Puheenvuoro
Arvioitu lukuaika 3 min

Luottamuspula näkyy verkossa ja kaduilla

Ihmiset eivät enää pitkään tyydy olemaan data- tai vaalikarjaa. Siksi reiluus datan käytössä ei ole vain bisnesmahdollisuus, vaan ehkä myös nykydemokratian ainoa toivo.

Kirjoittaja

Jukka Vahti

Projektijohtaja, Digitaalinen valta ja demokratia

Julkaistu

Mieti, mikä turhauttaisi tai ärsyttäisi sinua eniten.

Töytäisy väkijoukossa ilman anteeksipyyntöä. Pomoksi tai työkaveriksi osunut öykkäri, joka ymmärtää asiat sinua huonommin ja aiheuttaa tyylillään enemmän haittaa kuin hyötyä.

Verkossa oleva yhteydenottolomake, jonka monivalintavaihtoehdot eivät anna mahdollisuutta esittää asiaasi taholle, jota ei muulla konstilla saa kiinni.

Polttoaineen hinnan nouseminen ilman että kukaan on kysynyt asiasta sinulta tai olisi kiinnostunut, kuinka paljon autoa arjessasi tai työssäsi tarvitset.

Keltaiset liivit: turvaa vai turvattomuutta?

Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat omiaan synnyttämään yleistä huonoa fiilistä, mahdollisesti suorastaan laajamittaista kismitystä.

Arvailun varassa mennään, mutta veikkaisin, että jotain edellä mainittuihin esimerkkeihin rinnastuvaa pitkään kasautunutta turhautumista tunsivat ne miljoonat ihmiset, jotka äänestivät Donald Trumpin Yhdysvaltojen presidentiksi, Britannian nykyiseen Brexit-kaaokseen ja koomikon Italian johtavaksi poliittiseksi voimaksi.

Ja ehkä vähän sama fiilis oli ja on varmaan niilläkin, jotka pukivat heijastimilla varustetut keltaiset liivit päälleen Ranskassa ja ovat panneet koko maan päätöksentekojärjestelmää myöten sekaisin.

Avainsana näissä tapauksissa on turhautuminen. Siihen liittynee usein tunne oman elämän hallinnan menettämisestä tai pelko hallinnan menettämisestä. Vaikuttamismahdollisuuksien puute epäoikeudenmukaiseksi koettuihin tilanteisiin tekee myös alun esimerkeistä niin ärsyttäviä kuin ne ovat.

Maailman muuttuessa vauhdilla hallinnan tunteen menettäminen tai sen pelko on täysin ymmärrettävää, aiheellistakin.

”Ihminen tarvitsee autonomiaa voidakseen toteuttaa itseään”

Tutkijatohtori Jani Koskinen totesi vastikään järjestetyssä datatalous-aiheisessa Sitra Debatti -tilaisuudessa ihmisten olevan kyllästyneitä toistuvasti esiin nouseviin tietovuoto- ja väärinkäytösskandaaleihin.

Tilaisuudessa esiteltiin neljässä maassa tehdyn uunituoreen kansalaiskyselyn tuloksia. Kyselyssä selvitettiin ihmisten näkemyksiä heitä koskevan datan käyttämisestä.

Koskisen mukaan vastausaineistosta punaisena lankana löytyi yksi arvo ylitse muiden: autonomia, eli kyky kontrolloida itseä koskevien tietojen käyttöä ja omaa digitaalista elämää.

Koskisen mukaan emme enää halua olla data- tai sen enempää vaalikarjaakaan, jota lähinnä vain käytetään hyväksi.

”Ihminen tarvitsee autonomiaa voidakseen toteuttaa itseään ja ollakseen moraalinen toimija”, Koskinen sanoi.

Kyselyn tuloksista kävi ilmi sekin, että luottamuksen puute on tällä hetkellä pullonkaula digitaalisten palvelun käytölle ja kasvulle. Muun muassa trumpit, Brexitit ja keltaliivit taas ovat osoittaneet, että myös luottamus demokraattisen vaikuttamisen perinteisiin kanaviin kyseenalaistetaan yhä herkemmin.

Kuka kaipaa demokratiaa, jos on dataa?

Ennestään turhautunut, epäluuloinen ja voimaton on myös altis innostumaan tunteisiin vetoavista ja näennäistä osallisuutta tarjoavista yksinkertaistuksista. Niissä monitahoiset ilmiöt valjastetaan totuudesta piittaamatta oman agendan vahvistamiseen.

Populistiset toimijat eri puolilla Eurooppaa kalastelevat parhaillaan ihmisten luottamusta ennen kaikkea lietsomalla pelkoja, hajottamalla luottamusta perinteisiin toimijoihin ja antamalla reteitä lupauksia nykyistä yksinkertaisemmasta maailmasta.

Vastuullisuudella ja luottamuksen rakentamisella olisi juuri nyt helppo erottautua edukseen kilpailijoihin nähden niin datataloudessa kuin politiikassa, niin meillä kuin maailmalla.

Maailman mittakaavassa tämä ei tosin juuri nyt taida olla kovin trendikästä. Otsikoita kun hallitsevat vahvoihin johtajiin, sisäänpäin käpertymiseen ja kansalaisten kontrolliin perustuvat mallit, joiden ajamiseen digitalisaatio ja datan hyödyntäminen vieläpä antavat aivan uuden mittaluokan mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Kiinassa dataan perustuva valvontakoneisto vähentää entisestää johdon tarvetta tunnustella yhteiskunnan virtauksia ja ”pulssia” vaikka äänestystuloksilla tai sananvapauden avulla.

Euroopalla ja Suomella olisi nyt ainutlaatuisen tärkeä tilaisuus näyttää maailmalle, että täysin toisenlainen, ihmislähtöinen, läpinäkyvä ja luottamukseen perustuva tie on mahdollinen.

Tämä edellyttää kuitenkin aivan uusia välineitä niin itseä koskevan datan hallitsemiseen kuin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamiseen.

#IHAN

Mistä on kyse?