Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Joanna Moorhouse

Julkaistu 27.06.2014

Eurooppa uudistaa kestävää kehitystä

Kirjoittaja
 
Jukka Noponen

Kirjoittaja osallistui tarkkailijana ja panelistina Euroopan kestävän kehityksen verkoston (ESDN) työpajaan Berliinissä 25.–26.6.2014.

Kestävällä kehityksellä on pitkä historia ja globaali ulottuvuus. Suomi ja monet Euroopan maat ovat edelläkävijöitä kestävän kehityksen strategioiden eteenpäin viennissä. Suomi oli yksi edelläkävijöistä tehdessään ensimmäisen kestävän kehityksen selonteon eduskunnalle 24 vuotta sitten.

Kestävän kehityksen käytäntöjä yhteiskehitetään Euroopan laajuisesti. Pääasiassa ministeriöiden kestävän kehityksen asiantuntijat ja vastuuhenkilöit ovat luoneet European Sustainable Development Network (ESDN) verkoston, jolla on oma koordinaatiokeskus Itävallassa. ESDN on toiminut kestävän kehityksen kansallisten koordinaattoreiden vertaisverkostona jo yli 10 vuotta. Suomi on ollut sen johtoryhmässä koko ajan. Verkoston kotisivulta löytyy tällä hetkellä täydellisin tietovaranto kestävän kehityksen kansallisista strategiaprosesseista.

Työpajassaan kesäkuun lopulla verkosto keskusteli yhteiskunnallisen rakennesiirtymä-politiikan (transformative policy) teemoista, toimijoista ja hallinnan malleista. Keskusteluissa korostuivat mm. kuinka tärkeää on saada media ja kansalaiset vahvemmin mukaan sekä konfliktien merkitys muutoksen ajurina. Myös ministeriöiden transformaatiot ja transformaatioministerin tarve puhuttivat verkostoa. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka hyvin Sitran toimintamuodot ja tutkijoiden käsitykset transformaatiossa tarvittavista työkaluista osuivat yhteen. Tosin käytännön toimijalla on asioille usein erilaiset termit tai hän ei välttämättä edes tunnista toimivansa jonkun hyväksi havaitun teorian mukaisesti. Hyvä näin.

Työpajassa esiteltiin myös tuoreimpia esimerkkejä kestävän kehityksen strategioista ja niiden toimeenpanosta. Useassa maassa on jo uudistettu toimintatapoja. Valittuina esimerkkeinä oli Belgian, Ranskan ja Suomen strategiat. Oma käsitykseni on, että Suomen noin 10 vuoden edelläkävijyys näkyy edelleen. Suomen nykyinen toimintamalli sitoumusprosesseineen ja kestävän kehityksen asiantuntijapaneeleineen edustaa eurooppalaista huippua, ellei jopa maailman kärkeä.

Kestävää kehitystä arkikielellä

Kestävän kehityksen prossien ylläpidossa piilee useita haasteita. Prosessit ovat pitkiä ja tavoitteet monasti maailmaa syleileviä. Kuinka toiminta saadaan pysymään tuoreena ja kiinnostavana, on iso kysymys. Kuinka toiminta kohtaa jatkuvasti muuttuvat yhteiskunnalliset haasteet ja kansalaisten tarpeet ja kuinka samanaikaisesti viedään eteenpäin globaaleja tavoitteita ja transformaatiota, on vaativa tehtävä. Ministeriövetoisen kansallisen työn rinnalla tarvitaan monenlaisia toimijoita, jotka ajavat samaa asiaa käytännönläheisesti ja arkikielellä. Työpajassa nostettiin esille tarve vahvistaa vaikuttavuutta ja sidoksia päivittäiseen politiikan tekoon ja ihmisten arkeen. Toiminta pitää pysyä kaukana byrokraattien pakkopullan leipomisesta.

Suomella on nyt uudistettu prosessi, jonka elävyyden vahvistamista kansalaisten suuntaan kannattaa miettiä. Saksa esitteli yhdessä Itävallan ja Ranskan kanssa kokemuksia kestävän kehityksen viikon järjestämisestä kansalaistapahtumineen. Toivomuksena oli vastaavien viikkojen tai päivien järjestäminen useammissa Euroopan maissa, kunkin maan ajankohtaisten teemojen ympärillä. Itävallassa tällainen viikko järjestettiin vaalien huipennuksen kanssa samaan aikaan. Suomessa tällainen voisi ajoittua toukokuun alkuun, jolloin koululaisia ja oppilaitoksia voitaisiin aktivoida mukaan. Jos tällaiseen päädytään, sen organisointi saisi olla esimerkiksi kansalaisjärjestöjen hallussa tai toimijalla, joka tekee kentällä kestävän kehityksen työtä.

Mistä on kyse?