Julkaistu 19.07.2018

Käytetty vaate uuden vaihtoehtona?

Työskenneltyäni vuosia vähittäiskaupassa käyttötavaran ostajana aloin yhä useammin kysymään itseltäni: ”Miksi emme osta useammin käytettyä tuotetta uuden sijaan?”
Kirjoittaja
Tradenomi, YAMK
Petri Paulin on toiminut käyttötavaran ostajana Keskolla ja Anttilassa. Ostajan uran aikana herännyt kiinnostus kestävään kulutukseen sai jatko-opinnoissa tutkimaan käytettyjä vaatteita nuoren kuluttajan vaihtoehtona.

Konmarin suosiosta huolimatta moni suomalainen koti on yhä täynnä omistajilleen tarpeettomaksi käyneitä tavaroita ja vaatteita. Miksi uuden ostaminen on helpompaa? Vai vieläkö käytettyä tuotetta vierastetaan? Katsellessani sisäänostajana vähittäiskaupan tavaravirtoja aitiopaikalta minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta olin koko ajan varmempi siitä, että lineaarisella ”ota, valmista ja hävitä” -mallilla ja nykyisellä luonnonvarojen ylikuluttamisen linjalla ei voida tulevaisuudessa jatkaa.

Vähittäiskaupan murros tuuppasi minut lopulta uusille urille ja lähdin Laureaan suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, jossa myös päätin etsiä näihin kysymyksiin vastauksia opinnäytetyön muodossa. Sitran Kestävä arki -hankkeen kanssa löytyi yhteneviä ajatuksia ja keskustelujen jälkeen sovimme kartoittavani opinnäytetyössäni nuorten kuluttajien motiiveja ja esteitä käytettyjen vaatteiden kuluttamiselle.

Miksi juuri vaatteet?

Euroopan unionissa kolme suurinta ympäristönkuormittajaa ovat ruoka, liikenne ja asuminen. Liikenteen osalta käydään julkista keskustelua erityisesti autoilun ja lentoliikenteen vaikutuksista. Lisäksi ruuassa lihan ilmastovaikutuksista kampanjoidaan esimerkiksi lihattoman lokakuun yhteydessä ja rakentamisessa pyritään esimerkiksi energiatehokkaisiin taloihin.

Vaatteet ovat näiden kolmen elämän perusalueen jälkeen neljänneksi suurin ympäristökuormittaja. Vaatteiden valmistuksessa käytetystä lapsityövoimasta ja eettisistä työolosuhteista on julkisuudessa keskusteltu jo pitempään, mutta ympäristövaikutukset ovat jääneet näiden varjoon.

Suomessa otetaan vuosittain käyttöön henkilöä kohden 13 kiloa tekstiilejä ja suurin piirtein saman verran poistuu käytöstä vuosittain. Vaikka tekstiilinkeräys on lisääntymään päin, niin enemmistö tästä tekstiilimäärästä päätyy yhä jätehuollon piiriin energiajätteenä poltettavaksi.

Yhden puuvillaisen t-paidan valmistukseen kuluu arviolta 2500 litraa makeaa vettä ja kiertotalouden näkökulmasta tekstiilin polttaminen on järjetöntä luonnonvarojen tuhlausta, jota tekstiilin poltosta saatava energia ei riitä paikkaaman.

Vaatteiden uudelleenkäytöllä voidaan ympäristökuormitusta pienentää merkittävästi. Esimerkiksi jos kahden vuoden ajan käytettävän vaatteen elinkaarta onnistuttaisiin pidentämään yhdeksällä kuukaudella, säästyisi valmistukseen kuluvia luonnonvaroja noin 20–30 prosenttia.

Kulutustottumukset opitaan nuorena ja nuoret tulevina vanhempina vaikuttavat esimerkillään myös tulevaisuuden nuorten kulutottumuksiin. Näin ollen on perusteltua tutkia asiaa nuorten näkökulmasta.

Kuilu asenteiden ja kulutuskäyttäytymisen välillä

Kyselyissä ihmisten asenteet ovat usein positiivisia ympäristönsuojelua kohtaan, mutta käytännön kulutuksessa tämä ei näy. Kulutuksemme ympäristökuormitus kasvaa jatkuvasti, vaikka olemme huolissamme ympäristöstä ja kansakuntanakin arvostamme puhdasta luontoa.

Vaikka suomalaiset nuoret ovat huolissaan ympäristön tilasta ja haluaisivat vähentää kulutusta, niin heidänkin toimissaan näkyy kuilu asenteiden ja kulutustapojen välillä. Vuoden 2016 nuorisobarometrissa 15–30-vuotiaista suomalaisista nuorista 66 prosenttia toteaa, että kulutusta tulisi vähentää ympäristösyistä ja 42 prosenttia nuorista on toiminut näin.

Asenteet eivät ole siis ainoa kulutuskäyttäytymiseen vaikuttava tekijä. Käyttäytymiseen vaikuttavat vahvasti myös olemassa olevat tavat, jotka pitää pystyä murtamaan uusien ympäristöystävällisimpien tapojen muodostamiseksi.

