Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 28.12.2016

Kapitalismi on rikki, se pitää korjata

Julkishallinto voi parhaimmillaan vauhdittaa yhteiskunnan uudistumiseen vaadittavia innovaatioita, kirjoittaa Timo Hämäläinen.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Strateginen tutkimus, Sitra
Timo Hämäläinen on Sitran tutkimus- ja ennakointitoiminnan veteraani. Hänen työpöydällään on tällä hetkellä arvon luomiseen ja kilpailukykyyn, uudenlaiseen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan sekä talouden ja yhteiskunnan murrokseen liittyviä teemoja.

Lomissa on se hyvä puoli, että niiden aikana ehtii lukea kirjoja, joihin ei arjen kiireessä ehdi syventyä. Tällä joululomalla luin Michael Jacobsin ja Mariana Mazzucaton toimittaman mainion kapitalismikritiikin Rethinking Capitalism: Economics and Policy for Sustainable and Inclusive Growth. Kirjan mukaan nykykapitalismi on vakavassa rakenteellisessa kriisissä, missä korostuvat talouskasvun heikkous ja epävakaus, kasvavat tuloerot sekä ympäristöongelmien kärjistyminen. Näissä ongelmissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kirjan ydinviesti on se, että niitä ei voida ratkaista muuttamatta taloustieteen uusklassista valtavirtaa, joka korostaa markkinoiden ensisijaisuutta talouden ja yhteiskunnan organisoinnissa. Kirjan kirjoittajina on nimekkäitä taloustutkijoita, kuten Joseph Stiglitz, Andrew Haldane, William Lazonick, Colin Crouch, Dimitri Zenghelis ja Carlota Perez, jotka edustavat taloustieteen organisatorisia, institutionaalisia, historiallisia sekä yhteiskunnallisempia suuntauksia. Heitä yhdistää näkemys nykyisten ongelmien rakenteellisesta ja historiallisesta luonteesta sekä nykyisen massatuotantoon ja -kulutukseen perustuvan yhteiskuntamallin kriisiytymisestä. Omissa luvuissaan he pohtivat myös valtavirtataloustieteen oppien vaikutusta tämän kriisin syntymiseen. Heikon talouskasvun ja talouden kriisiherkkyyden taustalta he nostavat esiin yritysten ja sijoittajien lyhytjänteisyyden sekä pitkän aikavälin sijoitusten ja rohkean innovaatiotoiminnan vähäisyyden. Niihin puolestaan vaikuttavat osakkeenomistajien etua korostava sääntely sekä yritysjohdon osakekursseihin sidotut palkkiojärjestelmät, jotka kannustavat listattuja yrityksiä lyhytjänteiseen voiton maksimointiin. Suomessakin on viime aikoina oltu perustellusti huolissaan yritysten innovaatiotoiminnan kunnianhimon ja rohkeuden puutteesta sekä yritysjohdon palkitsemisjärjestelmistä. Kirjassa on myös mielenkiintoinen analyysi julkisten palveluiden yksityistämisen ja ulkoistamisen varjopuolista Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ulkoistamisen seurauksena on usein – odotusten vastaisesti – syntynyt muutamien suuryritysten hallitsemia oligopoleja, joilla on läheiset suhteet julkishallintoon. Tehokkaat markkinat vaativat useita kilpailevia yrityksiä, paljon transaktioita, hyvin informoituja kuluttajia ja luotettavan regulaattorin. Tämä kannattaa muistaa Suomessakin, kun sote-palveluja uudistetaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon läpinäkyvyys tulee varmistaa niin, että kuka tahansa voi vertailla palveluja ja palveluntuottajia keskenään. Uusklassinen taloustiede suhtautuu nuivasti julkishallinnon rooliin taloudessa. Kirjan kirjoittajat näkevät sillä kuitenkin tärkeän roolin talouden ja yhteiskunnan uudistumisen vaatimien innovaatioiden ja sijoitusten edistäjänä, eriarvoisuuden vähentäjänä sekä ympäristönsuojelun kehittäjänä. Heidän mukaansa taloustieteen valtavirran markkinavetoiset politiikkasuositukset eivät riitä yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa tarvittavien syvällisten muutoksen aikaan saamiseen. Tarvitaan myös taloustieteen paradigman ja päättäjien ajattelumallien muutosta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ei riitä se, että ekonomistien suositusten mukaisesti nostetaan fossiilisten polttoaineiden hintaa, jos vaihtoehtoisten energiamuotojen käytön vaatimaa infrastruktuuria, regulaatiota ja tukipolitiikkaa ei samaan aikaan kehitetä perinteisten energiamuotojen tasolle. Myöskään talouden tuottavuutta ei saada nostettua eikä sen resurssi- ja energiaintensiivisyyttä vähennettyä riittävästi ilman julkishallinnon aktiivista myötävaikutusta. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen lisäarvo syntyy nykyään monimutkaisissa yhteistoimintaverkostoissa, joissa yksityisen, julkisen ja kansalaissektorin toimijoilla on toisiaan täydentävä rooli. Jacobsin ja Mazzucaton toimittamaa kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille talouden murroksesta ja julkisen sektorin roolin muutoksesta kiinnostuneille lukijoille. Se antaa paljon uutta perspektiiviä suomalaiseen talouskeskusteluun. Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella -kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?