuskatsauksessa korostetaan kiertotalouden voimakasta kehittämistä, koska se on koko ihmiskunnan kannalta tärkeää.

Mitä jos katsaukset olisikin jaoteltu ilmiöittäin, ei ministeriöittäin?

Ongelmana on se, että yhteisestä lähtökohdasta huolimatta kullakin ministeriöllä on silti oma tulevaisuuskatsauksensa, eikä niissä esitettyjen kehityskulkujen ja toimenpiteiden välisiä jännitteitä ole käsitelty. Tavoitteena ei toki tule olla ristiriitaisten äänien hiljentäminen vaan näkemysten välisten jännitteiden esiin tuominen. Mitä esimerkiksi kiertotaloudella tarkoitetaan? Miten maahanmuutto nähdään? Tai millaisia näkemyksiä on alueiden kehityksestä? Tulevaisuuskatsaukset antavat hyvän pohjan käydä tätä keskustelua. Ehkäpä seuraavalla kerralla tehdään jo ilmiöiden mukaan jakautuneita tulevaisuuskatsauksia ministeriörajat ylittäen.

Mitä katsauksissa sitten sanotaan?

Katsauksista nousee ilmeisiä tulevaisuutta koskevia teemoja, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio ja maahanmuutto, ja lisäksi niissä on pohdintaa kaupungistumisesta, luottamuksesta, eriarvoisuuden noususta ja ekosysteemeistä toimintatapana. Suomessa nähdään tarvittavan rakenteellisia uudistuksia, joita on varovaisesti avattukin. Ennen kaikkea läpi paistaa usko Suomeen ja Suomen rooliin myös globaalissa maailmassa. Suomi voi toimia aloitteellisena tiennäyttäjänä ja innostaa muita mukaan ratkomaan globaaleja ongelmia yhdessä.

 

Sitra on mukana kehittämässä jatkuvaa kansallista ennakointia ja mm. järjesti VNK:n kanssa 6.4. Foresight Friday -tapahtuman, jossa puitiin kaikkien ministeriöiden tulevaisuuskatsauksia yhdessä ministeriöiden kutsumien sidosryhmien kanssa. Sitra myös julkisti omat syötteensä strategiseen hallitusohjelmaan ja tukee yhteiskunnallisten visioiden luomista tulevaisuuden tekijän työkalupakilla.

Mistä on kyse?