Tapojen ja asenteiden lisäksi meitä ympäröivät olosuhteet vaikuttavat lopulliseen käyttäytymiseen. Yhteiskunta ja yritykset voivat siis ratkaisuillaan helpottaa tai vaikeuttaa ympäristöystävällisten kulutustapojen muodostumista.

Haastattelin opinnäytetyötäni varten sekä nuoria että käytettyjä vaatteita kauppaavia toimijoita. Haastatteluissa nousi esiin vahvasti se, että kierrättämisen ja kuluttamisen tulisi olla helppoa. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että pohjoismaiden kaltaisissa sosiaalidemokraattisissa valtioissa iso osa kuluttajista jopa odottaa yhteiskunnan ja yrityksien tarjoavan heille vain eettisiä vaihtoehtoja.

Asenteiden muokkaamisessa ja vahvistamisessa tiedolla on suuri rooli. Nuoria haastatellessani he sanoivat, että eivät tiedä vaatteiden tuotannon ympäristövaikutuksista, eikä niistä keskustella tarpeeksi. Nuoret olivat erittäin yllättyneitä esimerkiksi farkkujen tai puuvillaisen t-paidan valmistukseen kuluvasta vesimäärästä.

Haastatellut nuoret totesivat, että eivät tiedä tarpeeksi tekstiilituotannon ympäristövaikutuksista, mutta enempi tieto voisi muuttaa heidän kulutuskäyttäytymistään. Vaikka yksilöllä on suuri vastuu ja Internetin aikakaudella olisi helppo todeta nuorille tiedon löytyvän verkkosivuilta, on julkisen hallinnon ja yritysten tehtävä varmistaa, että tietoa ympäristövaikutuksista löytyy helposti ja että aiheesta myös keskustellaan aktiivisesti.

Emme voi myöskään jäädä odottamaan suurten monikansallisten muotitalojen heräävän vähentämään ylikulutusta, vaan työ ylikulutuksen suitsemiseksi ja kierrättämisen lisäämiseksi on aloitettava julkisen hallinnon ja muiden yritysten toimesta.

Suomesta kiertotalouden kärkimaa?

Suomessa hallitus on nostanut kiertotalouden 2017–2019 toimintasuunnitelman yhdeksi kärkihankkeeksi ja ministeri Tiilikainen julisti vuonna 2017 kansainvälisen kiertotalousfoorumin yhteydessä haluavansa Suomen olevan kiertotalouden edelläkävijä.

Tavoitteen edistämiseksi on lukuisia projekteja käynnissä erityisesti resurssitehokkaan valmistuksen ja materiaalikierron parissa. On tärkeää, että materiaalien käyttö on resurssitehokasta, mutta haluan muistuttaa kuluttajien tärkeästä roolista kiertotaloudessa. On tärkeää, että kuluttajat tiedostavat tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutukset, harkitsevat käytettyä tuotetta ja uutta ostaessa huomioivat sekä tuotteiden uudelleenkäytettävyyden että materiaalien kierrätettävyyden.

Tietoisuuden lisääminen ympäristöongelmista ei yksinään riitä vaan vaatteiden välittämisestä uudelleenkäyttöön pitää tehdä helpompaa. Onneksi alalle on jo ilmestynyt uusia rohkeita toimijoita, jotka pyrkivät luomaan käytettyjen vaatteiden kauppaan ja tekstiilin kierrättämiseen uusia kuluttajille helpompia ja viihtyisämpiä toimintamalleja.

Tästä huolimatta moni käytetty vaate myydään yhä syrjässä muusta kaupallisesta toiminnasta ja myyntipaikoissa, jotka eivät ole yhtä houkuttelevia kuin uusien vaatteiden myyntipaikat. Myös valtiovallalta odottaisin enemmän panostuksia uudelleenkäytön tukemiseksi. Esimerkiksi uudesta vaatteesta on jo aikoinaan tilitetty arvonlisävero ja käytetyn vaatteen myynnin osalta arvonlisäveron alennus tai jopa poisto voisi olla hyvä kannuste uudelleenkäytön lisäämiseen.

Vaatteiden suuri kulutus ja valmistuksen ympäristövaikutukset ovat suuri ongelma, johon ei ole yhtä helppoa ratkaisua. Aiempien tutkimusten, opinnäytetyöni haastatteluiden ja työpajojen tuloksien perusteella tulin siihen johtopäätökseen, että nuorien tietoisuutta vaatteiden kulutuksen ympäristökuormituksesta on lisättävä.

Tietoisuuden kasvattamiseksi tarvitaan selkeä kampanja, joka havainnollistaa vaatteiden kulutuksen ympäristövaikutukset ja siten luo edellytyksiä asenteiden ja kulutuskäyttäytymisen välisen kuilun pienentämiseksi. Lisäksi tarvitaan verkkopalvelua, josta kuluttajat saavat helposti lisätietoa niin vaatteiden ympäristövaikutuksista kuin mahdollisuuksista niiden kierrättämiseen ja jälleenmyymisen.

Opinnäytetyö

Petri Paulin (2018): Käytetyt vaatteet nuoren kuluttajan vaihtoehtona

Mistä on kyse?