Julkaistu 23.08.2017

Kuntien satsaukset osallistumiseen päätöksenteossa vahvistavat luottamusta – ja voivat tehdä päätöksistä parempia

Yhteiskunnan kehittämisessä tarvitaan rakentavaa keskustelua. Arvostava kuuleminen ja osaava fasilitointi ovat avainasemassa, jotta myös yhteiskunnalliseen keskusteluun tottumattomien arvokkaat näkemykset nousevat keskusteluun tasaveroisesti.
Kirjoittaja
aluepalvelupäällikkö, Vantaan kaupunki
Katja Syvärinen vastaa Vantaan kaupungilla osallisuuden ja lähidemokratian kehittämisestä ja toimii avoimen hallinnon yhdyshenkilönä. Hän on aiemmin toiminut myös kansanedustajana, kunnanvaltuutettuna ja maakuntahallituksen jäsenenä.

Kuntien ja maakuntien osallisuusmallien luomisen rinnalla kuntien työntekijöiden olisi syytä harjoitella hissipuhevastaus kuntalaisten oikeutettuihin kysymyksiin ”Mistä tiedän, mitä täällä tapahtuu?” ja ”Miten ääneni kuuluu?”. Toimivan osallistumisen avaimia ovat työntekijöiden rohkeus esitellä keskeneräisiä tai vielä ajatuksen asteella olevia suunnitelmia, päättäjän maltti olla lukitsematta kantaansa vaalikonedemokratiassa niin, että voi sitä tarvittaessa muuttaa uuden tiedon perusteella sekä kuntalaisen kyky hoksata, että keskeneräiseen voi arvostelun sijasta vaikuttaa itse.

Vantaalla osallistavien menetelmien käyttö edustuksellisen päätöksenteon rinnalla ja suunnittelun tukena on ollut monipuolista jo pitkään. Saimme kuitenkin nauttia harvinaista herkkua kesäkuussa, kun Sitran Erätauko järjesti kaksipäiväisen tilaisuuden Vantaan Koivukylässä Osallistuminen ja Demokratia -teemalla. Vantaalaiset osallisuusammattilaiset saivat poikkeuksellisesti istua ns. valmiiseen pöytään, kun sitralaiset olivat suunnitelleet tilaisuuden kulun, vastasivat aiheiden käsittelyssä käytettävien menetelmien valinnasta ja fasilitoinnista sekä hoitivat tilaisuuksien käytännön järjestelyt. Me saimme keskittyä pääasiassa osallistumaan, kuuntelemaan ja oppimaan – myös omasta toiminnastamme.

Yhteistyössä Sitran kanssa toteutetut Erätauko-työpajat osoittivat sen, minkä jo olemme Vantaallakin monesti käytännössä todenneet: on työlästä saada mukaan sellaisia kuntalaisia, jotka eivät yleensä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Heidän pitämisensä kiinnostuneena ja sitoutuneena vaatii paljon työtä ja osaamista. Pelkkä yhteiskunnallisesti kiinnostava sisältö ei riitä, vaan vaaditaan läsnäoloa, aikaa ja monipuolista vuorovaikutusosaamista.

Kohtaaminen voi olla suunniteltu mahdollisimman helpoksi ja tasa-arvoiseksi, mutta valta-asetelmasta ei koskaan päästä kokonaan irti. Kriittisen teorian (mm. Deetz) mukaan valta on aina läsnä, vaikka se olisi muodollisesti riisuttu ja häivytetty, ja keskustelua onkin aina tulkittava myös tästä lähtökohdasta. Tasavertaisen tilanteen luominen on vaikeaa, jos tiedolliset, taidolliset ja kommunikatiiviset valmiudet ovat hyvin erilaiset.

Jotta yhteiskunnalliseen keskusteluun tottumattoman arvokas kokemustieto ja näkemykset voivat tulla tasaveroisiksi keskusteluun, vaaditaan hidasta, kannustavaa ja arvostavaa kuulemista ja osaavaa fasilitointia.

