Kuva: Ronan Browne

Julkaistu 01.07.2016

Lisäväriä yhteiskunnalliseen keskusteluun kaunokirjallisuudesta

On Uusi juoni -lukupiirin välitilinpäätöksen aika!
Kirjoittaja
Asiantuntija, Ennakointi, Sitra
Jenna Lähdemäki työskentelee Sitran ennakointitiimissä kestävän hyvinvoinnin vision ja koulutuksen tulevaisuuden parissa. Jennaa työllistävät etenkin syksyllä 2017 julkaistava Learning at the Edge of History -kirja ja Seuraava erä -visiotyö.

Onko sinusta kaunokirjallisuus oivallinen keino käsitellä aikamme suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä? Niin meistäkin. Siksi aloitimme Uusi juoni -lukupiirin, jossa luetaan romaaneja ja sidotaan ne dialogin avulla aikamme suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Lukupiiri on kokoontunut tämän kevään aikana kolme kertaa ja syksyllä on edessä vielä kolme kertaa. On siis välitilinpäätöksen aika! Lukupiiri on lainannut nimensä Sitran kestävän hyvinvoinnin visiota havainnollistavalta Uusi juoni -verkkojulkaisulta. Kuten Uusijuoni.fi, myös lukupiiri rakentuu Sitran vision teemojen ympärille, jotka ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi, maapallon kantokykyyn sopeutuminen, yksilöiden ja yhteisöiden vaikutusmahdollisuudet, osaaminen monimutkaisessa maailmassa, talouden uudistuminen ja yhteisöllisyys ja hallinnon osallistavuus ja uudistumiskyky. Lukupiiri syntyi halusta keskustella näistä teemoista kenen tahansa kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta kiinnostuneen kanssa syventäen omaa ymmärrystämme aiheista. Tapasimme Helsingissä Kirjasto 10:n ja Rikhardinkadun kirjaston tiloissa ja puolentoista tunnin tapaamiset kuluivat kuin siivillä. Osallistujat pitivät siitä, että keskustelulla oli jokin kiinnikekohta; ensimmäisellä kerralla kokonaisvaltainen hyvinvointi Tove Janssonin siivittämänä, toisella kertaa ekologinen kestävyys Johanna Sinisalon romaanin avittamana ja kolmannella kerralla uudistuva talous Kari Hotakaisen teokseen peilaten. Kollegani Tapio Anttila pohti viime syksynä Monologia dialogista -blogisarjassaan, että dialogi on kollegiaalisuutta, keskustelukumppanin arvostamista ja yhdessä ajattelua. Tämän voi allekirjoittaa. Lukupiirissä oltiin eri mieltä, mutta toisia kunnioittaen. Oli myös mielenkiintoista huomata, että kirja tosiaan riittää yhdistämään ihmiset. Emme tienneet toisistamme kuin etunimen ja viime aikojen lempikirjan. Koska emme tunteneet toisiamme lukupiiriin osallistuneiden kanssa ja koska ihmiset myös vaihtuivat, niin aloitimme jokaisen lukupiirikerran kertomalla nimemme ja jonkin mieluisan lukukokemuksen. Kirjat auttoivat meitä tutustumaan toisiimme. Yksi parhaiten mieleeni jääneistä lukupiirin saamista kommenteista kuului Twitterissä näin: ”Ratkaisut eivät ole vain insinööritiedettä. Koko kollektiivinen kognitio mukaan. Päräyttävä idea.” Ymmärrys yhteiskunnan puhetavoista, ajattelutapojen virroista ja hiljaisista signaaleista, vaatii tuekseen useiden eri lähteiden käyttöä, josta yksi näistä ehdottomasti on kaunokirjallisuus. Usein peräänkuulutetaan uudenlaista ajattelua, mutta harvemmin kerrotaan, että mistä se oikein syntyy. Kirjojen valinta lukupiiriin ei ollut mikään helpoin mahdollinen tehtävä. Kaunokirjallisuus ei ole samalla lailla itseään selittävää kuin tietokirjallisuus eivätkä valitsemieni kirjojen linkit käsiteltävään teemaan välttämättä ollut itsestään selviä. Tässä piili kuitenkin koko lukupiirin suola: avoin ja vapaa tulkinta Ensimmäisellä lukupiirikerralla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin teemaa alusti Sitran Katri Vataja. Seuraavassa hän pohtii kokemusta: ”Lukukokemus oli siitä erilainen, että ensimmäistä kertaa luin kaunokirjallisuutta peilaten sitä johonkin viitekehykseen. Välillä melkein unohdin, ettei Tove Jansson, ainakaan tietoisesti, kirjoittanut romaaniaan kestävän hyvinvoinnin kuvaukseksi. Kirja siivittämänä keskustelimme muun muassa luontosuhteesta, kumppanuudesta, toimintakyvystä, suvaitsevaisuudesta sekä toiseudesta ja erilaisuudesta. Näissä teemoissa liikuimme sujuvasti Kesäkirjan ulkosaaristosta omaan kaupunkiympäristöömme, menneestä nykyisyyteen.” Kirjasta oli yllättävän helppo löytää vertauskuvia hyvinvoinnin eri ulottuvuuksille. Ne olivat pääasiassa tietysti lukijoiden tulkintoja, mutta myös kirjan päähenkilöille sanotettuja ajatuksia. ”Nukahtamisen hetkellä isoäiti muisti yöastian, joka oli sängyn alla, ja että hän vihasi tätä avuttomuuden vertauskuvaa. Hän oli pelkästä ystävällisyydestä suostunut sen ottamaan” (Tove Jansson: Kesäkirja) Tulkintojen henkilökohtaisuus tuli keskustelussa hienolla tavalla esiin: se, mikä kirjassa toiselle edusti vapautta, saattoi toiselle näyttäytyä pikemminkin ahdistavana ja rajoittavana. Jokainen lukukokemus ja tulkinta olivat yhtä oikeita ja ehkä juuri siksi niiden kautta oli mahdollista päästä hedelmälliseen keskusteluun myös isoista aiheista. ”Jos hän olisi vähän isompi, ajatteli isoäiti, mieluimmin aika paljonkin isompi, olisin voinut kertoa hänelle, että minä kyllä ymmärrän miten kauheaa se on. Joutua päätä pahkaa keskelle lujaa yhtenäistä joukkoa, ihmisiä jotka ovat aina asuneet yhdessä ja omistamistottumuksin liikkuneet toistensa ympärillä, kulkeneet maalla jonka he tuntevat ja osaavat ja tietävät. Ja pieninkin uhka heidän tottumuksiaan vastaan tekee heistä vain entistä lujemmin yhteenkuuluvia ja varmempia.” (Tove Jansson: Kesäkirja) Näet lukupiirin ohjelman kokonaisuudessaan täältä. Syyskuussa jatkamme pohtimalla yksilöiden ja yhteisöiden vaikutusmahdollisuuksia Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia –teoksen avittamina. Syyskuussa jatketaan, tervetuloa mukaan! Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?