Julkaistu 28.02.2018

Kaupunki paranee puhumalla

Satavuotiaassa Suomessa tai lähes 800-vuotiaassa Turun kaupungissa ei päätöksenteko tai päättäjä voi enää olla piilossa. Keskusteluihin tulee ottaa mukaan kaikki.
Kirjoittaja
Laura Arikka on pastori, joka toimii tällä hetkellä yhteisötyön asiantuntijana ev.lut.-kirkon Kirkkohallituksessa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat esimerkiksi kirkon ihmisoikeustyö, verkostoyhteistyö, vaikuttamistoiminta, kouluttaminen ja uskontodialogin tukeminen.

Turussa on viime aikoina näkynyt kasvun moninainen todellisuus. Kaupunki vetää uusia ihmisiä ympäryskunnista, Suomesta ja maailmalta. Kulttuurielämä moninaistuu, uutta rakennetaan, Aurajokiranta kukoistaa. Samaan aikaan on yritetty selviytyä kaupunkia ja ihmisiä loppukesällä kohdanneesta kriisistä, joka on vaikuttanut monien ihmisten turvallisuudentunteeseen.

Uusi tilanne tai uudet henkilöt kaupungin päätöksenteossa voivat mahdollistaa uudenlaiset toimintatavat. Näin voi tapahtua myös haastavien hetkien tai tapahtuneiden kriisien vuoksi. Muitakin esimerkkejä muutoksen mahdollistamiselle löytyy – joskus tarvitaan yksittäinen virkamies havahduttamaan uudenlaisiin mahdollisuuksiin tai ajankohtaisia hankkeita työn tueksi.

Sitran Erätauko-hankkeen kautta minulle avautui mahdollisuus toimia kokeilussa Turun kaupungin tukena. Pohdimme yhdessä ja keskustelimme dialogin mahdollisuuksista kaupungin ja sen asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Keitä kuunnellaan ja miksi keskustellaan?

Yhteiskunnallinen keskustelu näkyy useimmiten harvojen oikeutena mediassa, päätöksenteossa tai kouluttavien laitosten keskellä. Samaan aikaan kuitenkin keskustellaan ja parannetaan maailmaa lukuisissa työpaikkojen taukohuoneissa, bensa-asemien kahviloissa, kulmakuppiloissa ja kirkkokahveilla.

Aktiiviset kansalaiset osallistuvat säännöllisesti kaupungin edustajien keskustelukutsuihin, mutta liian moni ääni jää kaikumaan oman kodin seinien sisälle, eikä kaikkien kaveriporukoiden kokemukselliset keskustelut kuulu päättäjille asti.

Liian moni ääni jää kaikumaan vain kodin sisälle.

Erätauko-kokeilussa pohdittiin yhdessä Turun kaupungin työntekijöiden ja eri sidosryhmien kanssa, miten kaupunkia voisi (entisestään) parantaa dialogin ja keskusteluiden avulla. Kävi ilmi, että selvillä on jo kaupunginosien asukkaiden tarpeiden eroavaisuuksia. Eri keskittymissä kaivataan erilaisia toimia. Ongelmia tai onnistumisia ei voi yleistää näennäisten ihmisyhtäläisyyksien vuoksi, vaan hyväksi käytännöksi on jo huomattu paikan päälle meneminen ja erilaisten asukkaiden kuunteleminen.

Yhteistyö mahdollistaa uudenlaisen keskustelun

Yksinkertainen päättäjien ja virkamiesten toimintamalli olisikin mennä sinne, missä erilaiset kaupunkiyhteisöt jo ovat. Lähteä ulos virastoista ja päätöksenteon saleista ja mennä vilkkaiden torien lisäksi eri puolille kaupunkia käymään dialogia, jonka aikana kuunnellaan erilaisia ihmisiä ja annetaan heille aikaa.

Tärkeää olisi saada mukaan heidät, jotka eivät yleensä keskustelua käy tai sellaiseen osallistu. Kaupunki saattaakin silloin näyttää toisenlaiselta  – eikä aiemmin annetut vastaukset välttämättä enää toimikaan.

Johtajien ja päättäjien verkostot tulisi ulottaa peruspiirejä pidemmälle.

