Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Joanna Moorhouse

Julkaistu 11.12.2014

Unohtuiko sote-mallista oleellinen?

Etsin sosiaali- ja terveysministeriön tänä vuonna julkaisemasta sote-mallin kaaviokuvasta asiakasta. En löytänyt.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Sari Kehusmaa
Tutkija, Kela

Terveystaloustieteilijä, joka väitöskirjassaan tutki ikääntyneiden hoidon menoja, omaishoitoa ja kuntoutusta. Tutkijana Kelan tutkimusosastolla.   

Etsin sosiaali- ja terveysministeriön tänä vuonna julkaisemasta sote-mallin kaaviokuvasta asiakasta. En löytänyt.

Suomessa on vuonna 2020 puoli miljoonaa yli 75-vuotiasta. Tuon ikäisenä monella meistä avun tarve alkaa. Pelkästään muistisairaita arvioidaan olevan suuren kaupungin asukasluvun verran (130 000 henkilöä). Pohdin, miten näiden ikäihmisten käy: riittääkö kaikille palveluja?

Nykyisin palveluja ei riitä kaikille. Palvelujen riittävyyttä on Suomessa selvitetty väestötutkimuksilla, jotka kertovat, että viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana säännöllistä apua saavien heikkokuntoisten vanhusten osuus on pienentynyt huomattavasti. Samaan aikaan omaishoidon tukea saavien määrä on kaksinkertaistunut. Epävirallinen omaishoito on vieläkin yleisempää ja ikääntyneiden hoidon menot olisivat kaksinkertaiset ilman omaisten apua. Hoivapalveluiden karsiminen voi johtaa terveysmenojen kasvuun. Silloin halvempia palveluja vaihdetaan kalliimpiin. Oma tutkimukseni on osoittanut, että riittävä hoiva-avun saaminen on yhteydessä parempaan terveydentilaan ja tätä kautta pienempään tarpeeseen käyttää terveydenhuollon palveluja.

Moni toivoo, ettei joutuisi vanhana pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Toive ei tavallisesti toteudu.  Sairaanhoidon hoitopäiviä kertyy erityisen paljon viimeistä elinvuottaan eläville, ja terveydenhoidon menotkin keskittyvät kuoleman läheisyyteen. Työnjakoa sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä tulisi tarkastella uudelleen. Voidaanko esimerkiksi osa sairaanhoidosta tai kuntoutuksesta jatkossa antaa kotona tai palvelutalossa tai miten laadukas saattohoito voidaan järjestää sairaalan ulkopuolella? Asiakasnäkökulman huomioiminen olisi omiaan laskemaan myös hoidon menoja.

Takaako sote-hallinnon uudistus, että hoidon käytännöt muuttuvat? Ei takaa. Tutkimukseni mukaan hallinnollinen integrointi ei vaikuttanut vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön tai menoihin. Hoidon menoihin voidaan vaikuttaa vain toimintatapoja muuttamalla. Eri ammattikunnat saattavat kuitenkin pitää tiukasti kiinni omaksumistaan toimintatavoista. Ammattikunnat taas ovat hyvin edustettuina sote-hallinnossa. Hyvä tapa saada aikaan muutoksia olisi asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen. Asiakasvirta, ja samalla raha, ohjautuisi silloin asiakkaan kannalta hyvin toimiviin palveluihin.

Muuttuisiko hoito ja hoiva, jos asiakas saisi valita? Mitä todennäköisimmin, koska asiakasta olisi kuunneltava aiempaa tarkemmin. Asiakkaan valinnanvapauden lisääminen voisi johtaa uudenlaisiin, joustavampiin palveluihin.  Entä maksaisiko tämä toteutuessaan nykyistä enemmän? Ei, koska valinnanvapaus ei merkitse sitä, että saat valita mitä tahansa kuinka paljon haluat. Menokatto on voimassa. Annetaanko vanhojenkin ihmisten valita? Tietysti! Jokainen valintaan kykenevä saa itse tehdä valintoja omasta hoidostaan − Saahan?

 

Mistä on kyse?