Kuva: Antti Kivimäki

Julkaistu 14.12.2014

Ruokalautanen keveni tonnin

Titta Simolan (vas.) ja Eveliina Keinosen opiskelijasolussa pantiin punainen liha ja maitotuotteet pannaan.

Titta Simolan (vas.) ja Eveliina Keinosen opiskelijasolussa pantiin punainen liha ja maitotuotteet pannaan.

RESURSSIVIISAS JOULUKALENTERI 14/24

Punainen liha ja maitotuotteet pois… sillä se pääosin ratkesi.

Liikunnanopettajiksi opiskelevat Titta Simola ja Eveliina Keinonen onnistuivat kumpikin pienentämään ruokailusta koituvaa vuotuista materiaalijalanjälkeään noin tuhat kiloa ja hiilijalanjälkeään noin kolme sataa kiloa Sitran Tulevaisuuden kotitalous -hankkeessa, jossa perheiden elämäntapoja muokattiin resurssiviisaammiksi ja testattiin tulevaisuuden palvelukonsepteja.

Ravitsemusterapeutti Nea Kurvinen suunnitteli alkusyksyllä opiskelijoille uudet ruokalistat, joissa lihan määrä oli pienennetty terveyssuositusten mukaiseen 500 grammaan viikossa. Terveyssuositusten mukainen lihansyönti tarkoittaa noin 25 kiloa lihaa vuodessa, mikä on melkoinen pudotus tyttöjen aikaisemmin kuluttamaan lihan määrään. Ennen kokeilua Keinonen ja Simola söivät lihaa 92 kiloa vuodessa.

Punaisen lihan tilalle tuli paljon outoja tuotteita: tofua, kvinoaa, linssejä, papuja, kikherneitä, mutta kalaa ja kanaa opiskelijat söivät normaalisti. Myös maito korvattiin kauramaidolla, jogurtit ja rahkat soijajogurtilla.

– Meillä tuli yllätyksenä, että juuri punainen liha muodosti niin suuren osan meidän materiaalijalanjäljestämme, Keinonen kertoo.

– Kuvittelimme jotenkin niin, että kunhan syö terveellisesti ja välttää pikaruokaa, se on myös ekologista. Mutta meidän pitikin luopua salaatista ja tomaatista, joita kasvatetaan talvella kasvihuoneissa, ja korvata niitä juureksilla, Simola sanoo.

Tytöt ovat elämässään joutuneet miettimään ruokaa paljon, koska he ovat perin liikunnallisia ihmisiä. Paitsi että liikunnanopettajaopinnot ovat täynnä toimintaa, Keinonen vetää sivutyönään jumppaa ja Simola uimakoulua. Tytöt harrastavat tanssia ja Simola lisäksi ampumahiihtoa, jossa hän juniorina kisasi MM-tasolla.

Urheilijoille tyypillisesti tytöillä ennen tapasi kulua paljon rahkaa ja maitoa, sillä niistä saa proteiinia helposti ja halvalla.

– Aluksi pelotti, että miten uudella ruokavaliolla jaksaa liikkua, Keinonen kertoo.

Ravitsemusterapeutti osasi onneksi valita proteiinipitoisia kasviksia. Ruokakassit tulivat Lutakossa sijaitsevalle opiskelija-asunnolle suoraan ovelle kotiinkuljetusyritys Avadan poikien raahaamina.

Kassien sisältö oli tytöille yllätys, myöhemmin tulivat perässä reseptit, joiden mukaan piti kokata.

– Mausteita tässä on oppinut käyttämään, ja kaikissa resepteissä on valkosipulia. Liha maistuu hyvältä sellaisenaan, mutta kasvisruokaan maun saaminen vaatii enemmän, Simola sanoo.

Omiin kokkailuihinsa tytöt ovat tyytyväisiä, jos unohdetaan eräät kikhernepihvit. Kasvisruoan syömisestä ulkona kokemukset ovat kahtalaisia: välillä erittäin hyvää, välillä maku on jäänyt laimeaksi ja on joutunut miettimään, missä se proteiinilähde piilee.

– Kerran hampurilaispikaruokalassa soijatortilla oli kauheaa. Soijasuikaleet oli leivitetty kananuggetin näköisiksi, eivätkä ne maistuneet yhtään miltään, Simola sanoo.

Liika proteiini pois

Kokeilu on muuttanut tyttöjen suhdetta proteiiniin. He myöntävät, että ennen kokeilua sitä tuli liikaa.

– Jos esimerkiksi syö jättimäisen proteiinipatukan, siitä menee iso osa hukkaan. Ei elimistö pysty ottamaan kaikkea vastaan, Simola sanoo.

Simola nauttii yhä toisinaan proteiinijauhetta, mutta se ei ole ilmastosynti. Oleellista proteiinissa on, mistä se on peräisin. Ravitsemusterapeutti Kurvinen tsekkasi Simolan jauheen ja totesi sen olevan soijasta peräisin eli kasvisruokaa.

Kaikista viidestä Sitran mallikotitaloudesta juuri Simola ja Keinonen kuluttivat alun perin eniten luonnonvaroja ruokaan: 8700  kilogrammaa per henkilö vuodessa.

Materiaalijalanjälki on laskettu MIPS-mittarilla (Material Input per Service Unit) joka kertoo, kuinka paljon luonnonvaroja on kulunut jonkin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana. Esimerkiksi naudanlihakilon valmistamiseen tarvitaan luonnonvaroja 40 kiloa, mutta tofukiloon vain 5 kiloa.

Elintapamuutoksen jälkeen suoritetussa viikkomittauksessa opiskelijatyttöjen materiaalijalanjälki ruokailun osalta oli vähentynyt 7700 kiloon vuodessa per henki.

– Tulos oli odotettu. Lihan vähentäminen yleensä johtaa noin tonnin pudotukseen materiaalijalanjäljessä. Tytöt onnistuivat hieman yli odotusten, kun ruuassa tavoitteeksi oli asetettu 700 kilon pienennykset, sanoo ekotehokkuutta konsultoivan ja mittaroivan D-mat oy:n toimitusjohtaja Michael Lettenmeier.

Hiilijalanjäljellä mitaten Simolan ja Keinosen ruoan ympäristökuorma väheni 1800 kilosta 1500 kiloon hiilidioksidiekvivalenttia per henki per vuosi.

Hiilijalanjälki kertoo kulutuksen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidiekvivalentteina, eli päästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus on ilmaistu kuin kaikki päästöt olisivat vain hiilidioksidia, joka on merkittävin kasvihuonekaasu.

Teksti ja kuva: Antti Kivimäki

Resurssiviisaassa joulukalenterissa esitellään päivittäin yksi resurssiviisas teko, joka säästää luonnonvaroja, päästöjä ja lisää hyvinvointia. Resurssiviisaan joulukalenterin tuottaa Sitra.

Lisää Tulevaisuuden kotitaloudet –hankkeesta.

Mistä on kyse?