Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 24.04.2019

Miksi minun pitäisi?

Viestinnän mittaamisen verkoston esteenä oli monta kuukautta kysymys "miksi minä?". Sitran Uudistuja-kurssilla siihen vastattiin kysymyksellä”miksi joku muu?”
Kirjoittaja
Viestintäjohtaja, Kela
Pipsa Lotta Marjamäki on Kelan viestintäjohtaja ja valtionhallinnon viestinnän mittaamisen verkoston perustaja.

Valtionhallinnossa toimii aktiivinen viestinnän mittaamisen verkosto, joka kokoontuu verkon kautta aina kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 12. Konsepti on yleensä tämä: case-esimerkki ja keskustelu. Mukana on kaupunkien, kuntien, ministeriöiden, laitosten, virastojen ja liikelaitosten viestijöitä. Meitä osallistujia yhdistää halu ja tarve nähdä viestinnän mitattavuus, arvioida sen vaikuttavuutta ja oppia toisiltamme.

Ensimmäisen vuoden aikana verkostossa käsiteltiin esimerkiksi kampanjan tulosten, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, tapahtuman, asiakasviestinnän, verkkopalvelun ja uuden toiminnan viestinnän kohdentamisen mittaamista. Tämä kaikki tarjoiltuna julkisen viestinnän kontekstissa, jokaisen omalle työpisteelle, ilman osallistumismaksuja. Verkostosta sateleekin kiitoksia niin kokouksissa kuin muita kanavia pitkin.

Ideasta käytäntöön on usein pitkä matka. Myös viestinnän mittaamisen verkoston esteenä oli monta kuukautta ajatus: miksi minä?

Poikkihallinnollista kehittämistä pitää rohkaista

Syksyllä 2017 aloitin Sitran monipuolisen Uudistuja-koulutuksen. Saimme tehtäväksi viedä oppimaamme käytäntöön toimintatapakokeilun avulla. Kolme kuukautta kestävä kokeilu tuli toteuttaa joko asiakasrajapinnassa tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Samaan aikaan meille tuli Kelan viestintään lukuisia tapaamispyyntöjä asiakasviestinnän mittaamisen tiimoilta. Olimme kehittäneet kyseisen osa-alueen mittaamista järjestelmällisesti pari vuotta ja tulokset alkoivat kiinnostaa muitakin.

Viestinnän mittaaminen oli selvästi tärkeää myös monille muille valtionhallinnon toimijoille. Mietin, miten voisimme tehokkaasti jakaa omia käytäntöjämme ja samalla päästä itse oppimaan siitä, miten muut toimivat. Olin vakuuttunut siitä, että verkostolle olisi kysyntää ja että jos saisin hieman tukea omasta organisaatiostani, pystyisimme kokeilemaan sellaista kohtuullisella vaivalla. Mutta olisiko se oikeasti minun tehtäväni?

Kela on yksi sadoista julkisista toimijoista Suomessa. Jos tällaista poikkihallinnollista verkostoa tarvittaisiin, eikö se pitäisi syntyä jostain ylempää? Keskitetymmin? Päätyisinkö huseeraamaan jonkun muun tontilla ja sörkkimään siilorajoja, joita en edes ehkä itse tunnistaisi? Onko oikein, että yhdestä laitoksesta käytetään poikkihallinnollisen verkoston käynnistämiseen työaikaa? Olisiko minun ja verkoston koordinaattoriksi sovitun viestinnän asiantuntijan työaika kuitenkin paremmassa käytössä jotenkin muuten?

Uudistuja-kurssilla kysymykseeni ”miksi minä?” vastattiin ”miksi joku muu?”.

Jos haluamme kehittyä, emme voi odottaa, että joku muu tekee sen puolestamme. Se voi tarkoittaa uusien työmuotojen kokeilua, verkostoja tai jakamista matalalla kynnyksellä. Ennen kaikkea meidän pitää keskittyä yhteisiin haasteisiin eikä siihen, kenen hiekkalaatikolle tulemme mahdollisesti vahingossa astuneeksi.

Viestinnän mittaamisen verkostossa on kyse poikkihallinnollisesta kehittämisestä, joka vaatii hyväksyvää ja rohkaisevaa johtamista eri organisaatioiden kaikilla tasoilla.

Yhteistä kehittämistä pitää rohkaista ja siihen osallistumista kannustaa. Juuri sinun, ei jonkun muun.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Tämän blogauksen kirjoittanut Pipsa Lotta Marjamäki on Kelan viestintäjohtaja ja valtionhallinnon viestinnän mittaamisen verkoston perustaja.

Mistä on kyse?