Uudenlaisia keskusteluita, ei vain kuulemisia, voivat kaupungin avuksi mahdollistaa erilaiset kumppanit: kansalaisyhteiskunnan eri toimijat, uskonnolliset ja katsomukselliset yhteisöt, yksittäiset verkostoituneet kaupunkilaiset ja erilaiset järjestöt tai harrastusporukat.

Kaupungilla ja päätöksentekijöillä on monia avuliaita ystäviä, joilta pyytää tukea ja apua keskustelukulttuurin kehittämiseen.

Nyt kaivataan kuuntelemista ja kunnioittavaa kanssakäymistä

Eri puolilla yhteiskuntaa nousee nyt tarve ja halu mahdollistaa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Tämä näkyi myös Erätauko-kokeilussa Turussa. Läsnä oli motivoituneita kaupungin edustajia ja yhteistyöhalukkaita kumppaneita.

Yhteiskunnassa väreilee ja jokin raja on ylitetty. Polarisoituneen keskustelukulttuurin sijaan kaivataan kuuntelevaa ja toista ihmistä kunnioittavaa kanssakäymistä. Aiheet ja tarpeet voivat vaihdella, mutta toive laajemmasta dialogista näyttää pysyvän.

Suomen Turku on jälleen aloittanut yhden uuden vuoden. Ehkä tämä vuosi vie kaupungin kohti keskustelevampaa arkea, jossa kaikenlaiset asukkaat ja päätöksentekijät rakentavat yhdessä uudenlaisen kulttuurin pääkaupunkia.

Lue täältä, miten kutsut paikalle heidätkin, jotka eivät yleensä osallistu keskusteluihin. 

Kokeilu

Turvallisuuden tunne Turussa

  • Ideana oli suunnitella yhdessä Turun kaupungin kanssa eri kaupunginosiin dialogisarja, joka purkaisi Turussa elokuun 2107 puukotusiskun seurauksena kärjistynyttä ilmapiiriä ja vahvistaisi turvallisuuden tunnetta sekä keskinäistä luottamusta.
  • Dialogisarja voisi toimia myös uuden kaupunginjohtajan jalkautumisena eri kaupunginosiin.
  • Tarkoituksena oli selvittää: Millaisiin tarpeisiin ja haasteisiin kansalaiskeskustelusarja vastaa? Keiden toimijoiden kanssa yhteistyössä dialogisarja tulisi toteuttaa? Miten Erätauon oppeja ja menetelmiä voidaan soveltaa Turussa?

Mitä tehtiin?

  • Syksyllä 2017 käytiin keskusteluita Turun kaupungin hallinnon sekä kaupunginjohtajan kanssa tarpeiden kartoittamiseksi.
  • Järjestettiin työpaja Turussa, jossa oli paikalla Turun kaupungin hallintoa sekä eri sidosryhmätoimijoita, kuten järjestöjen ja kirkon edustusta.
  • Työpajassa työstettiin dialogisesti haasteita, joihin keskustelusarjan tulisi vastata sekä jaettiin Erätauon keskeisiä oppeja ja kerrottiin hollantilaisen polarisaatiomallin kehittäjän Bart Brandsman ajattelusta.
  • Työpajassa myös testattiin Erätauon ”keskusteluiden suunnittelupohjaa” ja tehtiin lopputuotoksena kolme erilaista konseptia keskustelusarjan toteuttamisen tueksi.

Mitä opittiin?

  • Dialogi vaatii toimintakulttuurin muutosta ja johdon tukea.
  • Kansalaiskeskusteluiden aiheita ei pidä määritellä liian tarkasti etukäteen, vaan antaa mahdollisuus osallistujille tulla keskustelemaan siitä, mikä heille aiheessa eniten merkitsee. Tämä on hyvä huomioida myös tapahtumakutsussa: kutsu ihmiset keskustelemaan  omista kokemuksista.
  • Brandsman polarisaation purkamismalli soveltui hyvin taustaviitekehyksenä suunnittelulle.
  • Keskusteluiden suunnittelupohja toimi hyvin ja ohjasi keskustelemaan tarkoituksesta ja tarpeista oivalluttavalla tavalla.

Mikä yllätti?

  • Hyvä henki ja yhteistyö käynnistyi työpajassa luontevasti pienillä dialogisilla elementeillä.

Mitä voisi tehdä toisin?

  • Työpaja olisi voinut olla kaksiosainen: 1) pidempi dialogin tarpeista ja tarkoituksesta ja 2) keskustelusarjan työstäminen

Mistä on kyse?