Kuva: Tero Takalo-Eskola

Julkaistu 19.05.2017

Tulevaisuuden työelämäpalvelut ovat ennakoivia

Työssäkäyvät kiinnostuvat työllistymismahdollisuuksistaan usein vasta työttömyyden uhatessa. Vaikka pelkoa työpaikan menettämisestä ei olisi, oman työllistyvyyden pohtiminen on tärkeää sekä työntekijän itsensä että kansantalouden kannalta. On kuitenkin huolestuttavaa, ettemme järjestelmällisesti tue yksilön ennakoivaa työtä oman työllisyytensä varmistamiseksi.
Kirjoittajat
Sitra
Pirjo Nikkilä etsii työelämän konkareille uusia ideoita oman työtulevaisuutensa rakentamiseen. Curriculum Vitae’n sijaan Pirjo uskoo Curriculum Futuren mahdollisuuksiin eli siihen, että ihmisestä on paljon enempään kuin historiasta voisi päätellä.
Asiantuntija, Akava
Valtiotieteiden maisteri Ida Mielityinen toimii asiantuntijana Akavassa ja vastaa koulutukseen ja osaamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Mielestämme tarvitsemme Suomeen uutta ajattelua työuranaikaisen työllistyvyyden varmistamiseksi ja uusia toimintamalleja ammatilliseen uraohjaukseen kautta työuran. Tarkastelipa työelämän muutoksia miten tahansa, yksilön vastuu omasta työllistymisestään vaikuttaa lisääntyvän. Akavan vuoden 2015 luottamusmiesbarometrin mukaan 70 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista on vähentänyt henkilöstöä kahden viime vuoden aikana. Työelämän turbulenssin vuoksi on vahvistettava yhteisymmärrystä siitä, mikä työllistyvyyden varmistamisessa on työntekijän vastuulla ja mitä hän voi odottaa työnantajalta ja yhteiskunnalta.

Suomessa on panostettu paljon työterveyshuoltoon. Lainsäädännöllä on varmistettu tietyntasoiset työterveyspalvelut jokaiselle työssäkäyvälle. Lisäksi sääntelyllä on ohjattu työeläkeyhtiöiden rahoitusta työkykyisyyden edistämiseen. Edellä mainituissa toimenpiteissä lähtökohtana on riskien ennakoiminen ja työntekijän työkyvyn varmistaminen. Miksi emme ottaisi samaa lähtökohtaa osaamisen kehittämisessä ja työllisyyden varmistamisessa?

Kaiken työvoimapolitiikan lähtökohtana tulisi olla, että jokainen työssäkäyvä työllistyisi uudelleen, mikäli menettäisi nykyisen työpaikkansa. Työvoimatutkimuksen mukaan viime vuosikymmenen aikana esimerkiksi akavalaisten keskimääräiset työsuhteen kestot ovat pysyneet melko ennallaan, mutta työelämä keskimääräisen ympärillä on monimuotoinen: keskimääräisen neljännes akavalaisista on ollut nykyisessä työsuhteessaan 1–2 vuotta, neljännes 14–15 vuotta. Siksi olennaista ei ole pohtia ainoastaan sitä, miten työttömäksi joutunut työllistyy mahdollisimman nopeasti, vaan myös siitä, olisiko työpaikan vaihtaminen ajoittain järkevää.

Olennaista ei ole pohtia ainoastaan sitä, miten työttömäksi joutunut työllistyy mahdollisimman nopeasti, vaan myös siitä, olisiko työpaikan vaihtaminen ajoittain järkevää.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2016 Työolobarometrin mukaan työvoiman liikkuminen työpaikasta toiseen hyödyttää työntekijän tulevaa työnantajaa, mutta myös muita työnantajia ja koko yhteiskuntaa. Työntekijälle työpaikan vaihto on usein tapa varmistaa oman osaamisen kehittyminen, ja työelämän penkinvaihdot varmistavat osaltaan työpaikkojen uusiutumista. On varmistettava, että työelämässä jatkuisi uudistus, liike ja kehittyminen, ja siksi on huolehdittava parhaillaan työssä olevienkin jatkuvasta työllistyvyydestä.

Maakuntauudistuksen yhteydessä on tilaisuus luoda palveluita, joilla yksilö pystyy ennakoimaan tulevaa työllisyyttään erilaisissa työmarkkinoiden muutostilanteissa. Tällaiset palvelut voisivat auttaa työntekijöitä esimerkiksi pysähtymään kerran vuodessa arvioimaan työllistymismahdollisuuksiaan siltä varalta, että nykyinen työ vähenisi tai hakeutuminen toisiin tehtäviin tulisi muista syistä ajankohtaiseksi. Uskomme, että valtaosa työntekijöistä toivoisi ohjausta omien vaihtoehtojensa selkiyttämiseen sekä tavoitteiden luomiseen. Tällainen mahdollisuus olisi oltava nykyisestä työtehtävästä ja työnantajasta riippumatta, sillä moni toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevakaan ei ole potentiaaliaan parhaiten vastaavassa työssä.

Uraohjauksen tarve kasvaa tulevaisuudessa ja sitä tarvitaan läpi työuran. Tutkintoon johtavan korkeakoulutuksen lähtökohtana olevat koulutus- ja tieteenalaperusteiset opetussuunnitelmat jättävät liikaa varjoonsa ammatillisen identiteetin kehittymisen ja sen, että parhaimmillaan ammatillinen identiteetti kehittyy kaikissa työuran vaiheissa läpi elämän.

Mistä on kyse?