Puheenvuoro
Arvioitu lukuaika 2 min

Kestävä tulevaisuus edellyttää muutoksia elämäntapaamme

Ilmastokriisin ratkaisu ei ole joko kulutus tai politiikka vaan molemmat.

Kirjoittaja

Julkaistu

Apulaisprofessori Henri Weijo kirjoitti Helsingin Sanomissa 19.10. (”Kuluttajavalintojen liika korostaminen ilmastotalkoissa on vaarallista ajanhukkaa”) että ilmastokeskustelussa tulisi korostaa pikemminkin poliittisia ja rakenteellisia päätöksiä kuin ihmisten omia kulutusvalintoja.

On kuitenkin tarpeetonta asettaa näitä vastakkain, sillä molempia tarvitaan. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää valtavaa yhteiskunnallista muutosta, joka koskee niin valtiota, kuntia, yrityksiä, järjestöjä kuin tavallisia ihmisiäkin. Päättäjät ovat luonnollisesti vastuussa tämän organisoimisesta, ja poliittiset päätökset ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ihmisten omassa arjessaan vapaaehtoisesti tekemät muutokset eivät yksinään riitä tarvittaviin päästövähennyksiin. Mutta yhtä lailla on naiivia kuvitella, että riittäviin päästövähennyksiin päästäisiin ilman muutoksia kulutukseen ja elämäntapaamme.

Siksi myös kulutusvalinnoista täytyy puhua. Sen ei tarvitse olla syyllistävää tai falskia. Ei ole yhtä kestävää elämäntapaa, johon kaikkien tulisi sopeutua. Eri ihmisille, erilaisiin olosuhteisiin, tarpeisiin ja elämäntilanteisiin löytyy ja voidaan kehittää erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Osa niistä saattaa jopa parantaa omaa elämää. Luopumisen, uhrauksien ja päästövähennysten sijaan voisikin puhua siitä, minkälainen on tulevaisuuden kestävällä tavalla toimiva yhteiskunta, ja miten itse kukin voi rakentaa siinä itselleen sopivan ja mielekkään elämäntavan maailmassa. Minkälaisista valinnoista se koostuisi, ja millaisia poliittisia ja rakenteellisia päätöksiä se edellyttäisi.

Suomalaiset tietävät hyvin, mistä ilmastonmuutoksessa on kyse, mutta epävarmuus tulevasta voi pelottaa ja saada katsomaan muualle. Positiivinen keskustelu erilaisista kestävistä valinnoista ja elämäntavoista voisi luoda itse kullekin kuvaa siitä, että edessä ei ole synkkä dystopia vaan tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus, johon voi itse vaikuttaa. Se voisi vähentää keskustelun polarisoitumista ja ilmastopolitiikkaa koskevia epäluuloja, ja kannustaa edistämään kestäviä valintoja myös muissa rooleissa, kuten töissä, harrastuksissa jne. Siten se helpottaisi myös niiden kipeästi tarvittavien poliittisten päätösten ja rakenteellisten muutosten tekemistä.

Mistä on kyse?