Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Ronan Browne

Julkaistu 25.11.2013

Apu läheltä sivukylillä

Kirjoittaja
Paula Määttä on kokeilun alullepanija ja puuhanainen.

Jyväskylän keskustaan 25 kilometriä, Korpilahden kirkolle lähes saman verran. Arkiaamuina viimeinen bussi Jyväskylän suuntaan lähtee kaupalta kello seitsemän aamulla, koululaisbussi kirkonkylän suuntaan tuntia myöhemmin.  Jyväskylästä pääsee takaisin kello 15.20 tai 16.30. Viikonloppuisin julkinen liikenne pysähtyy.

Missä ollaan?  Jyväskylän sivukylällä Tikkalassa, johon kuntaliitoksen myötä saatiin uusi päiväkoti-koulu syksyllä 2009. Vanhemmat ja koulutaksit kuljettavat lapsia päiväkotiin ja kouluun naapurikylistä Saukkolasta, Ylä-Muuratjärveltä ja Sarvenperältä. Iltaisin vanhemmat ajavat koulun liikuntasaliin pelaamaan sählyä, lentopalloa tai joogaamaan.

Kylähoitaja tulee vaikka illalla

”Haluan näiden kylien omaksi kylähoitajaksi”, sanoi Tikkalaan muuttanut lähihoitaja, kun ideoimme Jyväskylän sivukylien resurssiviisaita toimintatapoja. Kylähoitajan pesti kesti viisi viikkoa. Kokeilun aikana asiakaskontakteja kertyi reilusti yli sata: puhelimitse, vastaanotoilla koulun terveydenhoitajan huoneessa tai kotikäynneillä.

Kylähoitaja esittäytyi kokeilun starttitilaisuudessa ensimmäisellä kylälounaalla, joka oli katettu seurantalo Harjulaan Tikkalan kylässä.  Hän vieraili kylien ikäihmisten kerhoissa ja ohjasi pari kuntopiiriä. Hän onnistui nopeasti saavuttamaan kylien ikäihmisten luottamuksen. Koulun vastaanotoilla kävi myös henkilökuntaa ja lapsia.

Ilman kellokorttia liikkuva kylähoitaja ehti paneutua asiakkaiden elämäntilanteeseen ja neuvoa terveysasioissa. Yksin asuva vanhus saattoi soittaa, kun oma huono olo alkoi pelottaa:

Huolestunut soitto päivällä, uudelleen iltapäivällä, ”taas rytmihäiriöitä”. Hoitaja lähtee kotikäynnille kesken vastaanoton, rauhoittelee, tulee uudelleen vastaanoton jälkeen. Lääkityksen tarkistukset, lääketasapainon selvitys. Uusia oireita esille. Puhelin auki koko illan. Palaa taas arvioimaan tilannetta myöhemmin. Hoitaja soittaa päivystykseen ja saa opastusta lääkäriltä. Lähtee asiakkaan kanssa vielä vastaanotolle, uusi oloa helpottava lääke. ”Onpa hyvä keksintö tämä kylähoitaja”, toteaa lääkäri kun vanhuksen tilanne on saatu rauhoittumaan.

Kylähoitaja mittasi verenpaineet ja verensokerit koululla tai kotikäynneillä. Viikon aikana saattoi mittauksia kertyä 10-15. Taksikyydit terveyskeskukseen olisivat maksaneet yhdensuuntaisina 400–500 euroa viikossa. Kela-taksin kyydissä olisi mummolle jäänyt vielä maksettavaa 14,25 euroa per matka. Mummo kuuli kylähoitajalta ensimmäisen kerran Kela-taksista. Eikä tästä palvelusta tiennyt kylillä kukaan muukaan.

Kyläpiian moninaiset tehtävät

Korpilahden pohjoisilta kyliltä löytyi myös toinen lähiavun työntekijä. Hän oli jo entuudestaan tuttu monille kyläläisille. Hän tarjosi apua arkipäivän perusasioihin: siivoukseen, ruuanlaittoon, kauppa-asioiden hoitoon, lastenhoitoon sekä myös pihan ja puutarhan siistimiseen.

Kyläpiika oli tärkeä kontaktihenkilö tunnistamaan erityisesti ikäihmisten avun tarpeita ja huolen aiheita. Hän rohkaisi ottamaan yhteyttä kylähoitajaan ja välitti terveisiä. Hänen apuaan kaivattiin suurissa lapsiperheissä, joissa äiti oli perheen arjen pyörittäjä. Kun Tikkalassa alkoi uusi joogaryhmä, kylätalolle avattiin keskiviikkoiltojen lapsiparkki.

Kotiavun osalta tuli selväksi, että kylillä siivousapua tarvitsevilla ikäihmisillä ei ollut varaa kotipalveluyrittäjien hintoihin. Yrittäjät eivät myöskään olleet kovin innokkaita tulemaan keskuksista sivukylille pitkien matkojen takia.

Naapuriapu – ok?

