Kommentti
Arvioitu lukuaika 2 min

Puun­poltosta kierto­talouteen

Suomessa tulisi laajentaa näkökulmaa vielä enemmän ja keskustella bioenergian tai biotalouden rinnalla ja sijaan kiertotaloudesta.

Kirjoittaja

Mari Pantsar

Johtaja, Kestävyysratkaisut, Sitra

Julkaistu

Puupohjaisen bioenergian rooli osana Suomen ilmasto- ja energiastrategiaa ja laajemmin osana kilpailukykyämme on noussut viime aikoina yhä voimakkaammin esille. Viimeksi 24.3 HS uutisoi laajasta akateemisesta ryhmästä, joka varoitti, että hallituksen suunnitelmat lisätä tuntuvasti metsien käyttöä ei ole kestävällä pohjalla. Ryhmä on huolissaan, että puun käyttö suuntautuu lyhytkestoisiin tuotteisiin kuten selluksi, paperiksi ja energiaksi kun se pitäisi ohjata tuotteisiin, joilla on pitkä käyttöikä, kuten rakentamiseen.

Suomessa tulisi laajentaa näkökulmaa kuitenkin vielä enemmän ja keskustella bioenergian tai biotalouden rinnalla ja sijaan kiertotaloudesta.

Kiertotalous on vastakohta nykyiselle lineaariselle talousmallille, jossa luonnonvaroja otetaan käyttöön, valmistetaan tuotteita, jotka ennen pitkää päätyvät polttoon tai kaatopaikalle. Kiertotaloudessa materiaalit käytetään korkeamman jalostusarvon tuotteiksi ja ne pysyvät kierrossa säilyttäen arvonsa mahdollisimman pitkään tai jopa kasvattaen arvoaan. Hukkaa ja jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Tuotteiden valmistusta neitseellisistä raaka-aineista korvataan muun muassa tuotteiden, jotka on suunniteltu kiertäviksi, ylläpidolla, uudelleenkäytöllä, kierrätyksellä ja uudelleenvalmistuksella.

Kiertotalous ja ilmastopäästöjen vähentäminen kulkevat käsikädessä. Konsulttitoimistojen Circle Economy ja Ecofys (2016) mukaan kiertotalouden toimintamallien käyttöönotto voisi pienentää päästökuilua Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteeseen 50 %:lla.

Samalla kiertotalous toisi talouskasvua; sen globaaliksi markkinaksi on arvioitu 1800 miljardia euroa vuodessa. Yksi prosentti tästä olisi 18 mrd euroa, joka ei olisi esimerkiksi Suomelle mikään tavoittamaton tavoite. Euroopan teollisuudelle kiertotalouden on laskettu tuovan 600 miljardin euron vuotuiset säästöt (Ellen McArthur Foundation, 2013).

Kiertotalouden palveluliiketoimintamallit, joilla materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa, voisivat synnyttää Suomeen kymmeniä tuhansia työpaikkoja, nopeastikin, alkaen jo nykyisellä hallituskaudella.

Suomessa ei ole vielä ymmärretty ilmastotaistelun, kiertotalouden ja työpaikkojen liittymäpintaa. Asioita käsitellään siiloissa. Tehdään esimerkiksi erikseen biotalousstrategia, joka on vain osa kiertotaloutta, sekä energia- ja ilmastostrategia.

Epävarmassa maailmassa on harvoja varmoja asioita. Yksi näistä kuitenkin on siirtymä kiertotalouteen, josta pitää huolen maapallon kantokyky – edellyttäen että me ihmiset aiomme asuttaa maapalloa vielä tulevaisuudessakin.

Kysymys kuuluu, ehdimmekö saamaan Suomessa kunnolla silmään sen vaihteen, jolla kehitetään kiertotalouden mukaista palveluyhteiskuntaa? Vai tyydymmekö kapea-alaisempaan materiaalien hyödyntämiseen ja seuraamaan edelläkävijämaita? Mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii, että rikomme siilot energia- ja ilmastopolitiikan ja materiaalien käytön välillä ja katsomme asioita kokonaisuuksina.

Mistä on kyse?