Julkaistu 05.12.2017

Kulttuuria Lokalahdella

Pienen maalaiskunnan runsas kulttuurielämä 1960-luvulla tarjosi harrastusmahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuritarjonnan merkityksellisyyden saattaa huomata vasta kun se on menetetty.
Kirjoittaja
Kansanedustaja, Perussuomalaiset
Ritva Elomaa on kulttuuria rakastava toisen kauden kansanedustaja Varsinais-Suomesta. Ennen poliitikon uraa Ritva tienasi leipänsä röntgenhoitajan sekä ammattiurheilun lisäksi esiintyvänä artistina, joten kulttuurin saralta hänelle on vuosien varrella kertynyt rutkasti käytännön kokemusta. Tätä nykyä Ritva seuraa suomalaisen kulttuurin kenttää aktiivisesti, sillä hän on Eduskunnan sivistysvaliokunnan varsinainen jäsen, Arkadia-seuran johtokunnan jäsen sekä Liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja.

Lokalahti on pieni maalaiskunta, joka liittyi Uuteenkaupunkiin vuonna 1981. Oli onni syntyä paikkakunnalla, jossa rikas kulttuurielämä tarjosi henkisesti ja fyysisesti paljon, jos vain oli omaa kiinnostusta ottaa sitä vastaan. Yleisurheilukenttä oli tuolloin tikissä. Kun kävin pari vuotta sitten katsomassa kenttää, siellä kasvoi ruohoa ja jopa perunanvartta juoksuradalla. Keskiviikkoisin Turusta kävi jopa ammattivalmentaja opastamassa innostuneimpia. Teatteri-, soitto-, kuorolaulu-, taidemaalaus-, käsityö- ja tanssipiirit kokoontuivat säännöllisesti. Lokalahti pärjäsi Pitäjien parhaat -kisassa loistavasti. Pääsimme esiintymään jopa televisioon, mikä oli suuri saavutus siihen maailman aikaan.

Kun ei ollut kännyköitä, tabletteja eikä kuljetuksia harrastuksiin, oli enemmän aikaa, tahtoa ja vapaaehtoisia toimijoita. Kulttuurikilpailuihin osallistuivat melkein kaikki, vaikka taidot eivät olisi aina niin riittäneetkään huippusuorituksiin. Kyläkouluja oli pitäjässä monta. Oli jännää ja kivaa, kun eri kulttuuririennoissa tavattiin kasvokkain eikä laitteiden välityksellä. Vielä tänä päivänä Lokalahti-päivillä kesällä tuntee samankaltaisen yhteisöllisyyden läsnäolon.

Maailma ympärillämme on muuttunut.

Vaikka aineellisesti moni asia on paremmin tänä päivänä, tunnen kuitenkin sisälläni kaipuuta saada takaisin jotain siitä tunteesta, jossa aidosti yksinkertaisista, vaatimattomista rakennuspalikoista saatiin kasvatettua jotain suurta, yhdessä. Moni meistä ymmärtää kulttuurin merkityksen vasta, jos se otetaan meiltä kokonaan pois. Kulttuurin merkityksen vähättelijä ei huomaa, että kulttuuri on mukana omassa elämässä jossain muodossa viikoittain. Vaikeina aikoina sen merkitys korostuu, se on kiistaton fakta.

 

Mistä on kyse?