Tehdessäni kentällisiä salibandyn junnupeliin 7-vuotias tyttöjuniori kertoi minulle, miten hän ei ole hyökkääjätyyppiä. Iskä oli kuulemma sanonut niin. Iskä oli sanonut myös, että hän olisi parempi puolustaja.
Kun kävimme tätä keskustelua, tyttö oli harrastanut lajia noin puoli vuotta. En usko, että pelipaikkavalinta oli kovinkaan syvällä seitsenvuotiaan pelurin identiteetissä tai pelitaidoissa. Ainakaan, jos on luottaminen siihen vapauteen, miten F-tyttöjunnut kaukalossa liikkuivat.
Olen tehnyt kymmenisen vuotta töitä innovaatioiden parissa. Näissä hommissa kuulen aina toisinaan, miten paljon työelämää nähnyt linjaa, ettei ole ”silleen kovin luova ihminen” tai ”sellainen propellipää”. Yhtälailla vastavalmistuneet ovat kertoneet minulle kirkkain silmin, etteivät ole yrittäjätyyppiä tai myyntihenkisiä.
Kuka meille, aikuisille ihmisille, on antanut ymmärtää, että on parempi olla kikkailematta? Kuka on ohjeistanut tuottamaan vain varmoja tuloksia tai kenen idea on joskus niitattu palaverissa ennen kuin se näki edes hataran päivänvalon? Kuka vanhempi neuvonantaja on vaatinut, että hommien pitää olla sataprosenttisesti näpeissä koko ajan, vähän kuten peruspakilla pallon?
Kahvipöytäkeskusteluista voisi päätellä, että maailma on jakautunut luoviin ja ei-luoviin ihmisiin, yrittäjämäisesti toimiviin ja niihin toisiin, jotka eivät ole ”yrittäjätyyppiä”, innovaattoreihin ja ankeuttajiin.
Samalla kollegani kertoo, miten Jyväskylässä saatiin koulujen ylimääräiset ruoka-annokset myyntiin paikallisen äidin idean pohjalta. Suomen ehkä tunnetuimman sosiaalisen innovaation, äitiyspakkauksen takana oli MLL:n Haminan-osasto. Kuivauskaapin kehittäminen eteni kotitalousopettaja Maiju Gebhardtin johdolla.
Äitiyspakkauksen levittämisestä (tai innovaatiotermein skaalaamisesta) vastasivat Suomen eduskunta ja Kansaneläkelaitos. Mahtoivatkohan pitää silloin itseään innovaattoreina?
Me Sitrassa olemme järjestämässä innovaatiokilpailua. Innovaatiokilpailut luokitellaan tyypillisesti yrittäjämäisten ja luovien ihmisten pelikentäksi, jossa ei ole tilaa jarruille, virkamiehille tai asiaihmisille. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten monta hyvää tyyppiä (ja ideaa) hukkaamme siksi, etteivät he ajattele olevansa tärkeitä innovaatioiden kehittäjinä.
Innovaatioiden kannalta keskeistä maailmankuulun yrittäjyysteoreetikko Joseph Schumpeterin mukaan on kuitenkin se, että yrittäjyys ei ole niinkään luonteenpiirre tai kiinni jostain yksittäisestä ominaisuudesta. Ihminen on yrittäjä silloin, kun hän tekee uusia asioita tai vanhoja asioita uudella tavalla. Yrittäjä, innovaattori tai luova, mikään niistä ei ole arvonimi, vaan tapa tehdä.
Sitra järjestää Ratkaisu 100 -haastekilpailun, jossa etsitään uusia, innovatiivisia ratkaisuja suomalaisia koskettavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Pienin tekosi innovaatioiden eteen voi olla kisaan osallistuminen äänestämällä. Jos haluat tehdä enemmän, kerro, miksi juuri sinun äänestämäsi haaste pitää ratkaista. Tai mikä vielä parempaa, valmistaudu kehittelemään ratkaisu haasteeseen ja osallistumaan kilpailuun ratkaisijana.
Vai kenen annat sanoa, että on parempi pysyä vain peruspakkina?
—
Ratkaisu 100 -kilpailussa ratkaistava haaste valitaan kaikille avoimella yleisöäänestyksellä. Äänestysaikaa on jäljellä vielä muutama päivä. Äänestämällä itselle tärkeää haastetta vaikutat siihen, mihin ongelmaan tuotetaan yhteistä tulevaisuuttamme parantava ratkaisu. Ratkaisun kehittäjä saa taakseen miljoona euroa. Äänestää voi osoitteessa www.ratkaisu100.fi 30.9. saakka.
Suosittelemme