Tämä huomattiin myös Erätauko-tilaisuuksissa. Erätauossa on kunnianhimoinen mutta tärkeä tavoite lisätä rakentavaa keskustelua yhteiskunnan kehittämisessä. Rakentava keskustelu lisää ymmärrystä ja luottamusta toimijoiden välillä silloinkin, kun osapuolet ovat eri mieltä ja säilyttävät omat mielipiteensä.

Organisaatioilla tulee olla valmius keskustella niin taitavien ja äänekkäiden kaupunkiaktivistien kuin hiljaisten tavistenkin kanssa. Samat toimintatavat ja menetelmät eivät sovi kaikkeen eivätkä osallistumisen mallit ole sellaisenaan kopioitavissa kunnasta toiseen. Toisaalta hyvään lopputulokseen voi päästä monenlaisilla menetelmillä.

Organisaatioilla tulee olla valmius keskustella sekä äänekkäiden kaupunkiaktivistien että hiljaisten tavisten kanssa.

Itse olen jaotellut osallistumista sen mukaan, onko osallistumisen järjestäminen kunnalle lain velvoittamaa vai vapaaehtoista ja onko toiminta jatkuvaa vai tapauskohtaista. Jatkuvan, vapaaehtoisen osallistumisen olen määritellyt seuraavasti: ”Kuntalaisten tarpeiden aktiivinen ymmärtäminen on jatkuvaa, ennakoivaa, suunnitelmallista, vuorovaikutteista, vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ammattitaitoisesti toteutettua toimintaa, jossa kuntaorganisaatio ja luottamushenkilöt (valmistelijat ja kuntapäättäjät) tulevat tietoisiksi kuntalaisten (asukkaat, yritykset, järjestöt) tarpeista suhteessa kunnan palveluiden ja rakennetun ympäristön kehittämiseen” (Syvärinen 2015).

Vantaalla kokeiltiin viime keväänä ensimmäistä kertaa kansalaisraatia strategiatyön tukena. 22 vantaalaista, jotka edustivat Vantaan väestöä mahdollisimman monipuolisesti, kokoontui kahden päivän ajaksi puntaroimaan kärkiteemoja syksyllä valmisteltavaan uuteen kuntastategiaan. Samaan aikaan Vantaan tulevaisuuskuvat-hankkeessa kerättiin verkkokyselyllä ja työpajoilla ajatuksia tulevaisuuden Vantaasta. Tulevaisuuskuva-prosessiin osallistui verkossa ja kasvokkain 1350 vantaalaista ja koulujen Vaikuttaja-päivien kautta jopa 20 000 koululaista. Merkillepantavaa on se, että näissä kahdessa ammattimaisesti fasilitoidussa prosessissa saadut tulokset ovat hyvin yhtenäiset ja toisiaan tukevat. Edustavuus ja validiteetti voidaan siis saavuttaa monin tavoin.

Suunnitelmallisella osallistamisella saadaan parempia päätöksiä ja vahvempaa luottamusta

Uuteen kuntalakiin ja maakuntalakiluonnokseen on kirjattu esimerkkinä monia osallistumisen keinoja, joita kannustetaan rohkeasti kokeilemaan. Osallistumisen ja vuorovaikutuksen ammattilaisena korostaisin kuitenkin, että into ja hyvä tahto eivät riitä. Osallistuminen ei voi olla pelkästään sattumanvaraisesti valikoituja kohtaamisia ja asukastilaisuuksia, joissa viranhaltija asettuu tikkatauluksi vihaisten asukkaiden kysymyksille ja syytöksille. Osallistumista ei pidä arvioida vain mittaamalla järjestettyjen tilaisuuksien ja osallistujien määrää, sillä se ei vielä kerro laadusta ja vaikuttavuudesta mitään. Osallistumista tulee myös johtaa. Se tarkoittaa sitä, että osallistumisesta tehdään strategista ja suunnitelmallista. Sille varataan aikaa ja resursseja, se toteutetaan ammattimaisesti, sitä arvioidaan ja mitataan ja tuloksista viestitään. Tuloksena on parempia päätöksiä ja samalla keskinäinen luottamus vahvistuu.

Mistä on kyse?