Tekoäly siirtyy koneisiin ja tehtaille – mitä se tarkoittaa Suomelle?

Tekoälykeskustelua hallitsevat yhä kielimallit, chatbotit ja asiantuntijatyön automatisointi. Samaan aikaan on käynnissä kehitys, joka voi osoittautua taloudellisesti vielä merkittävämmäksi: tekoälyn siirtyminen fyysiseen maailmaan.

Fyysinen tekoäly havainnoi ympäristöään, tekee päätöksiä ja toimii niiden perusteella. Sitä hyödynnetään robotiikassa, autonomisissa järjestelmissä, teollisuudessa, logistiikassa, terveysteknologiassa ja kaupunkien infrastruktuurissa.

Tässä tekoälyn seuraavassa vaiheessa Suomen tärkein kilpailuetu voi olla osaaminen eli kyky yhdistää tekoäly toimialojen syvään tuntemukseen ja ihmisten työhön.

Kysymys ei ole, viekö kone työn, vaan miten työ jaetaan

Tekoälystä puhuttaessa kysytään usein, viekö se työpaikat. Historia kertoo, että teknologiset murrokset eivät yleensä ole poistaneet työn tarvetta. MIT:n taloustieteilijä David Autorin johtaman tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa noin kuusi kymmenestä nykyisestä työpaikasta on ammateissa, joita ei vielä vuonna 1940 ollut olemassa. Murrokset ovat muuttaneet työn sisältöä, osaamisvaatimuksia ja työnjakoa.

Siirtymät eivät kuitenkaan ole olleet kivuttomia. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että automaatio hävitti vuosina 1980–2018 kaksi kertaa niin paljon työtä kuin neljällä edellisellä vuosikymmenellä.

Fyysinen tekoäly tuo tämän muutoksen aloille, joita ei ole totuttu pitämään osana digitaalista taloutta. Rakennustyömailla, tehtaissa, satamissa, sairaaloissa ja logistiikkaketjuissa yhä useampi tehtävä voidaan hoitaa osittain tai kokonaan autonomisesti.

Kun kone pystyy hoitamaan tehtävän murto-osalla ihmistyön kustannuksista, kilpailukyky ei enää ratkea sillä, automatisoidaanko jokin tehtävä. Ratkaisevaa on, missä ihmiset tuottavat enemmän arvoa kuin koneet, ja miten heidät saadaan niihin tehtäviin.

Sen sijaan, että fyysistä tekoälyä tarkasteltaisiin vain työn tuottavuuden ja inhimillisen työn korvaamisen kautta, tulee fyysinen tekoäly mahdollistamaan aivan uudenlaisia asioita kuten entistä parempia päällepuettavia terveysteknologioita, kestävyysratkaisuja maatalouteen,

Mitä enemmän tekoäly havainnoi, optimoi, valvoo ja ohjaa fyysisiä järjestelmiä, sitä enemmän ihmisen työn arvo syntyy luovuudesta, ongelmanratkaisusta, vuorovaikutuksesta, päätöksenteosta ja kyvystä keksiä uusia toimintatapoja. Siksi osaamisesta tulee aiempaa tärkeämpää.

Arvo syntyy datakeskusten ympärillä

Suomessa keskustellaan nyt vilkkaasti datakeskuksista, useimmiten sähkönkulutuksen, ympäristövaikutusten ja investointien näkökulmasta. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta yksi kysymys jää usein kysymättä: mitä datakeskusten ympärille syntyy? Sama kysymys näkyy jo kansallisessa datakeskustiekartassa, jonka tavoitteena on varmistaa, että Suomeen tulevat investoinnit tuottavat mahdollisimman paljon lisäarvoa suomalaiselle yhteiskunnalle.

On hyvä ymmärtää, että datakeskukset ovat tekoälytalouden tehtaita. Tehdas ei kuitenkaan yksin luo vaurautta. Ratkaisevaa on, syntyykö sen ympärille uusia yrityksiä, osaamista, tuotteita ja vientiä.

Fyysinen tekoäly muuttaa asetelmaa. Suuret datakeskukset kouluttavat ja ajavat tekoälymalleja, mutta monet fyysisen tekoälyn päätökset on tehtävä millisekunneissa, laitteessa tai aivan sen lähellä. Esimerkiksi teollisuusrobotilla on vain millisekunteja aikaa korjata liikerataansa havaittuaan yllättävän esteen, kun viive kaukaiseen pilvipalveluun on ihanneoloissakin 50–200 millisekuntia.

Siksi päätöksenteon edellyttämä laskenta siirtyy lähelle käyttöpaikkaa, niin sanottuun reunalaskentaan. Datakeskusten, tietoliikenneverkkojen ja reunalaskennan yhteispelistä voi tulla yhtä tärkeä kilpailutekijä kuin itse tekoälymalleista. Suomessa on vahvaa osaamista kaikilla näillä alueilla. Kysymys kuuluukin, osaammeko rakentaa niistä toimivan ekosysteemin.

Fyysisen tekoälyn kilpailuetu rakentuu paikallisesti

Monet digitaalisen talouden menestyjät rakensivat asemansa globaaleilla kuluttajamarkkinoilla. Fyysinen tekoäly näyttää etenevän osin toista reittiä.

Tehdasta ei rakenneta kielimallilla. Satamaa ei automatisoida pelkällä algoritmilla. Sairaalan toimintaa ei kehitetä ilman syvää ymmärrystä hoitotyöstä.

Fyysisen tekoälyn arvokkain pääoma on kyky yhdistää teknologia todellisiin ongelmiin tavalla, jota on vaikea kopioida.

Suomella on vahvuuksia juuri tässä rajapinnassa. Meillä on vahvaa osaamista teollisessa digitalisaatiossa, langattomissa verkoissa, sensoreissa, sulautetuissa järjestelmissä, terveysteknologiassa ja puolustus- ja kaksoiskäyttöteknologioissa. Ne kaikki ovat fyysisen tekoälyn keskeisiä rakennuspalikoita.

Vahvuudet ovat jakautuneet eri puolille Suomea: Oulussa langattomiin verkkoihin ja reunalaskentaan, Tampereella koneenrakennukseen ja valmistukseen, Turussa meriteollisuuteen ja Espoossa puolijohteisiin ja mikroelektroniikkaan.

Vahvuuksia ei kuitenkaan vielä hyödynnetä riittävästi kotimaassa. Esimerkiksi teollisuuden robottitiheydessä Ruotsi ja Tanska kuuluvat maailman kymmenen kärkeen, mutta Suomi ei.

Suomen suhteellisen hyvä lähtöasema ei yksin riitä. Monilla fyysisen tekoälyn osa-alueilla markkinat ja arvoketjut ovat vasta muotoutumassa, joten kilpailuasemat eivät ole vielä lukkiutuneet.

Siksi olemme käynnistäneet Sitrassa yhdessä Espoon, Oulun, Tampereen ja Turun sekä Oulun yliopiston, VTT:n ja AI Finlandin kanssa fyysisen tekoälyn kasvun kiihdytyshankkeen. Tavoitteenamme on tunnistaa Suomen vahvimmat kilpailuedut, houkutella investointeja ja vauhdittaa uuden liiketoiminnan syntyä.

Teknologia on vain puolet yhtälöstä. Toinen puoli on se, miten rakennamme yhteiskunnan, jossa ihmiset oppivat jatkuvasti uutta ja työskentelevät yhä älykkäämpien järjestelmien rinnalla. Siihen vastaamalla Suomi voi muuttaa hyvän lähtöasemansa todelliseksi kilpailueduksi.