archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Oppilaat koulun muotoilijoina

Mitä tapahtuu, kun tusinalle lukiolaiselle antaa vapaat kädet puuttua omassa koulussaan näkemiinsä epäkohtiin ja muotoilla niihin ratkaisuja?

Kirjoittaja

Julkaistu

Annoimme tusinalle lukiolaiselle vapaat kädet puuttua omassa koulussaan näkemiinsä epäkohtiin ja muotoilla niihin ratkaisuja. Sitran Uusi koulutus -foorumin ja Aalto-yliopiston yhteisessä Living lab lukioon -kokeilussa Nurmijärven yhteiskoulun lukiolaisia autettiin tarttumaan koulun epäkohtiin Edukata-muotoilumenetelmän avulla.

Edukata-menetelmä on opettajille suunnattu osallistavan muotoilun työskentelymalli, jota nyt ensimmäisen kerran sovellettiin lukio-opiskelijoihin. Oppimisaktiviteettien sijaan nyt kehiteltiin kokeiluideoita. Ensimmäisen työpajan jälkeen lukiolaisten kehittämät ideat julkaistiin kommentoitavaksi ja toisen työpajan jälkeen oli joka ryhmällä valmiina kokeilu, jonka he toteuttavat huhtikuun aikana.

Muotoilumenetelmässä otetaan lähtökohdaksi jokin inspiroiva tarina tai idea. Työ alkaa haasteiden tunnistamisella. Haasteita ovat vastalauseet, joita eri tahoilta kuulee syynä idean toimimattomuuteen. Muotoilijan työssä vastalauseet eivät kuitenkaan estä etenemistä, vaan ohjaavat muotoilua. Miten voisimme muovata ideaamme siten, että nämä tunnistetut haasteet voidaan ratkaista tai kiertää?

Nurmijärven yhteiskoulussa toteutetaan pääsiäisen jälkeisellä viikolla kolme lukiolaisten muotoilemaa kokeilua:

  1. Ruokala muuttuu hiljaiseksi opiskelutilaksi (inspiraationa oli oppimisen tilojen uudelleenajattelu)
  2. Kurssien opetusmenetelmistä kerätään systemaattisesti palautetta (inspiraationa oli hierarkioiden hävittäminen ja tiimityöskentely)
  3.  ”Köksäkerho” antaa lukiolaisille mahdollisuuden tehdä kerrankin vähän hienompaa ruokaa (inspiraationa oli opintojen työelämä- ja yhteiskuntarelevanssi)

Nämä kokeilut pyrkivät ratkaisemaan oppilaiden havaitsemia epäkohtia koulussaan. Näitä samoja ongelmia on myös opetushenkilöstö havainnut ja osaan myös miettinyt ratkaisuja. Mitään ei oltu kuitenkaan saatu aikaan. Näen tähän kaksi syytä.

1. Kokeilukulttuuri antaa lisävapauksia. Kun etukäteen tiedetään, että kyseessä on ajallisesti rajoitettu kokeilu, kaikki ovat valmiimpia joustamaan. Keittiöhenkilöstö ei välttämättä noin vain suostu ruokalan käyttötarkoituksen muuttamiseen, mutta parin viikon kokeilu (ja heillä mahdollisuus keskeyttää kokeilu, jos se häiritsee heidän työtään) onnistuu helpommin.

2. Opiskelijalähtöisyys mahdollistaa. Kun opiskelijat ovat itse löytäneet haasteet, keksineet niihin ratkaisuja ja itse myös pääsevät kokeilut toteuttamaan, he omistavat asian ja ajavat sen perille asti. Muutosprosessin käynnistämiseen ei tarvita rehtorin lupaa ja kollegion suostumusta, tai kunnan tilapalveluiden lupaa. Aletaan vain tehdä opiskelijoiden juttua, epävirallisesti, byrokraattisen tutkan alla lentäen (mutta asianomaiset työntekijät tietysti mukaan kutsuttuina yhteistyökumppaneina).

Mielenkiinnolla seuraamme kokeilujen toteutusta sekä niiden tuloksia. Osa kokeiluista voi kertaheitolla osoittautua menestykseksi, jolloin kokeilun perusteella voidaan jo perustella niiden ottamista vakituiseen käyttöön. Osa ehkä epäonnistuu, osittain tai kokonaan, jolloin voidaan kokemusten perusteella arvioida, voisiko kokeilu toimia jollain muutoksella. Akateemisessa hengessä epäonnistuminenkin on hyvä asia, sillä siitä opitaan jotain uutta.

Sitran Uusi koulutus -foorumi on työskennellyt joulukuusta 2014 asti pohtien, miten suomalaista koulutuskenttä voitaisi kehittää ja mihin suuntaan sen pitäisi mennä. Kevään 2015 aikana foorumi tekee uuteen koulutukseen liittyviä kokeiluja saaden näistä syötteitä foorumin työhön. Foorumin kokeiluihin voi tutustua täällä

Mistä on kyse?