Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Folio Images

Julkaistu 29.11.2016

Team Finlandista uuteen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan

Strategisen kasvupolitiikan rooli on keskeinen talousahdinkomme ratkaisemisessa.
Kirjoittajat
Kirjoittajan profiilisivu: Mikko Kosonen
Yliasiamies, Sitra
Mikko Kosonen on Sitran yliasiamies. Hänen päätehtävänsä on Sitran henkisten ja taloudellisten voimavarojen kohdistaminen niin, että Suomesta kehittyy kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä.
Johtava asiantuntija, Strateginen tutkimus, Sitra
Timo Hämäläinen on Sitran tutkimus- ja ennakointitoiminnan veteraani. Hänen työpöydällään on tällä hetkellä arvon luomiseen ja kilpailukykyyn, uudenlaiseen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan sekä talouden ja yhteiskunnan murrokseen liittyviä teemoja.
 
Paula Laine

Strategisen kasvupolitiikan rooli on keskeinen talousahdinkomme ratkaisemisessa. Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut linjauksia Team Finland -toiminnan kehittämiseksi. Keskeisinä muutoksina esitetään Team Finland -palvelulupauksen selkeyttämistä, sekä Tekesin ja Finpron ohjelmatoimintojen yhdistämistä Team Finland -ohjelmiksi. Lisäksi on ilmoitettu kehitystyön toisesta vaiheesta, jossa arvioidaan Team Finland -toiminnan strategisen ohjausfoorumin tarvetta valtioneuvostotasolla ja tutkitaan erilaisia vaihtoehtoja toiminnan organisoimiseksi mm. Tekesin, Finpron ja ulkomaanverkostojen osalta. Linjaukset kertovat, että Suomessa on halua uudistaa elinkeinopolitiikkaa rohkeasti. Team Finland -toiminnan käynnistämisen lähtökohtana oli se, että Suomen menestys riippuu yritystemme kansainvälisestä kilpailukyvystä, ja että yritykset hyötyvät yhä valtion avusta globaaleilla markkinoilla. Team Finland -toiminnan tavoitteena oli koota yhteen yrityksille suunnatut julkisrahoitteiset kansainvälistymispalvelut. Team Finland ”kansainvälistymispalvelut” osoittautuivat kuitenkin käytännössä haasteelliseksi organisoida ja johtaa. Kansainvälistymispalveluiden kokoaminen yhteen olisi helppoa lineaarisessa innovaatioprosessissa, jossa kansainvälistyminen olisi eristettävissä omaksi vaiheekseen innovaation matkalla laboratoriosta kuluttajan ostoskärryyn. Todellisuudessa innovaatioprosessit ovat kaikkea muuta kuin lineaarisia ja kansainvälistymistä tehdään monella eri tavalla innovaation kehittelyn eri vaiheissa. Esimerkiksi John Bessant ja Joe Tidd (2007) kuvailevat modernia innovaatioprosessia putken sijaan spaghettiannoksena. Kansainvälistymispalveluiden kokoamista yhteen voisikin verrata lähinnä yritykseen kerätä tomaattikastike erilleen spaghettiannoksesta. Sitra on ehdottanut innovaatioiden kehittelyn ja kaupallistamisen kokonaisuuden paremmin huomioivaa lähestymistapaa, jota olemme kutsuneet strategiseksi kasvupolitiikaksi. Strategisessa kasvupolitiikassa on kyse ennen kaikkea toimintamallista. Suomalainen innovaatiojärjestelmä on pitkälti rakentunut oletukselle lineaarisesta innovaatioprosessista. Nykyisin innovaatiot, eli menestyksekkäästi kaupallistetut keksinnöt, rakentuvat yritysten, niiden yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden verkostomaisessa yhteistyössä, missä tutkimuksen, tuotekehityksen ja markkinakokeilujen väliset aloitteet ovat nopeita. Suomalaiset yritykset kytkeytyvät osaksi globaaleja arvoverkostoja tai ekosysteemejä. Julkisella sektorilla voi olla merkittävä rooli ekosysteemien kehityksen mahdollistajana ja tukijana. Siinä missä lineaarisen innovaatioputken osia oli mahdollista ohjata käsivarrenmitalta erikseen eri hallinnonaloilta, vaatii strateginen kasvupolitiikka ja uusien kasvuekosysteemien kehittäminen julkiselta sektorilta pitkäjänteistä aktiivista yhteistyötä hallinnonalarajojen ylitse, yhdessä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Tämä toimintatavan muutos haastaa julkisen sektorin osaamisen. Sen sijaan, että vähättelisimme virkamiesten roolia uusien kasvualueiden kehittämisessä, tulisi meidän tiedostaa julkishallinnon keskeinen merkitys ja asettaa kunnianhimoiset tavoitteet julkishallinnon osaamisen kehittämiselle siten, että suomalaisista, korkeasti koulutetuista virkamiehistä on yrityksille kouriintuntuvaa lisäarvoa. Oppia osaamisen kehittämiseen voidaan ottaa esimerkiksi Singaporesta ja uusiin toimintatapoihin Tanskasta. Suomen talousongelmien keskeinen syy on elinkeinorakenteen yksipuolisuus ja kyvyttömyys luoda uusia kasvualoja murroksen kouriin joutuneiden alojen tilalle. Nyt käynnistetyt toimenpiteet mahdollistavat selkeästi strategisemman otteen kasvupolitiikkaan ja sitä kautta elinkeinorakenteen vahvistamiseen. Toisen vaiheen kehitystyössä olisi erityisen tärkeää huomioida olemassa olevien yritysten välittömien vientiponnisteluiden tuen ohella pidemmän aikavälin tarve uusien kasvualueiden ja ekosysteemien kehittämiseen. Tässä yhteydessä olisi myös tarpeen miettiä, miten kaupallisiin innovaatioihin tähtäävä tutkimustoiminta ja sitä ohjaavat foorumit, kuten Tutkimus- ja innovaationeuvosto, kytkeytyvät osaksi kasvupolitiikan kokonaisuutta. Strategisen kasvupolitiikan rooli on aivan keskeinen talousahdinkomme ratkaisemisessa. Siksi sen ohjaaminen ja linjaaminen valtioneuvostotasolla vaikuttaisi tarpeelliselta ja tasapainottaisi makrotalouden dominoimaa talouspolitiikkaamme.

Mistä on kyse?