Julkaistu 25.01.2018

Ilmastokanava tuo taiteen mukaan ilmastotoimintaan

Kenen tehtävä on ratkaista ilmastonmuutos ja minkälaisia tunteita aihe herättää? Mitä aiheesta saadaan irti järjestö-taiteilija -yhteistyöllä? Ilmastokanava yhdistää taiteen ja aktivismin ja etsii uusia ratkaisuja.
Kirjoittaja
Taiteilija, Ilmastokanava
Sonja Salomäki on helsinkiläinen taiteilija ja Ilmastokanava-hankkeen taiteellinen vastaava.

Ilmastokanava yhdistää eri alojen taiteilijoita ja järjestöjä tekemään yhteistyönä mahdollisimman toimivaa aktivismitaidetta, joka tuo esille ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja. Ilmastoteokset esitellään ensin julkisissa tiloissa ja tapahtumissa, ja dokumentoinnin jälkeen sosiaalisen median eri kanavien kautta, sitoen ilmastonmuutoksen aihepiirejä suomalaiseen arkeen ja aktivoiden ihmisiä.

Vuoden 2018 aikana toteutettavan Ilmastokanavan taiteessa pyritään – taiteellisesta kunnianhimosta tinkimättä – viestinnälliseen toimivuuteen. Tämä on taidepiireissä epäpyhä ajatus ja yleistä taiteen monitulkintaisuus -käsitystä vastaan. Toisaalta on mahdollista ajatella, että myös taiteen ”vapaus” ja monitulkintaisuus voivat tehdä taiteesta vaarattoman ja vaikutuskyvyttömän.

Ilmastokanavan taiteessa on yhtymäkohtia muotoiluun: ilmastoteokset ovat tiettyä tarkoitusta varten tehtyä taidetta, joiden pohjimmaisena ideana on parempi ja toimivampi maailma. Muotoilun logiikan käyttö ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja siitä viestivässä taiteessa on näin ollen perusteltua.

Muotoilun ja viestinnän lisäksi Ilmastokanavan taide on saanut vaikutteita situationistien (1957–72) taidekäsityksestä, jossa taiteella on poliittisia ja sosiaalisia tehtäviä. Situationistit näkivät luovuuden sekä taiteilijan individualistisena tekona että kollektiivin aktiivisuuden herättäjänä – myös ilmastokanavan taiteen on tarkoitus toimia näin.

Ilmastokanava pyrkii käsittelemään ilmastonmuutosta uudella tavalla, yhdistäen tiedon, taiteen, tunteet ja toiminnan. Taiteen metodit tarjoavat mahdollisuuksia tiedon omaksuttavuuden lisäämiseen tunneulottuvuuden avulla, mikä käytännön vaikuttamis- ja viestitätilanteissä on yleisesti tarpeellista.

Ilmastokanavan tavoite on tuoda taide mukaan ilmastotoimintaan aiempaa ammattimaisemmin ja suunnitelmallisemmin ja raivata lisää tilaa ilmastonmuutokselle ja aktivismitaiteelle sosiaalisessa mediassa. Samalla vähemmän populaari taide käyttää sosiaalisen median kanavia ja saa uusia yleisöjä.

Todellista muutosta hakiessa pelkkä asian esille nostaminen, tunteiden välittäminen tai syyllistäminen eivät toimi, tarpeellista on myös liikkua kritiikin ja toiminnan kanssa taideinstituutiorajojen ulkopuolelle. Ilmastokanavan taide pyrkii herättämään kiireellisyyden tunteen, joka ilmastopolitiikasta valitettavasti uupuu, ja esittämään jopa ratkaisuja taiteen avulla.

Mistä on kyse?