Sivukylillä on totuttu monenlaiseen naapuriapuun. Kun auto liukastelee tieltä, soitetaan tutulle traktorimiehelle. Kun äiti ei ehdikään päiväkotiin ennen sulkemisaikaa, soitto varamummolaan. Kun ikäihmisten Virtapiiri kokoontuu, aamuinen soittokierros mummoille: ”Oletko tänään tulossa?”

Lähiapu-kokeilussa haluttiin kartoittaa naapuriavun tarpeita ja avun tarjoajia kyselyllä ja sähköpostitarkennuksin. Toivelistalta löytyi kimppakyydit keskustaan ja takaisin, tilapäinen apu lastenhoitoon, kodista ja kotieläimistä huolehtiminen matkojen aikana, kaveriksi lenkille tai harrastuksiin. Yksinelävät ikäihmiset eivät rohjenneet toiveitaan ilmaista.

Naapuriavun nostaminen kokeilun yhdeksi teemaksi paljasti tällaisen auttamisen muodon paradoksit. Periaatteessa ollaan valmiita, mutta… Jos pyydän apua, jäänkö kiitollisuudenvelkaan? Jos ilmoittaudun kimpparinkiin, mihin oikein sitoudun? Kimppakyytikalenterin rakentaminen nettiin ei ollutkaan läpihuutojuttu.

Kokeilun aikana tarjottiin yhden kylän ikäihmisille taksikyyti Tikkalan kuntopiiriin. Kuntopiirin kävijämäärä tuplaantui. Nyt mietimme uusia ratkaisuja, kun ilmaiseen taksikyytiin ei kokeilun jälkeen enää ollut mahdollisuuksia. Eläkeläismummoille kohtuullinenkin omavastuuosuus kyydistä osoittautui liian isoksi.

Mihin asti päästiin? Keskustelu käynnistyi, puskaradio alkoi toimia, uusia kyytimahdollisuuksia löytyi. Naapuriapu on spontaania toimintaa, jota on työläs raamittaa nettikalenteriin tai julkistaa oppaissa. Tässä mielessä kokeilu ei päässyt maaliin, mutta työ jatkuu.

Lähiavun mahdollisuudet

Lyhyt lähiavun kokeilu Jyväskylän sivukylillä oli mahdollista, koska kyliltä löytyi kaksi työntekijää, jotka asuvat kylillä ja haluavat tehdä ”lähityötä” ja kylillä oli useita ikäihmisten ryhmiä, joiden kautta nopeasti tavoitettiin ohjauksen ja avun tarpeessa olevia vanhuksia. Lisäksi Jyväskylän vanhuspalvelun ja kotipalvelun johto antoi täyden tukensa kokeilulle.

Lähiavun kehittäminen sivukylillä jatkuu. Kimppakyytiverkosto tihentyy, yhteyksiä julkiseen sektoriin tiivistetään. Influenssarokotukset päätettiin Jyväskylässä keskittää Kyllön terveysasemalle 15–35 kilometrin päähän meidän kyliltä. Mikään julkinen liikenne ei kulje lauantaisin. Soitto rokotuksista vastaavalle viranomaiselle: ”Voimmeko hoitaa meidän kylien rokotukset yhtenä päivänä Tikkalassa? Meillä on täällä tällainen Lähiapu-kokeilu.” Positiivisen yllättynyt vastaanotto: ”Kiitos kyllä, tähän juuri pyrimme, voitte olla pilottikokeilu.

Resurssiviisautta

Yhä useampi sivukylien mummo ja pappa huomaa olevansa kaupunkilainen, kun isoja kuntaremontteja tehdään. Kaupunkikunta keskittää palvelujaan resurssiviisauteen vedoten. Tikkalaan voi matkata kotisairaanhoitaja, joka on lähtenyt aamulla kotoaan 40 kilometrin päästä. Työmatka jatkuu 20 kilometrin päässä olevan asiakkaan luo, mutkaisia kyläteitä pitkin.

Sivukylien mummot ja papat edustavat sukupolvea, joka on juurtunut metsien keskellä oleviin tiloihinsa. Nämä ihmiset vanhenevat ja sairastavat, mutta haluavat asua kotona. Usein lapset ovat kotikylänsä jättäneet. Vanhukset ovat tottuneet elämään luonnonvaroja säästäen. Pirtissä on puita pinoissa ja pöntöissä, jotta mummo saa lämmitettyä talonsa.

Lähiapu-kokeilu etsi näitä hiljaisia kyläläisiä. Lähityöntekijät toivat turvaa ja arvostuksen kokemusta.  Ajokilometrien määrä väheni, kun lähellä asuvan työntekijän voi pyytää kotiin mittaamaan verenpaineen ja siinä sivussa huolehtimaan kauppa- ja apteekkiasioita. Kyläpiika ja kylähoitaja pystyivät sukkuloimaan nopeasti, toisaalta ajan kanssa. Resurssiviisautta on tarjota sivukylillä apu läheltä.

Lue lisää

LähiApu Jyväskylän sivukylillä -raportti

Kirjoittaja Paula Määttä on kokeilun alullepanija ja puuhanainen.

Mistä on kyse?