Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 18.06.2018

Dialogia, tiki-takaa ja ryömintää

Hirvittääkö kiire ja vauhti? Voisi olla aika ryömintävaiheelle, kirjoittaa Sitran asiamies Tapio Anttila.
Kirjoittaja
Asiamies, Sitra
Tapio Anttila on Sitran asiamies. Asiamies huolehtii Sitran mm. päätöksentekojärjestelmän toimivuudesta, johtaa puhetta Sitran johtoryhmässä sekä osallistuu hallintoneuvoston ja hallituksen kokouksiin. Hänen vastuullaan on myös Sitran yhteiskunnallinen koulutus.

Pallo liikkuu nopeilla lyhyillä syötöillä pelaajalta toiselle. Hyökkäys ei etene, päinvastoin painopiste siirtyy hiljalleen kohti omaa maalia. Yleisö viheltää. Espanjankielinen selostaja haukottelee äänekkäästi, moittii oman peliä näpertelyksi, tylsäksi pallonhallinnaksi ilman tehoja – ”käsittämätöntä tiki-takaa tiki-takaa”. Hän epäilee maajoukkueen jäljittelevän FC Barcelonan pelitapaa. Ylhäältä katsottuna pelaajat ovat kolmioiden ja timanttien muodostelmissa. Peli tosiaan näyttää pysähtyneeltä, kunnes…

Mitä on dialogi? Monet käyttävät dialogia synonyymina kaikenlaiseen vuorovaikutukseen, jotkut määrittävät dialogin laadukkaaksi keskusteluksi. Tämän päivän ”hard core” dialogiksi voidaan nimetä bohmilainen avoin dialogi, tällöin keskustelulla ei ole muuta tavoitetta ajatella yhdessä rehellisesti – ”Our purpose is really to communicate coherently in truth, if you want to call that a purpose.”

Puhutaan myös rakenteisesta dialogista. Tällöin tarkoitetaan keskustelua, johon on rakennettu suunnitelma ja jota fasilitoidaan tätä suunnitelmaa seuraten. Keskustelu säilyttää kuitenkin koko ajan dialogin luonteen.

Tässä jutussa tarkoitan dialogilla merkityskeskustelua, jossa osallistujat kohtelevat toisiaan tasavertaisesti ja kertovat kokemuksistaan.

Dialogibuumissa vaarana pettymys

Tänä päivänä voidaan puhua jo pienimuotoisesta dialogibuumista. Dialogia tarjotaan ratkaisuksi mitä erilaisimpiin ongelmiin. Vaarana on pettymys: laitettiin tuolit rinkiin, kuunneltiin toisiamme, oli hyvä fiilis, MUTTA. Jälkikäteen kaikki oli taas ennallaan. Mikään ei muuttunutkaan. Asiat eivät edistyneetkään. Ihmiset pysyivät samanlaisina. Pahimmillaan vajotaan muutoskuoppaan. (Tällöin odotusten kasvamisen jälkeinen pettymys vie alkutilaa huonompaan tilaan).

Dialogi ei yksinään ole riittävä, jos halutaan kehittää ratkaisuja tai tehdä päätöksiä.

Dialogi ei ole päätöksentekomenetelmä, eikä dialogilla tavoitella konsensusta. Dialogi rakentaa edellytyksiä muutokselle, mutta dialogi ei yksinään ole riittävä, jos halutaan kehittää ratkaisuja tai tehdä päätöksiä. Voidaan puhua avoimen ja rakenteisen dialogin lisäksi dialogisuuden tuomisesta erilaisiin ryhmäprosesseihin. Tämä parantaa merkittävästi mahdollisuuksia saavuttaa prosessille asetettu tavoite esimerkiksi muutoksen tekeminen.

Mihin dialogisuutta tarvitaan ryhmäprosesseissa?

Usein ryhmäprosessien suunnittelussa puhutaan laajentamisen ja supistamisen vaiheista, divergenssistä ja konvergenssistä tai tuplatimantti- tai XXX-malleista, joilla tarkoitetaan tietoista valintaa supistamisen ja laajentamisen välillä. Laajentamista ovat mm. ideoinnit, vaihtoehtojen lisääminen ja erilaisten skenaarioiden luonti.  Näissä vaiheissa tärkeätä on vapaus, hullujen ideoiden yhdisteleminen ja lisäysten sallinta, kritiikittömyyskin. Supistamisvaiheita ovat karsimiset, arvottamiset sekä päätöksentekoon ja toimintaan välittömästi tähtäävät vaiheet. Mutta missä kohdin olisi tarvetta dialogille? Mitä tapahtuu dialogivaiheessa? Yleensä tätä ei juuri pohdita.

