Vierailija
Arvioitu lukuaika 2 min

Mennäänkö tuhon tietä loppuun asti vai löytyykö hiilikuormaiselle elämäntyylille parempia vaihtoehtoja?

Nykyisessä maailmantilanteessa halutaan muuttaa maailmaa, suorastaan kääntää suuntaa. Nyt jos koskaan intohimoiset tarinat ja taide toimivat oppaina tulevaan. Ilmastokanavan taideteoksissa haetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien esittelyn lisäksi myös toivoa ja ratkaisuja.

Kirjoittaja

Sonja Salomäki

Taiteilija, Ilmastokanava

Julkaistu

Ilmastokanavan ja Animalian yhteistyönä toteutettu kesäkuun teos Oops!-musiikkivideo kertoo eläintuotannon ilmastokuormituksesta. Suomessa puhutaan kasvisruokabuumista, mutta samalla suomalaisten lihankulutus kasvaa vuosi vuodelta. Eläintuotannon tarkkoja hiilidioksidipäästöjä on vaikea mitata, sillä vaikutukset ovat suureksi osaksi välillisiä, ja laskemistapojen kriteerit vaihtelevat.

You need to accept marketing-cookies to watch this video

Open cookie settings

Biisi: Kyösti Salokorpi ja Ronya
Laulu: Ronya
Video: Ili Marttinen

FAOn (Food and Agriculture Organization) varovaisten arvioiden mukaan eläintuotanto on vastuussa ainakin 14% maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Maailman pankin asiantuntijat Robert Goodland ja Jeff Anhang ovat arvioineet eläintuotannon tuottavan jopa 51% maailman kasvihuonepäästöistä.

Oops!-biisin kertoja elää tulevaisuudessa, jossa ilmastonmuutos on jo tuhonnut maapallon ja ihmiset elävät bunkkereissa. Elämä on pakon edessä hiilipihiä. Ironisen kevyesti, kaiken jo menettäneenä, kertoja ottaa syyn ilmastonmuutoksesta yksilöiden harteille. Biisi kertoo kauhuskenaarion myös sellaisesta menneen tulevaisuuden yhteiskunnasta, joka ei ole mahdollistanut ilmastoystävällistä elämää. Kuluttajat on jätetty tekemään oikeita ja vääriä valintoja markkinoiden taikavoimien keskelle. Kertoja tekee tiliä aiemmasta holtittoman hiilikuormaisesta elämästään ja ilmastomuutosratkaisuina näyttäytyvät kertojan luettelemat ”oikeat valinnat”, joita hän olisi voinut tehdä.

Kasvissyönti on Suomessa helpottunut viime vuosina huomattavasti, mutta ilmastonmuutos ei ole pelkästään yksilöiden ratkaistavissa. Toki myös ihmisten järkeen, oikeuden- ja myötätuntoon ja ”oikeiden valintojen” aiheuttamaan posiitiviseen massavaikutukseen voidaan osin luottaa. Mutta onko niihin luotettu alkoholi- ja tupakkapolitiikassa? Kaivattaisiinko ilmastoystävälliseen ruokaan siirtymisessä hieman jopa yhteiskunnan ohjausta ja kaikkien osapuolien yhteistyötä?

Toivottavasti Oops!-biisin tulevaisuudelta vältytään ja päättäjämme pyrkivät aidosti luomaan muuhun kuin eläintuontantoon nojaavan ruokajärjestelmän. Kasvissyönti, ilmastoystävällinen elämä ja ”oikeat valinnat” pitäisi tehdä helpoiksi ja houkutteleviksi meille kaikille henkilökohtaisten hiilikuormiemme kanssa painiville.

Mistä on kyse?