Vierailija
Arvioitu lukuaika 3 min

Aikuisopiskelua tuetaan avokätisesti, mutta valmistaako se meitä työn muutokseen?

Suomella on hyvät valmiudet sopeutua ammattirakenteiden muutokseen, sillä tuemme aikuiskoulutusta monin eri tavoin. Koulutusresurssien tulisi kuitenkin kohdentua toisin, jotta sopeutuminen olisi tehokkaampaa, kirjoittaa Etlan Antti Kauhanen.

Kirjoittaja

Antti Kauhanen

Tutkimuspäällikkö, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

Julkaistu

Kansainvälisesti vertaillen aikuisena kouluttautumista tuetaan Suomessa huomattavan paljon. Koulutuksen suorat kustannukset ovat hyvin pieniä, sillä koulutus on pääosin maksutonta. Merkittävin kustannus on vaihtoehtoiskustannus siitä, että ansiotulot jäävät koulutuksen aikana saamatta. Tähänkin on tarjolla aikuiskoulutustuki sekä esimerkiksi opintotuki ja opintolaina. Nämä ovat tärkeitä instrumentteja, sillä vaihtoehtoiskustannukset ovat merkittävin este aikuisena kouluttautumiselle (OECD, 2003). Työttömille puolestaan on tarjolla työvoimapoliittista koulutusta.

Yhteiskunnan panostusten vaikuttavuutta on tutkittu viime aikoina sekä aikuiskoulutustuen että työvoimapoliittisen koulutuksen osalta. Aikuiskoulutustuki auttaa tutkitusti suorittamaan uusia tutkintoja ja vaihtamaan ammattia (Kauhanen, 2018), mutta se ei paranna tukea saaneiden työllisyyttä tai ansioita lyhyellä aikavälillä. Vaikuttavuudessa on kuitenkin eroja eri ryhmien välillä: aikuiskoulutustuki näyttää nostavan matalammin koulutettujen ansioita. Ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus puolestaan auttaa työttömiä työllistymään, myös vähemmän koulutettujen osalta (Aho ym., 2018).

Koulutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tietoa

Aikuiskoulutuksen rahoitusinstrumentit toimivat siis jossain määrin, mutta voisimmeko saada niistä vielä enemmän irti? Uskon, että tekemämme merkittävät koulutuspanostukset voisivat auttaa Suomea sopeutumaan paremminkin ammattirakenteiden muutokseen. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki kohdentuu tästä näkökulmasta katsottuna nykyisellään huonosti. Tukea käyttävät pääosin henkilöt, joita ammattirakenteiden muutos ei uhkaa. Samaan aikaan esimerkiksi teollisuuden työntekijät ovat selkeästi aliedustettuina tuen käyttäjien joukossa.

Ylipäätään aikuiskoulutuksella on tapana kasautua, eli siihen osallistuvat jo ennestään korkeammin koulutetut. Työvoimapoliittisen koulutuksen osaltakin kohdentamisen osuvuutta on mahdollista parantaa (Aho ym., 2018).

Suomessa panostetaan aikuisten kouluttautumiseen paljon, mutta vaikutuksista tiedetään melko vähän. Aikuiskoulutustuen ja työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan paljon lisätietoa, jotta koulutusresursseja voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin. Todennäköisesti tukien tulisi kohdentua aiempaa enemmän matalammin koulutetuille ja heille, joiden osaamista ammattirakenteiden muutos uhkaa. Näin rahoituspanokset suuntautuisivat sinne, mistä niille saadaan paras yhteiskunnallinen tuotto.

Lähteet:

Aho, S., Tuomala, J., Hämäläinen, K. ja Mäkiaho, A. (2018). Työvoimapalvelujen kohdistuminen ja niihin osallistuvien työllistyminen. Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2018. Helsinki.

Kauhanen, A. (2018). The effects of an education-leave program on educational attainment and labor-market outcomes. ETLA Working Papers No 56. http://pub.etla.fi/ETLA-Working-Papers-56.pdf.  Helsinki.

OECD. (2003). Education policy analysis 2003. Paris: OECD Publishing

 

Sitran Millä rahalla? -selvitys tarjoaa ensimäistä kertaa kokonaiskuvan koulutuksen ja oppimisen rahavirroista Suomessa. Se kertoo, mistä varat tulevat ja mihin ne käytetään tarjoten samalla eväitä sekä rahoitusjärjestelmän että oppimisen kannusteiden kehittämiseen.

Mistä on kyse?