Ryömintävaiheelle olisi usein tarvetta

”Uudet ryömintävaihteet parantavat käytettävyyttä ja liikkeellelähtöominaisuuksia, mikä helpottaa kuljettajan työtä vaikeassa maastossa, upottavilla ja liukkailla alustoilla ja raskailla kuormilla – esimerkiksi maansiirtoajossa ja metsässä. Mitä raskaampi kuljetus ja mitä heikkokuntoisempi alusta tai vaativampi maasto, sitä enemmän ryömintävaihteista on hyötyä” Näin kertoi Volvo Trucksin tuotepäällikkö Juha-Matti Raatikainen uusista I-Shift ryömintävaihteista. (Uusi Suomi verkkolehti 16.3.2016)

Onko sinulla tilanne, jossa ihmisten kokemukset poikkeavat rajusti toisistaan? Ihmiset eivät tunne toisiaan ja epäilevät toistensa motiiveja? Tai käsiteltävä asia on poikkeuksellisen vaikea eikä kenelläkään ole varmaa tietoa miten nykyiseen tilanteeseen on jouduttu? On paljon erilaisia käsityksiä siitä, minne pitäisi mennä? Vastuut jakaantuvat usean organisaation ja ihmisten välille ja väliin? Syy ja seuraussuhteet ovat epäselviä ja ihmisten välillä on kitkaa?

Näissä tilanteissa olisi ehkä paikallaan hallitumpi vauhti liikkeellelähdössä, kapeikoissa, usvassa, risteyksissä tai vaikeissa mutkissa.

Olen Sitrassa työskennellessäni fasilitoinut lukemattomia ryhmäprosesseja. Aiemmin kuvatuissa vaikeissa tilanteissa olen käyttänyt usein dialogia ”hidastusvaiheena”.Olemme osallistujien kanssa yhdessä pohtineet, miten ymmärrämme tilanteen, millaisia erilaisia tulkintoja annamme sille, miksi annamme näitä tulkintoja ja millaisiin kokemuksiin tulkintamme liittyvät. Parhaimmillaan tässä vaiheessa ihmiset tiedostavat ja omia viitekehyksiään ja haastavat perusolettamuksiaan, pyrkivät ymmärtämään paremmin keskustelukumppanien tulkintoja ja yhteisempi näkemys tilanteesta hahmottuu. Onnistuessaan tämän kaltainen tilannekuvakeskustelu rakentaa myös luottamusta keskustelijoiden välille. Luottamus syntyy, kun keskustellessa pikkuhiljaa löytyy aito ihminen roolien ja ulkokuoren alta.

Voisi tiivistää: hidastaminen estää syöksymisen tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Hintana on ajan kuluminen. Saavutettavissa on kuitenkin jotain todella tärkeää: yhteisempi tilannekuva, ymmärrys omista ja keskustelukumppanien tulkinnoista ja luottamus jatkokeskusteluihin. Usein tällainen ”hidastus” on antanut kaikille osapuolille myös tunteen kuulluksi tulemisesta, mikä usein parantaa onnistumismahdollisuuksia jatkokeskusteluihin.

Dialogille ja dialogisuudelle on aikansa ja paikkansa – taito on tunnistaa ne oikein.

… keskikenttäpelaaja syötön sijasta lähtee nopeaan kuljetukseen ohittaen useamman vastustajan. Rangaistusalueen rajalla nopea seinäsyöttö hyökkääjän kanssa – ja tarkka sijoitus alanurkkaan. GOAAAAL – huutaa selostaja innostuneena.

Aina ei kannata ehdoin tahdoin mennä jääräpäisesti eteenpäin. Kannattaa ottaa hetki aikaa ja arvioida tilanne. Edetään, kun olosuhteet ovat otolliset. Niin jalkapallossa kuin keskusteluissakin.

Luonnollinen jatkokysymys näille pohdinnoille on: Miten lisätä dialogisuutta? Keinoja tähän on monia. Hyviä esimerkkejä ja työkaluja dialogin vetämiseen löytyy mm. Sitran Erätauko-hankkeesta. Miten teidän organisaatioissanne on hyödynnetty dialogia?

Mistä on kyse?