sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tämä kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 5.4.2023.
Neljä vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta yhteiskunnan uudistamisessa ja globaaleihin muutoksiin vastaamisessa se on lyhyt aika. Uusilla kansanedustajilla on käsissään paljon nopeita ratkaisuja vaativia ongelmia. Pitkän aikavälin laajat kehityskulut eli megatrendit eivät kuitenkaan ole kadonneet. Akuutit kriisit jopa kiihdyttävät kehityskulkuja.
Seuraavien neljän vuoden kuluessa luontokadosta tulee erittäin todennäköisesti ilmastonmuutoksen kokoinen taloudellinen ja poliittinen kysymys. Datatalous muokkaa yhteiskuntia ja elinkeinoelämää merkittävästi lähivuosina. Demokratian vahvistaminen vaatii uusia osallistumisen tapoja, jotta ihmiset luottaisivat jatkossakin poliittiseen päätöksentekoon ja siihen, että he voivat vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Väestö ikääntyy, monimuotoistuu ja muuttaa kasvukeskuksiin. Tällä on vaikutuksia niin työikäisten määrään ja hyvinvointivaltion rahoitukseen, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyyteen, demokratiaan kuin teknologian käyttöönottoonkin.
Muutosvoimia pitää ohjata ja johtaa. Katse on nostettava kengänkärjistä, tulevaisuus ei odota.
Aikaamme leimaa yhteiskunnallinen visiottomuus ja mielikuvituksen puute. Kuitenkin juuri nyt, kriisien keskellä, tarvitaan yhteinen näkymä siitä, millaista tulevaisuuden Suomea poliittiset päätöksentekijät tavoittelevat. Visio on ankkuroitava pitemmän aikavälin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin, joiden avulla tavoitteisiin pyritään.
Strateginen lähestymistapa edellyttää päättäjiltä vaalikaudet ylittävää otetta, joka pohjautuu yhteiselle tilannekuvalle tulevaisuuteen vaikuttavista muutoksista. Tarvitaan myös yhteinen näkemys siitä, millainen tulevaisuuden Suomen halutaan olevan.
Juuri nyt, kriisien keskellä, tarvitaan yhteinen näkymä siitä, millaista tulevaisuuden Suomea poliittiset päätöksentekijät tavoittelevat
Laajapohjaisissa hallituksissa erilaisten arvojen yhteensovittaminen on vaikeaa, kuten kokemus vuonna 2011 aloittaneesta kuuden puolueen hallituksesta osoitti.
Tuolloin hallitus ankkuroi politiikan valtiontalouden tasapainottamiseen 6,5 miljardilla eurolla ja rakentavaan EU-politiikkaan. Suuria yhteiskunnallisia uudistuksia oli kuitenkin vaikea tehdä, koska yhteinen strateginen suunta puuttui.
Nyt 2020-luvulla politiikan polarisoituminen ja keskustelun kärjistyminen hankaloittavat entisestään yhteisen tilannekuvan muodostamista. Hallitus tarvitsee yhteisen ymmärryksen Suomen tulevaisuuteen voimakkaimmin vaikuttavista muutoksista, vaikka sen saavuttaminen olisikin vaikeaa.
Strateginen hallitusohjelma ei saa olla taivaanrannan maalailua, vaan sen pitää perustua strategisiin tavoitteisiin, joiden aikajänne on 5–15 vuotta. Tavoitteet on pilkottava vaalikaudella toteutettaviksi toimenpiteiksi, joiden toteutumista voidaan seurata.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Parhaassa tapauksessa hallituksen strateginen tavoite ohjaa myös muita toimijoita kulkemaan samaan suuntaan, kuten tavoite hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisestä vuoteen 2035 mennessä on osoittanut. Se on kirittänyt päättäjiä konkreettisiin toimiin ja antanut yrityksille selkeän näköalan siihen, millainen muutos on tulossa.
Strategisten, vaalikauden ylittävien tavoitteiden tehtävänä on kuvata pitemmän aikavälin suuntaa. Pitempi aikajänne lisää kunnianhimoa ja sitoutumista silloinkin, kun kaikkia käytännön ratkaisuja ei ole vielä olemassa. Isot yhteiskunnalliset muutokset vievät helposti vähintään vuosikymmenen, kuten tiedämme sosiaali- ja terveyspalvelujen tai tutkimus- ja innovaatiopolitiikan uudistamisesta.
Strateginen hallitusohjelma voi myös kannustaa kokeiluihin, joiden pohjalta on mahdollista tehdä suurempiakin rakenteellisia uudistuksia.
Strategisuuden merkitys korostuu silloin, kun monta kriisiä vyöryy päälle yhtä aikaa ja niitä pitää yrittää ratkaista yhtäaikaisesti.
Ellemme ota tulevaisuuteemme voimakkaimmin vaikuttavia muutoksia vakavasti nyt, ratkaisemme niitä myöhemmin kalliisti ja kriisien kautta.