Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Patrik Rastenberger

Julkaistu 23.01.2015

Tutkimustiimin viikon varrelta #4: Tulevaisuusrautaa seitsemästä pajasta

Mitä yhteistä Sitralla on muun muassa Bertelsmann säätiön, Chatham Housen, Bruegelin ja Jacques Delors instituutin kanssa?
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi ja strategia, Sitra
Eeva Hellström on Sitran ennakointitoiminnan strategia-asiantuntija. Näiden sanojen takana piilee sekä ajattelija että tekijä, jonka käsissä monimutkaisetkin sisällöt sulautuvat luovasti yhteen ja irralliset ideat muokkautuvat vaikuttaviksi konsepteiksi.

Mitä yhteistä on Sitralla, Bertelsmann säätiöllä, Chatham Housella, Bruegelilla, Jacques Delors instituutilla, Compagnia di San Paololla sekä Calouste Gulbenkian säätiöllä? Kaikki ovat johtavia eurooppalaisia ajatuspajoja tai uutta näkemystä takovien tahojen riippumattomia rahoittajia.

Kunkin pajan taonta kuuluu kauas sen omassa kotimaassaan. Yhteistä on myös kiinnostus kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen.

Nämä toimijat kokoontuivat viime viikolla Berliiniin pohtimaan sitä, mitä voisikaan tapahtua, jos ne yhdistäisivät voimansa rakentaakseen yhteisiä viestejä Euroopan tulevaisuudesta sekä kansallisille että EU:n päättäjille.

Eurooppa on suurten rakenteellisten uudistusten edessä. Rohkeisiin tulevaisuuden ratkaisuihin tarvittava yhtenäisyys kuitenkin rakoilee. Euroopan tulevaisuudesta ja EU:n politiikasta käytävä keskustelu painottuu liiaksi EU-instituutioiden sisäiseen dialogiin, eivätkä kansallisen ja EU:n tason dialogit Euroopan tulevaisuudesta riittävästi kohtaa. Tarvitaan uusia tapoja lähentää kansallisen ja EU-tason politiikkadialogia. Pelkät keskusteluareenat eivät siihen riitä. Vaikuttavuus edellyttää sellaisten toimijoiden yhteistyötä, jotka ovat yhdessä uskottavia sekä EU:n tasolla että erikseen omissa kotimaissaan. Dialogia on myös tuettava riippumattomin ja rohkein analyysein.

Berliinissä sovittiin verkostoyhteistyöstä, jossa sen eri organisaatioista koottujen asiantuntijoiden työryhmät laativat yhteisiä katsauksia sovituista aiheista ja tuovat ne julki politiikkasuositusten kera vuosittaisessa korkean tason päättäjätilaisuudessa. Ensimmäinen tällainen tilaisuus järjestetään tämän vuoden lopulla Berliinissä. 

Eurooppalaisen hyvinvointimallin tulevaisuus valikoitui ensimmäisen vuoden yhteistyön teemaksi. Aihetta tarkastellaan kolmesta eri näkökulmaa: sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta sekä hallinnan näkökulmasta. Sitralla on hyvä pohja työstä jota on tehty hyvinvointikäsitteen laajentamisesta, sote-palveluiden rahoitusjärjestelmän uudistamisesta sekä julkishallinnon johtamisen ja valtionhallinnon kehittämisestä. Sitran vastuulla on hallinnan työryhmän työn koordinointi, mutta se osallistuu myös muiden työryhmien työskentelyyn.

Työssä tulee vastaan myös uusia näkökulmia ja kysymyksiä. Onko ylipäätään olemassa yhteneväistä eurooppalaista hyvinvointimallia? Mitkä ovat eurooppalaisten hyvinvointijärjestelmän keskeiset yhtäläisyyden ja eroavaisuudet?

Millaisia hallinnan periaatteita tulisi soveltaa tilanteessa, jossa meillä on tarve ymmärtää hyvinvointi entistä kokonaisvaltaisemmin, tai jossa digitalisaatio ja uudet teknologiat haastavat totutut toimintamallit ja vastuut? Entä kun työtä riittää yhä harvemmalle ja mielekäs tekeminen muodostaa yhä keskeisemmän hyvinvoinnin lähteen? Tai kun hyvinvointipalvelujen rahoitus takkuaa ja eriarvoisuus ja syrjäytyminen yhteiskunnassa lisääntyvät? Kenellä tulisi olla vastuu hyvinvoinnista: valtiolla, yhteisöllä vai yksilöllä? Mikä on liiketoiminnan rooli hyvinvointipalvelujen tuottamisessa? Tarvitaanko tänä päivänä vahvassa kansallisessa ohjauksessa olevasta hyvinvointipolitiikasta dialogia myös EU:n tasolla? Miten aasialaisen hyvinvointimallin nopea uudistuminen haastaa eurooppalaiset perinteet? Miten hyvinvointijärjestelmän jäykkiä rakenteita uudistetaan ketterästi?

Sitran tehtävänä on rakentaa tulevaisuuden menestyvää Suomea. Onkin aihetta kysyä, miten toiminta Eurooppa-politiikan parissa palvelee kansallisia tavoitteitamme. Riippumattomassa maailmassa emme voi hyvinvointikysymyksissäkään katsoa vain omiin nilkkoihimme. Se, miten toiminne yhteisen hyvän eteen maamme rajojen ulkopuolella vaikuttaa lopulta myös omaan hyvinvointiimme ja turvallisuuteemme.

Lisäksi kansainvälisten verkostojen rakentaminen on liian myöhäistä silloin, kun niitä jo tarvitaan. Yhteisten selvitysten ja tilaisuuksien ohella nyt käynnistynyt verkostoyhteistyö tarjoaakin monia mahdollisuuksia kahdenväliseen asiantuntijayhteistyöhön sekä omienkin ajatustemme tuulettamiseen ja testaamiseen vaikkapa silloin, kun suunnittelemme Sitrassa aivan uusiin aiheisiin tai näkökulmiin tarttumista.

Mistä on kyse?