sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Maamerkkien teettämän tutkimuksen mukaan yksi maaseudusta asuinpaikkana kiinnostunut ihmisryhmä ovat Agrieläkeläiset. Nämä työuransa jo tehneet maallemuuttajat haluavat asua, liikkua ja harrastaa luonnonhelmassa, osa kenties palaa lapsuusmaisemiinsa. Samanlaisia haaveita on muidenkin maiden kuusikymppisillä. Onpa Englannissa maallemuutto nuorempienkin haaveena, kuten suositut maallemuutto- ja talonremontointiohjelmat (Grand Designs ja Relocation, Relocation) todistavat. Maalta haetaan tilaa, rauhaa ja puhtautta, sanalla sanoen parempaa elämänlaatua. Näin toki on Suomessakin Maamerkit-barometrin mukaan.
Nyt tähän haaveeseen on ilmestynyt yllättävä särö. Viime viikolla alkoi Englannissa tiedotuskampanja, jossa herätellään maallemuuttavia miettimään toisen kerran. Maaseudun palvelut kun ovat heikenneet – ei postia, pubeja, kauppoja tai lääkäreitä. Vain sitä hiljaisuutta ja maisemaa. Niin moni on muuttanut pois, etteivät palvelut kannata.
Kuulostaa tutulta. Suomessakin tuskaillaan vähenevien palveluiden ja vanhenevan maaseutuväestön kanssa. Huoltosuhde näyttää pahalta lähes kaikissa kunnissa vuonna 2030 ja sen jälkeen. Maaseudun tulevaisuus ei ole häävi, jos mitään ei tehdä.
Brittien ratkaisu ei kuitenkaan ole linnoittautua kaupunkikotiin ja unohtaa maaseutu – vaikka kampanjafilmi päättyykin aika synkästi – vaan ottaa yhteyttä oman alueen kansanedustajaan ja vaatia maaseudun hengissäpitämistä. Kampanjasivut tekevät sen helpoksi – postinumeron avulla löytää alueensa kansanedustajat ja EU-parlamentin jäsenet. Sivuilta saa myös ohjekirjasen, jossa annetaan tietoa palveluista ja tukiorganisaatioista. Lisäksi lukijaa neuvotaan hankkimaan hyvät tietoliikenneyhteydet, jotta puuttuvat palvelut voi korvata verkkoversioilla. Myös maalla-asuvat vanhukset saavat äänensä kuuluviin.
Pitäisikö Suomessakin neuvoa enemmän ja valittaa vähemmän? Vai tyydymmekö ennusteiden lannistamina hylkäämään unelmat? Pitäisikö alkaa kehittämään uusia tapoja hoitaa maaseudun palvelut? No pitäisi tietysti, ja niinhän moni jo tekeekin. Yksi keino on tuottaa palvelut itse, ei odottaa kauppiaiden tai kuntien niitä tuottavan. Siitä esimerkkinä brittien The Plunkett Foundation. Suomalaista talkoilla tekemistä esittelee Omin voimin mutta yhdessä -raportti. Näistä saa lisävirtaa oman tai läheisen elämän järjestämiseen silloin, kun olosuhteissa on toivomisen varaa. Maalla tai kaupungissa.