Julkaistu 10.08.2017

Miksi emme elä kulttuuri-investointien kulta-aikaa?

Aineeton pääoma on merkittävä tuottavuuden ajuri. Panostukset kulttuuriin tukevat niin taloutta, työllisyyttä kuin kilpailukykyä, ja kasvava matkailu parantaa kulttuuri-investointien kannattavuutta. Kansantulostamme kulttuuritoimiala tuottaa enemmän kuin esimerkiksi elektroniikka- tai paperiteollisuus. Valtion rahoituksen kannattaisi siksi kasvaa nykyisestä.
Kirjoittaja
Suomen museoliiton pääsihteeri ja FMA Creations Oy:n toimitusjohtaja
Kimmo Levä on Suomen museoliiton pääsihteeri ja sen omistaman yhtiön, Museokorttijärjestelmää ylläpitävän FMA Creations Oy:n toimitusjohtaja. Kimmo Levä on koulutukseltaan filosofian maisteri ja MBA. Hänellä on useita kansallisia ja kansainvälisiä luottamustoimia ja työryhmäjäsenyyksiä, jotka liittyvät museoalan kehittämiseen ja yksittäisten museoiden hallintoon.

Paikkakuntien hyvä taloustilanne ja panostukset kulttuuriin korreloivat. Perinteisen tulkinnan mukaan kulttuuripanostuksiin on varaa, kun talous on kunnossa. On tullut aika tehdä uusi tulkinta: Talous on kunnossa, jos kulttuuriin on investoitu riittävästi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi keväällä 2017 Anne Brunilan työryhmän esityksen Luova talous ja aineettoman arvon luominen kasvun kärjiksi. Sen mukaan kansakunnan tai yrityksen kilpailukyky ei määräydy enää yksinomaan perinteisiä tuotannontekijöitä kehittämällä, vaan aineettomasta pääomasta on tullut uusi keskeinen tuotannontekijä. Lisääntyvä osa investoinneista kohdistuu juuri aineettomaan pääomaan, josta on tullut merkittävä kasvun ja tuottavuuden ajuri.

Havainto on merkittävä. Erityisen merkittävää on toteutuneen kehityksen nopeus. Vuonna 1975 aineettoman pääoman osuus yrityksen markkina-arvosta oli alle 20 %, tällä hetkellä se on reilusti yli 80 %. Kansantulostamme kulttuuritoimiala tuottaa n. 3 %, mikä on enemmän kuin esimerkiksi elektroniikka- tai paperiteollisuuden, metsätalouden tai hotelli- ja ravintola-alan osuudet.  Työllisestä työvoimasta kulttuurialan osuus on vielä sen BKT-osuutta merkittävästi suurempi. Tämän myönteisen suhteen kielteisenä selityksenä ovat kulttuuritoimialan muita toimialoja keskimäärin matalammat palkat.

Kulttuurialalla vähemmällä tulolla työllistetään enemmän.

Brunilan työryhmän selvitys oli osa sitä pitkää jatkumoa, jossa kulttuurin todetaan vahvistavan sekä suoraan että välillisesti paikkakuntien ja maiden taloutta. Muista selvityksistä epäilemättä yksi perusteellisimmista tehtiin Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuksen mukaan Turun kulttuuripääkaupunkivuosi tuotti Varsinais-Suomeen 260 miljoonaa euroa ja 3 300 henkilötyövuotta. Päälle tulivat vielä välilliset hyödyt, kuten huomattava medianäkyvyys ja vahvistunut myönteinen kuva alueesta.  Hankkeeseen investoitiin 55,5 miljoonaa euroa pääosin julkista rahaa, mikä kaikkien tehtyjen arviointien perusteella oli erittäin kannattavaa.

Kulttuuri-investointien kannattavuutta parantaa kotimaisen ja kansainvälisen matkailun kasvu. YK:n alainen maailman matkailujärjestö (UNWTO) ennustaa raportissaan, että kansainvälinen matkailu kasvaa tänäkin vuonna jopa 4 %:n vuosivauhtia. Erityisinä vauhdittajina ovat Kiina ja muut Aasian maat ja ensimmäisenä liikkeellä on vauraampi ja kulttuurista kiinnostunut väki.  Työ- ja elinkeinoministeriön linjauksissa 2015 todetaan, että tulevissa kehittämistoimissa kulttuurin integroiminen matkailuun on keskeistä.

