Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 24.11.2015

Joko sinä ennakoit työuraasi?

Me kolme työskentelemme Sitrassa Työelämän taitekohdat -avainalueella. Olemme syksyn aikana kahlanneet läpi uskomattoman määrän selvityksiä, ennusteita ja tilastoja työelämän muutokseen liittyen. Tietoa on paljon, samoin erilaista tarjontaa työllistymisen tueksi. Silti tuntuu, että joitakin kiviä on edelleen kääntämättä.

Uskomme, että tulevaisuudessa – tai ehkä jo nyt – jokainen tarvitsee työuraansa ja toimeentulonsa hankkimiseen liittyvää ohjausta tai tukea. Perustamme ajatuksemme siihen, että tulevaisuuden työurat ovat nykyistäkin polveilevampia, ja vaihdokset työpaikkojen ja työroolien välillä lisääntyvät. Tämä herättää inhimillisen tarpeen pohtia oman työuran tulevaisuutta entistä tarkemmin.

Parhaassa tapauksessa jokainen pohtii ja ratkoo oman työtulevaisuutensa kysymyksiä siinä työssä, jota tänään tekee. Esimerkiksi lähiesimiehen kanssa käytävät kehityskeskustelut ovat edelleen toimiva työkalu, mutta keskustelujen rajaaminen yhteen organisaatioon tai nykyiseen työtehtävään ei ole välttämättä järkevää. Mielestämme kehityskeskustelua työntekijän urasuunnittelun välineenä kannattaisi kehittää paljon laajemmin ja paljon pitemmälle. Polveilevassa työelämässä nimenomaan varasuunnitelmat ja erilaiset valmiudet luovat turvaa.

Ennakointi auttaa jokaista pysymään työelämässä kiinni. Miten varmistamme, että jokainen saa aika ajoin pysähtyä ennakoimaan? Mitä muuta kuin hyvää lähiesimiestyötä se voisi olla? Tänä päivänä esimerkiksi työterveyshuolto toimii lakisääteisesti ja suojaa työntekijän terveyttä. Olisiko jo korkea aika rakentaa yhtä systemaattinen toimintakulttuuri myös työntekijän ammatillisen tulevaisuuden kartoittamiseen? Vaikutukset työuran pituuteen voisivat olla vähintäänkin yhtä suuret kuin terveystarkastuksilla ja sairaanhoitotoimenpiteillä – niitä yhtään väheksymättä.

Tätä tavoitetta tukemaan ehdotamme ”everyday mentoreita” tai ”frentoreita” eli ystäviä ja vertaisvalmentajia, jotka kannustavat eteenpäin. Mielestämme näillä arkipäivän frentoreilla ei tarvitse olla sertifikaattia, upeaa työuraa tai psykologian arvosanoja. He voivat olla tavallisia ihmisiä, joilla on ainutlaatuinen tapa visioida työelämän muutoksia ja kyky rohkaista muita ihmisiä. Sillä juuri rohkeutta uusi työ meiltä edellyttää.

Jos minulla olisi frentori, mitä häneltä toivoisin?

  • Milma: Avoin ja keskusteleva kumppani,  jonka kanssa pysähtyä aika-ajoin piirtämään karttaa, jossa useita vaihtoehtoisia ja polveilevia suuntia. Parhaimmillaan molemmat oppivat toisen kokemuksista.
  • Perttu: Perinteisiä käsityksiä haastava ja työelämän tulevaisuudesta kiinnostunut visionääri.
  • Pirjo: Huumorintajuinen, aito ja rehellinen palautteessaan.                                                                                            

Kirjoittajat: Milma Arola, Perttu Jämsén, Pirjo Nikkilä

Mistä on kyse?