Suomessa taloudellista investointihalukkuutta ja samalla uskoa jälkiteollisen ajan talouteen mitattiin viimeksi Guggenheim-museohankkeessa. Hankkeen talousvaikutuksia selvitettiin monelta kantilta.

Taloustutkimus julkaisi viimeisen selvityksen tammikuussa 2016. Sen mukaan museo olisi tuonut vuositasolla 130 000 uutta matkailijaa ja heidän mukanaan tulovirtaa pääkaupunkiseudulle 36-45 miljoonaa euroa. Valtio olisi vaurastunut suorina verotuloina 9,6 miljoonalla ja Helsingin kaupunki 2,6 miljoonalla eurolla vuodessa. Välilliset myönteiset talousvaikutukset olisivat olleet vielä suuremmat. Taloudellisena investointina museo näyttäytyi poikkeuksellisen edullisena kohteena.

On perin kummallista, että Guggenheim jäi toteutumatta erityisesti taloudellisiin syihin vedoten ja ettemme juuri nyt elä kulttuuri-investointien kulta-aikaa. Päinvastoin, valtion rahoitus kulttuuriin on vähentynyt viimeiset viisi vuotta ja uutta rahoitusjärjestelmääkin rakennetaan kehykseen, jonka ei ennusteta kasvavan. Tilanteen ristiriitaisuutta syventää se, että positiivisten taloudellisten vaikutusten lisäksi kulttuuripalveluilla on todettu olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia terveyteen, sosiaalisen hyvinvointiin, oppimiseen, jopa yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen.

Kulttuuri-investointien kulta-ajan erityinen este on kulttuuripalveluiden taloudellinen kannattamattomuus niiden tuottajille. Suurimman taloudellisen hyödyn keräävät oheispalvelujen tuottajat hotelli- ja ravintolatoiminnan, liikenteen ja kaupan sektorilta. Viimeksi tämä toteutui kulttuuripalveluihin rinnastettuna Lahden MM-hiihdoissa 2017. Hiihdot olivat Lahden seudulle huomattava taloudellinen voitto samalla kun kisajärjestäjä teki miljoonatappiot.

Kulttuuripalvelujen kannattamattomuus estää alan mahdollisuuden investoida merkittävästi palvelujen kehittämiseen.

Osittain investointikyvyn vie myös nykyinen avustusrahoituksen malli, jossa maksettuja avustuksia joudutaan palauttamaan, jos tapahtuma tuottaa voittoa. Käytännössä tämä vie tuottajilta mahdollisuuden kerätä pääomia tuleviin hankkeisiin. Avustukset olisikin nähtävä ennen muuta investointirahoituksena, jonka tavoitteena olisi auttaa sen saajaa tekemään voittoa ja vahvistamaan tulevia toimintaedellytyksiään.

Muun julkisen rahoituksen osalta tilanne investointi-hyöty-näkökulmasta on samanlainen. Kulttuuri-investoinnit ja kulttuurin rahoitus hoidetaan kulttuuribudjeteista, vaikka hyöty jakautuu kulttuuritoimintaa laajemmalle. Kulttuuribudjetit ovat julkisen talouden marginaalissa, joten ne eivät investointeihin ja muuhun kehittämiseen riitä. Kulttuuri-investoinnit pitäisikin rahoittaa ennen muuta elinkeino-, sosiaali- ja koulutuspoliittisina investointeina.

Lähes lain asemaan noussut hallitusohjelma ei myöskään saisi olla kulttuuri-investointien este. Pääministeri Juha Sipilä ja valtionvarainministeri Petteri Orpo jaksavat sote-keskustelujen väliajoilla toistaa, että heidän kaudellaan panostetaan erityisesti talouteen, työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Kulttuuriin siis?